Negatiivinen

18.11.2015

On kiertopäivä 18 ja ovulaatiotesti näyttää yhä vain negatiivista. Alkaa epäilyttää, pääsemmekö tässä kierrossa yrittämään ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että joko tulee superpitkä kierto ja ovulaatio osuu taas viikonlopulle, tai ovulaatio on jäänyt huomaamatta kokonaan. Onhan tässä tietenkin vielä kaksi päivää ennen viikonloppua, toivottavasti testiin tulisi hymynaama jompana kumpana aamuna. Harmittaa sekin, että jos kierto nyt on kovin pitkä, siirtyy seuraava ovulaatio todennäköisesti viikonlopulle, mikä tarkoittaa ettemme pääse varmaan joulukuussa klinikalle jos tässä kuussa ei tärppää tai emme pääse edes yrittämään.

Poistin edellisen, luovuttajaa koskevan kirjoituksemme. On hankala löytää raja, kuinka paljon haluamme jakaa julkisesti blogissa, vaikkemme omilla nimillämme täällä esiinnykään. Hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, ettemme halua kirjoittaa luovuttajaan liittyvistä asioista blogissa sen syvällisemmin kuin mitä olisimme valmiita kertomaan esimerkiksi työkavereillemme kahvipöydässä. Anteeksi siis pieni editointi!

Olen nähnyt koko viime yön stressiunia ovulaatiosta! Näin unta että Minttu oli testannut yhtenä aamuna ainakin kymmenellä eri testillä, ja olimme jo käyneet tekemässä inseminaation niiden perusteella, kunnes pääsimme kotiin ja jostain syystä tarkistimme kaikki testit uudelleen, ja niissä lukikin isolla että ne olivat virheellisiä. Toisessa unessa äitini tuli ilmoittamatta omilla avaimillaan kotiimme juuri sillä hetkellä, kun Minttu oli aamulla menossa testaamaan ovulaatiota, ja minä yritin parhaani mukaan keksiä selitystä siihen miksi meillä tarvitaan ovulaatiotikkuja jostain muusta kuin ilmeisestä syystä.

Kommentit (2)

  1. Hiekkakakku 18.11.2015 klo 10:39

    Kuulostaa tutulta! :) Itse menin ylimääräiseen paniikki-folliultraan kp16, kun aina aiemmin olin saanut ovisplussan jo kp12-13. Kyllähän siellä onneksi johtofolli oli tulossa (15 mm) ja lääkäri veikkaili, että ylihuomenna tulee ovisplussa, mutta tulikin heti seuraavana aamuna ja inssi tehtiin myöhemmin samana päivänä (folli 20 mm, eli kasvoi tosi paljon vajaassa vrk, vaikkei lääkkeitä ollut käytössä). Ja tästä plussa. Kai se jokin stressi myöhästytti ovista monella päivällä…

    Lapsi on jo ”iso”, enkä tiedä edelleenkään mitään luovuttajasta. En siis edes pituutta enkä silmien & hiusten väriä. Noilla jutuilla ei ollut mitään väliä silloin, eikä niillä ole nytkään. Lapsi on kaunis ja väritykseltään täydellinen kopio itsestäni saman ikäisenä, joten ihan nappiin meni.

    • Marikki
      Marikki 19.11.2015 klo 16:59

      Olet kyllä ihan oikeassa, ettei noilla luovuttajan tiedoilla ole lopulta edes oikeastaan mitään merkitystä. Toivoisin jotenkin, että lapsi muistuttaisi väritykseltään minua, että meissä olisi sillä tapaa jotain yhdennäköisyyttä, mutta lapsihan olisi aivan yhtä rakas ja ihana vaikkei näyttäisi meiltä kummaltakaan! :)

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle