11/2015

Negatiivinen

18.11.2015

On kiertopäivä 18 ja ovulaatiotesti näyttää yhä vain negatiivista. Alkaa epäilyttää, pääsemmekö tässä kierrossa yrittämään ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että joko tulee superpitkä kierto ja ovulaatio osuu taas viikonlopulle, tai ovulaatio on jäänyt huomaamatta kokonaan. Onhan tässä tietenkin vielä kaksi päivää ennen viikonloppua, toivottavasti testiin tulisi hymynaama jompana kumpana aamuna. Harmittaa sekin, että jos kierto nyt on kovin pitkä, siirtyy seuraava ovulaatio todennäköisesti viikonlopulle, mikä tarkoittaa ettemme pääse varmaan joulukuussa klinikalle jos tässä kuussa ei tärppää tai emme pääse edes yrittämään.

Poistin edellisen, luovuttajaa koskevan kirjoituksemme. On hankala löytää raja, kuinka paljon haluamme jakaa julkisesti blogissa, vaikkemme omilla nimillämme täällä esiinnykään. Hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, ettemme halua kirjoittaa luovuttajaan liittyvistä asioista blogissa sen syvällisemmin kuin mitä olisimme valmiita kertomaan esimerkiksi työkavereillemme kahvipöydässä. Anteeksi siis pieni editointi!

Olen nähnyt koko viime yön stressiunia ovulaatiosta! Näin unta että Minttu oli testannut yhtenä aamuna ainakin kymmenellä eri testillä, ja olimme jo käyneet tekemässä inseminaation niiden perusteella, kunnes pääsimme kotiin ja jostain syystä tarkistimme kaikki testit uudelleen, ja niissä lukikin isolla että ne olivat virheellisiä. Toisessa unessa äitini tuli ilmoittamatta omilla avaimillaan kotiimme juuri sillä hetkellä, kun Minttu oli aamulla menossa testaamaan ovulaatiota, ja minä yritin parhaani mukaan keksiä selitystä siihen miksi meillä tarvitaan ovulaatiotikkuja jostain muusta kuin ilmeisestä syystä.

Marraskuun follikkeliultra

11.11.2015

Marraskuun kierto alkaa olemaan siinä vaiheessa, että tänään oli aika käydä follikkeliultrassa. Viime kierrossa, jolloin tehtiin ensimmäisen inseminaatio, en päässyt follikkeliultraan reissun vuoksi. Onneksi tässä kierrossa siihen oli mahdollisuus. Nykyinen kierto alkoi 1.11. ja nyt on kierron 11. päivä.

Kolmessa edellisessä kierrossa, kun olemme metsästäneet ovulaatiota, LH-huippu on osunut 15.-16. kiertopäivälle eli 13 päivää ennen kierron loppua. Ovulaatiotestaus on aloitettu yleensä kiertopäivänä 12. Syyskuun follikkeliultrassa kiertopäivänä 11 johtofollikkeli oli 16-17 mm ja limakalvo oli paksu.

Tällä kertaa homma ei ollut kiertopäivänä 11 vielä läheskään yhtä selvä. Tai sanotaanko paremminkin, että tilanne oli selkeä, mutta ei vielä yhtä pitkällä kuin kaksi kuukautta sitten. Tänään ei vielä näkynyt selkeää johtofollikkelia, mutta oikealla puolella näkyi kaksi 9-10 mm kokoista munarakkulaa. Limakalvo oli vielä ohut, mutta lääkärin mukaan sen paksuus/ohuus oli täysin suhteessa munarakkuloiden kokoon.

Aiemmista viidestä kierrosta neljä ovat olleet 28-29 päivää. Vuosikaudet kiertoni on ollut 30-32 päivää ja se lyheni hoitojen aloituksen (ensikäynnin) jälkeen. Ilmeisesti pahin jännitys ja stressi on tämän suhteen lauennut, ja kiertorytmi on palautumassa takaisin aiempaan (normaali)tilaan. Lääkäri (tällä kertaa eri kuin hoitava lääkäri) arvioi munarakkuloiden koon perusteella, että kierto olisi nyt pidempi. Aloitamme ovulaatiotestauksen vasta sunnuntaina, kiertopäivänä 15. Lääkäri arvioi, että otollisin ajankohta inseminaatiolle on ensi viikon tiistain ja torstain välillä, mutta testin mukaan mennään.

Varsinaisen aiheen ulkopuolelta haluan merkitä muistiin, että eilen illalla katsoimme yhden videoblogin synnytysvideon/-postauksen. Hiipipä taas takaraivoon pieni huoli siitä, miten ikinä selviän synnytyksestä. Aivan käsittämättömän väkivaltaisen ja vaarallisen oloista touhua.  Jaiks. Omien siskojen pitkiksi venyneet ensisynnytykset eivät auta yhtään rauhoittamaan mieltä.

Eteenpäin

6.11.2015

Ensimmäinen negatiivinen raskaustesti tuntui yllättävän pahalta. Siitä huolimatta, etten oikeasti ole missään vaiheessa edes odottanut, että meillä tärppäisi ensimmäisellä yrityskerralla. Otin meistä kahdesta pettymyksen raskaammin, ja olen tämän viikon ajan yrittänyt koota ajatuksiani asian suhteen. Tiedän, ettei yhdessä (tai sitä useammassakaan) epäonnistuneessa yrityskerrassa ole mitään kamalan huolestuttavaa, mutta silti se nosti mieleeni kaikki tähän projektiin liittyvät huolet ja stressinaiheet. Pyörittelin mielessäni kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät tulevaisuuden murheet ja pelot: Entä jos hoidot kestävätkin pitkään ja joudumme yrittämään todella monta kertaa? Miten saan jatkossa sovitettua hoidot työvuoroihini niin että pääsen Mintun mukaan klinikalle joka inseminatioon? Entä jos rahat loppuvat? Pidämmekö taukoa hoidoista vai otammeko lainaa? Entä jos joudumme vaihtamaan luovuttajaa? Entä jos emme löydäkään toista luovuttajaa joka tuntuu oikealta tai jolla on minun väritykseni? Entä jos joudumme siirtymään IVF-hoitoihin? Väsymmekö henkisesti? Entä jos emme ikinä saa lasta? Missä vaiheessa pitää vain lopettaa yrittäminen ja keksiä jokin muu suunta tulevaisuudelle?

Murehtisin aina niin mielelläni kaiken etukäteen, aivan kuin voisin valmistautua kaikkeen mahdolliseen mikä voi tulevaisuudessa mennä pieleen. Olen tässä vauva-asiassa kuitenkin yrittänyt alusta asti omaksua optimistisen asenteen ja keskittyä pelkojen sijasta haaveisiin. Nyt negatiivinen raskaustesti säikäytti minut ja sai hetkeksi taantumaan vanhoille tavoilleni. Pari päivää synkisteltyäni havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, ettei näitä asioita kannata murehtia ennakkoon. Parempi olla toiveikas ja uskoa että kaikki onnistuu lopulta.

Ostin maanantaina elämäni ensimmäisen vauvalehden, ja lehden välissä tulleen tarjouslappusen innostamana tilasimme lehden ensi vuodeksi kotiin. Tänään kävin vapaapäivän kunniaksi vaatekaupoilla ja ostin maailman suloisimmat pienet vauvan farkut. Ehkä tämä ostoskelu on hieman ennenaikaista, mutta en välitä siitä. Ensi viikolla on jo Mintun follikkeliultra ja sitten päästään taas suunnittelemaan seuraavaa yritystä!

Ei tärpännyt

1.11.2015

Emme naiiveista toiveistamme huolimatta ole poikkeuksellisia. Ensimmäisen inseminaation lopputuloksena oli negatiivinen raskaustesti ja (normaalia ruskeampaa) tuhnua vuotoa. Itse olin jo kuluneen viikon aikana päätynyt tuntemuksieni kanssa siihen, että en ole raskaana. Pari päivää sitten minulla oli selvät kuukautisia enteilevät tuntemukset vatsan ja alaselän seudulla. Pettymyshän tämä ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) epäonnistuminen silti oli.

Mennyt kierto oli aiemmista kahdesta poiketen 29 päivää eli nyt tässä uudessa kierrossa ei pitäisi olla vaaraa, että ovulaatio osuisi jälleen lauantaille. Nykyisellä kiertotahdilla ehdimme tehdä vielä kaksi yritystä tämän vuoden puolella.