Kun ei onnista

1.1.2016

Uusi vuosi ei alkanut aivan niin onnellisissa merkeissä kuin olimme toivoneet, eli tänä aamuna teimme negatiivisen raskaustestin. Tässä olisi tietenkin vielä pari päivää aikaa siihen klinikan suosittelemaan testauspäivään, mutta Mintun kuukautiset alkoivat kellontarkasti tänään iltapäivästä, joten tämän yrityskerran tulos taitaa olla selvä. Nyt olo on kieltämättä pettynyt, surullinen ja väsynyt. Kehtaako kolmen yrityskerran jälkeen edes tunnustaa, että on aika väsynyt?

Olemme haaveilleet ja suunnitelleet lasta muutaman vuoden ja klinikan ensikäynnistäkin on kohta kulunut jo seitsemän kuukautta. Siksi helposti tuntuukin, että tämä ”odotuksen odotus” on kestänyt jo paljon pidempään kuin tämän kolmen yrityskuukauden verran. Onhan tähän ajalle mahtunut paljon muutakin kuin ovulaation seuraamista, inssejä ja negatiivisia raskaustestejä – on käyty ulkomaanreissuilla, vietetty aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, eletty arkea ja tehty kovasti töitä. Mutta kyllä elämä on varsinkin klinikan ensikäynnin jälkeen pyörinyt pääasiassa tämän vauvaprojektin ympärillä. Tai jos ei elämä, niin ajatukset kuitenkin. Ja onhan tämä ristiriitaista aikaa, aikamoinen vuoristorata toiveita ja pettymyksiä, uskoa ja epätoivoa, surua ja stressiä, kateutta ja kuitenkin myös iloa toisten perheonnen ja onnistumisten puolesta.

Tuntuu että olemme jo hetken aikaa eläneet jonkinlaisessa välitilassa. Ensin odotimme (ehkä liiankin pitkään), että olisi oikea aika aloittaa yrittäminen. Kun pääsimme vihdoin klinikalle, täytyi odottaa kesän yli että pääsisimme ensimmäiseen inseminaatioon. Ja nyt elämme kuukaudesta ja ovulaatiosta toiseen, odottaen milloin onnistaisi. Muut asiat on helppo siirtää eteenpäin, kun tulevaisuudesta ja vauvahaaveen toteutumisesta ei ole varmuutta. Asuntokuume on vaivannut jo jonkin aikaa, mutta kannattaako asuntoa vaihtaa nyt, kun ei tiedä tulevaisuuden tilantarpeesta? Eikä tympeää työtä uskalla vaihtaa epävarmempaan työllisyystilanteeseen, koska ei voi tietää paljonko klinikkamaksuja on vielä tiedossa. Olen ajatellut, että tympeässäkin työpaikassa jaksaa pinnistellä, kun motivaattorina on niinkin suuri asia kuin oman perheen perustaminen. Nyt, kun tuloksettomia yrityskertoja on takana jo muutama, alkaa kovasti huolettaa kuinka kauan tässä projektissa voi mennä. Entä jos meillä menee vielä toiset seitsemän kuukautta ennen kuin raskaustesti näyttää plussaa? Tai vielä kauemmin? Entä jos meillä ei onnistakaan koskaan? Pettymys negatiivisesta raskaustestistä tuntuu kahta voimakkaammalta, kun juuri toive positiivisesta tuloksesta saa jaksamaan töissä.

Tämä kolmas negatiivinen raskaustesti herätteli minua hieman siihen, ettemme voi elää tässä välitilassa kovin pitkään. Vauvaprojekti jatkuu, tottakai, ja tulee varmasti olemaan jatkossakin päällimmäisenä mielessä, mutta nyt on oikeasti raivattava enemmän tilaa myös muille haaveille ja suunnitelmille ja uskallettava tehdä ratkaisuja niin asunnon kuin töiden suhteen vaikkei tulevasta olekaan tietoa.

Myös vauvaprojektin suhteen on tehtävä päätöksiä ja suunnitelma kevättalven hoidoille. On valittava luovuttaja ja mietittävä kuinka kauan haluamme jatkaa inseminaatioilla ennen raskaampiin hoitoihin siirtymistä, pohdittava haluammeko pitää kuukauden tauon vain jatkammeko nyt samantien. Mutta niistä aiheista enemmän sitten myöhemmin.

Kommentit (11)

  1. Ruska 1.1.2016 klo 21:54

    Voihan kurjuus :( Olet oikeassa siinä, et vaikka elämässä oli mitä iloja ja menoja, on lapsiprojekti siihen liittyvine odotuksineen ja huolineen helposti aina läsnä.. Toivon teille sydämestäni myötätuulta tulevaan vuoteen – kaikilla onnen osa-alueilla :)

    • Anni 1.1.2016 klo 23:31

      :( Olen pahoillani! Jos jotain on oppinut tällä taipaleella, niin juurikin sen, että pitää keskittyä myös muuhun elämään. Kaikki alkaa niin helposti pyörimään vain ja ainoastaan lapsihaaveen ympärillä, ja se vie ihan älyttömästi voimia. Parempaa onnea vuodelle 2016, olkoon tämä hyvä vuosi! ❤️

      • Marikki
        Marikki 2.1.2016 klo 18:07

        Kiitos! Ihan totta, pitää nyt vähän enemmän keskittyä muihinkin juttuihin, niin vauvaprojektiin ei luo liikaa paineita vain sen takia että se on se ainoa haave kaiken arjen puurtamisen ja työn tympeyden keskellä. Toivotaan parempaa onnea ja oikein hyvää alkanutta vuotta meille kaikille! :)

    • Marikki
      Marikki 2.1.2016 klo 18:03

      Kiitos, kyllä tästä varmasti tulee hyvä vuosi kunhan päästään taas vauhtiin. Joulunalusaika oli niin rankka itsellä töissäkin että tuntuu että siitä kestää vielä hetken toipua ja piristyä :) Hyvää uutta vuotta myös teille! :)

  2. Northshore 8.1.2016 klo 18:48

    Tämä kuulostaa niin tutulta! Kyllä mun mielestä sitä saa olla väsynyt kolmen kerran jälkeen, klinikkakäynnit ovat kuitenkin aikaa ja rahaavieviä, ja kuten sanoit, matka on todellisuudessa kestänyt paljon kauemmin kuin sen kolme yrityskuukautta.

    Myös tuo työkuvio tuntuu tutulta. Minusta on hurjaa, että mietin edellisessä työpaikassa, että sinnittelisinkö siellä tutuissa kuvioissa, kun sieltä olisi helppo ja mukava jäädä äitiysvapaalle. Päätin kuitenkin, että elämässä pitää mennä eteenpäin, ja nyt siitä on kohta kulunut 2 vuotta, kun vaihdoin työpaikkaa! Toki työpaikanvaihdos sitten siirsi omalla kohdalla hieman inssejen aloittamista, mutta tuntuu hurjalta, että pahimmassa tapauksessa olisin jäänyt edelliseen työpaikkaan, enkä vieläkään olisi jäänyt äitysvapaalle. Nyt mietin, että pitäisikö kohta taas vaihtaa työpaikkaa…

    Me hankimme jo asunnon, jossa on lastenhuone (tunnetaan tällä hetkellä nimellä romuhuone), ja auton, jonka takaluukkuun saa lastenvaunut helposti. Toivottavasti näille on käyttöä tulevaisuudessa, mutta vaikka ei olisi, niin olen silti iloinen hankinnoista, oli mahtavaa vaihtaa vähän väliä korjausta kaivannut auto uudempaan, ja erityisen iloinen olen uudesta kodistamme, joka on ihana, vaikka lastenhuoneella ei tällä hetkellä olekaan muuta käyttöä kuin tavaransäilytys. Tosin jos onnistumme lapsiprojektissa, sitten meillä onkin tavaransäilytysongelma ratkaistavana… ;)

    Tsemppiä tuleviin yrityksiin, ja tehkää ihmeessä jo nyt sellaisia muutoksia, joita joka tapauksessa tekisitte. Jos oikein hyvin käy, niin se plussa ilmestyy testiin sitten mahdollisimman epäsopivalla hetkellä. ;)

    • Ruska 13.1.2016 klo 23:03

      Tuo hankintojen riippuvuussuhde on niin totta. Itsekin hankin ”sillä mielellä” tuliterän keskikokoisella takakontilla ja isofix-kiinnikkeillä varustetun auton jo vuonna 2006. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun nyt tajuaa siitäkin olevan vuosikymmen aikaa ja autossakin sen verran mittarissa, et vaihtoharkinta alkaa olla väistämättä ajankohtainen.

    • Marikki
      Marikki 23.1.2016 klo 22:47

      Kiitos! Meilläkin jo viime vuonna autoa vaihdettaessa otettiin huomioon että se sopisi myös lapsiperheen tarpeisiin. Nyt on joulun jälkeen katseltu asuntoja joissa olisi 3 makkaria, että ei tarvisi luopua heti työhuoneesta jos tulee lastenhuonetarvetta. :)

  3. lelu 15.1.2016 klo 22:44

    voi harmi :( hyvä et ajattelette jatkavan ”muutakin” elämää.. se välitilassa olo on kauheaa ja rasittavaa, vaikka toivoo ettei se ole pitkä aika mutta valitettavasti se on.. Odotus ennen tulosta on kauheaa, ja jos nega viel kauheampaa.. :( Tsemppiä uuteen vuoteen ! :)

    • Marikki
      Marikki 23.1.2016 klo 22:49

      Kiitos, tsemppiä kovasti myös teidän uuteen vuoteen! Tuo muun elämän tärkeys on kyllä nyt huomattu, ei saa uppoutua liikaa tähän vauvaprojektiin ettei käy liian raskaaksi :)

  4. Amala 17.1.2016 klo 13:02

    Kuulostaa niin tutulta. Ja kyllä, kolmen kerran jälkeen saa tunnustaa olevansa väsynyt. Erityisesti alussa elämä todella pyörii niin tiukasti hoitojen ympärillä, että mä ainakin olin ihan poikki. Kolmannen negan jälkeen myös tajusi, että ei tää tullutkaan niin helposti kun haluttiin ja sekin vaikutti siihen, että into ja positiivisuus laimeni. Vähän helpotti kun piti hieman taukoa ja teki muitakin suunnitelmia elämässä. Tsemppiä!

    • Marikki
      Marikki 23.1.2016 klo 22:49

      Kiitos! Meilläkin tämä lyhyt tauko on kyllä helpottanut!

Vastaa kirjoittajalle lelu Peruuta »

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle