Eteenpäin

6.11.2015

Ensimmäinen negatiivinen raskaustesti tuntui yllättävän pahalta. Siitä huolimatta, etten oikeasti ole missään vaiheessa edes odottanut, että meillä tärppäisi ensimmäisellä yrityskerralla. Otin meistä kahdesta pettymyksen raskaammin, ja olen tämän viikon ajan yrittänyt koota ajatuksiani asian suhteen. Tiedän, ettei yhdessä (tai sitä useammassakaan) epäonnistuneessa yrityskerrassa ole mitään kamalan huolestuttavaa, mutta silti se nosti mieleeni kaikki tähän projektiin liittyvät huolet ja stressinaiheet. Pyörittelin mielessäni kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät tulevaisuuden murheet ja pelot: Entä jos hoidot kestävätkin pitkään ja joudumme yrittämään todella monta kertaa? Miten saan jatkossa sovitettua hoidot työvuoroihini niin että pääsen Mintun mukaan klinikalle joka inseminatioon? Entä jos rahat loppuvat? Pidämmekö taukoa hoidoista vai otammeko lainaa? Entä jos joudumme vaihtamaan luovuttajaa? Entä jos emme löydäkään toista luovuttajaa joka tuntuu oikealta tai jolla on minun väritykseni? Entä jos joudumme siirtymään IVF-hoitoihin? Väsymmekö henkisesti? Entä jos emme ikinä saa lasta? Missä vaiheessa pitää vain lopettaa yrittäminen ja keksiä jokin muu suunta tulevaisuudelle?

Murehtisin aina niin mielelläni kaiken etukäteen, aivan kuin voisin valmistautua kaikkeen mahdolliseen mikä voi tulevaisuudessa mennä pieleen. Olen tässä vauva-asiassa kuitenkin yrittänyt alusta asti omaksua optimistisen asenteen ja keskittyä pelkojen sijasta haaveisiin. Nyt negatiivinen raskaustesti säikäytti minut ja sai hetkeksi taantumaan vanhoille tavoilleni. Pari päivää synkisteltyäni havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, ettei näitä asioita kannata murehtia ennakkoon. Parempi olla toiveikas ja uskoa että kaikki onnistuu lopulta.

Ostin maanantaina elämäni ensimmäisen vauvalehden, ja lehden välissä tulleen tarjouslappusen innostamana tilasimme lehden ensi vuodeksi kotiin. Tänään kävin vapaapäivän kunniaksi vaatekaupoilla ja ostin maailman suloisimmat pienet vauvan farkut. Ehkä tämä ostoskelu on hieman ennenaikaista, mutta en välitä siitä. Ensi viikolla on jo Mintun follikkeliultra ja sitten päästään taas suunnittelemaan seuraavaa yritystä!

Kommentit (4)

  1. Matkalla Onneen 6.11.2015 klo 20:30

    Tiedän ton tunteen, se on kamala tunne! Meillä kun ei alkanut onnistumaan, ei enään edes osattu toivoa toisen viivan ilmestymistä; nega se on kuitenkin, mutta katotaan nyt silti tulos.. Viimekertaisen plussan jälkeen uskaltaa taas edes vähän toivoa toistakin plussaa, mutta ei pidetä sitä tietenkään itsestäänselvyytenä, koska muuten sattuu taas kovemmin, jos tulos onkin negatiivinen.
    Tosta vauvanvaatteiden ostamisesta.. Meillähän siis on jo vaatteita niin paljon hankittuna, ettei niitä välttämättä tarvitsisi ostaa pariin ensimmäiseen kuukauteen :D Vaikka tiedetään, että niitä tulee siltikin ostettua..

    • Marikki
      Marikki 6.11.2015 klo 20:51

      Ihana tietää, että on myös muita vauvanvaatteisiin hurahtaneita! Olen järkeillyt sen niin, että ei tule sitten kerralla niin kalliiksi kun hankkii vaatteita tässä matkan varrella pikkuhiljaa… vaikka ei sillä järjen kanssa taida olla mitään tekemistä. Jotenkin se vauvanvaatteiden hypistely tekee tämän asian konkreettisemmaksi ja auttaa haaveilussa :)
      Toivotaan pikaista plussaa niin teille kuin meillekin päin!

  2. Raija 6.11.2015 klo 22:20

    Jaksamista ja tsemppiä seuraavaan yritykseen! Toivotaan, että tällä kertaa tärppäisi! Tässä hymyä vähän sinnekin päin! :)

    • Marikki
      Marikki 6.11.2015 klo 22:28

      Kiitos! Murehtimispuuska meni onneksi ohi, nyt on taas odottavaiset tunnelmat :) Pidetään meille kaikille peukkuja!

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle