Luovuttajan valinta

5.10.2015

Luovuttajan valinta on niin yksityinen asia, että siitä on vähän vaikeakin kirjoittaa näin julkisesti. On niin paljon pohdittavaa ja suuria päätöksiä tehtävänä alkaen siitä, mistä luovuttajaa etsitään ja millaisia ominaisuuksia tällä mahdollisesti toivotaan olevan. Tähän päälle vielä oikeudelliset ja taloudelliset seikat, sekä taustalla tietenkin harras toive siitä, että päätös tuntuisi vielä vuosienkin päästä oikealta ja että se olisi tulevan lapsen kannalta se kaikista paras mahdollinen.

Sukusolujen luovuttaja voi löytyä monesta eri paikasta: esimerkiksi nettipalstalta, tuttavapiiristä, hedelmöityshoitoklinikan kautta tai tanskalaisesta spermapankista. Kaikilla näistä vaihtoehdoista on omat hyvät ja huonot puolensa, joita naisparit ja itselliset naiset joutuvat puntaroimaan. Meille valinta oli alusta asti selvä: halusimme asioida hedelmöityshoitoklinikalla (koti-inseminaation sijasta) ja käyttää tanskalaisia sukusoluja.

Aivan aluksi kun aloimme puhua lapsen hankinnasta, ajattelin että tuttavapiiriin kuuluva luovuttaja olisi ollut se kaikista ihanteellisin vaihtoehto lapsen kannalta. Haaveilin siitä, miten hienoa olisikaan, jos meillä olisi joku todella mukava ja luotettava miespuolinen ystävä, joka voisi olla läsnä lapsen elämässä, mutta joka ei kuitenkaan olisi kiinnostunut jakamaan arjen vanhemmuutta kanssamme. Sellaista henkilöä ei tuttavapiiristämme kuitenkaan löydy, ja ehkä parempi niin, sillä en tiedä olisimmeko lopulta olleet valmiita jakamaan lasta kolmannen (vaikkakin kuinka ”arkeen kuulumattoman”) vanhemman kanssa jos meillä olisi ollut siihen oikeasti mahdollisuus. Ruusuisista haavekuvistani huolimatta tuttuun luovuttajaan olisi liittynyt myös omat riskinsä ja neuvottelunsa etenkin rajoista ja rooleista, ja olisi ollut tietenkin se vaara, että joko me tai luovuttaja olisi vuosien varrella muuttanut mieltään aiemmin sovituista suunnitelmista tai tuntenut tilanteen hankalaksi, ja se olisi voinut heijastua negatiivisesti myös lapseen.

Emme harkinneet nettipalstoilla luovutuspalvelujaan tarjoavia luovuttajia missään vaiheessa. Koti-inseminaation ja omin päin löydetyn luovuttajan taloudellinen etu voi tietenkin olla huomattava verrattuna kalliisiin klinikkahoitoihin, mutta klinikalla tehtyjen hedelmöityshoitojen turvallisuus (niin lakipykälien kuin esimerkiksi tautienkin suhteen) painaa meidän mielestämme vaakakupissa huomattavasti enemmän kuin niiden kallis hinta. Emme olisi yksinkertaisesti uskaltaneet luottaa meille täysin vieraaseen ihmiseen joka olisi tarjonnut luovutuspalvelujaan. Näidenkin luovuttajien joukossa on varmasti myös luotettavia ihmisiä, mutta olen lukenut liikaa kauhutarinoita netistä löydettyjen tuntemattomien luovuttajien käytöstä, enkä ikinä pystyisi luottamaan vieraan ihmisen sanaan omasta terveydentilastaan tai siitä, kuinka monelle parille hän on aikeissa luovuttaa sukusoluja tai miksi hän tekee luovutuksia omin päin sen sijaan että luovuttaisi hedelmöityshoitoklinikan kautta.

Aivan täydellistä varmuuttahan ei klinikan tai spermapankin kautta löydetyistä luovuttajistakaan ole, mutta se on silti mielestämme se luotettavin ja turvallisin ja siksi meille sopivin vaihtoehto. Luovuttajat käyvät läpi haastattelut ja testit, meidän (ja heidän) oikeusturva on taattu ja tultuaan täysi-ikäiseksi lapsella on mahdollisuus ottaa selvää luovuttajan henkilöllisyydestä. Tämäkään ei tunnu aivan täydelliseltä vaihtoehdolta, mutta on mielestämme olemassa olevista vaihtoehdoista kuitenkin se paras mahdollinen.

Päädyimme käyttämään tanskalaista spermapankkia sen sijaan että ostaisimme sukusolut klinikan omasta spermapankista. Maantieteellinen välimatka meidän ja luovuttajan välillä tuntuu hyvältä, eikä pelkoa ole ainakaan siitä, että luovuttaja voisi olla joku tuttu tai samalta paikkakunnalta, ja toivottavasti myös riski siitä, että lapsi tulevaisuudessa tutustuisi tietämättään biologisiin puolisisaruksiinsa pienenee entisestään. Jos kävisi niin, että luovuttaja olisi klinikkakiintiön täytyttyä päättänyt jatkaa luovuttamista omin päin netin kautta (kuten jossain kauhutarinassa oli käynyt), käy kukaan tanskalainen tuskin luovutusmatkoilla täällä Pohjois-Suomessa asti!

Kommentit (2)

  1. Amala 8.10.2015 klo 11:40

    Meillä oli hyvin samankaltaisia ajatuksia kun lähdettiin tähän hommaan. Käytiin keskusteluissa läpi kaikki kaveri- ja tuttavamiehet mutta lopulta ei löydetty yhtäkään varteenotettavaa. Päätettiin siis alkaa rahan säästöön koska ei uskallettu lähteä anonyymin lahjottajan etsintään netistä samoista syistä kun tekin. Mekin mietittiin ensin tanskalaisia soluja (tai siis oltiin jo päätettykin) mutta psykologin vastaanotolla päädyttiin kuitenkin suomalaisiin kun kuultiin valintaprosessin perusteellisuudesta (psykologi on itse siinä mukana haastattelemassa miehiä). Meillä tähän vaikutti myös solujen edullisempi hinta koska suomalaisia ei tarvitse kuljettaa sekä se, että soluja ostetaan yksi satsi kerrallaan. Tanskalaisissa meitä houkutti tuo välimatka mutta myös se, että tulisi vähän uusia geenejä tänne suomenmaahan. :)

    • Marikki
      Marikki 8.10.2015 klo 18:36

      Tuo on suomalaisissa soluissa tosiaan kätevä että voi ostaa sitä mukaan kun niitä tarvitsee, ei tarvi niin pähkäillä solkien määrään kanssa kuten tanskasta tilatessa :)

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle