Tauko tekee hyvää

24.1.2016

Joulukuun pettymyksen jälkeen päätimme että pidämme ainakin tammikuun taukoa vauvaprojektista. Tauko oli tarpeen niin käytännön syistä (olimme käyttäneet kaikki kolme klinikalle tilaamaamme olkea, ja uuden luovuttajan valinta ja solujen tilaaminen olisi mennyt pyhien takia liian tiukille aikataulun puolesta) kuin jaksamisenkin takia. Kolmen kuukauden intensiivinen yritys- ja pettymysputki oli henkisesti yllättävän rankka kokemus, etenkin kun omaa jaksamista söivät myös joulunalusen työkiireet ja -stressi ja ainakin minun mielialaani vaikuttava pimeä vuodenaika. Tauko oli siis tarpeeseen, vaikka ensiksi en olisi millään malttanutkaan pysähtyä. Tuntui ettei meillä olisi ollut varaa pitää taukoa edes yhden kuukauden vertaa. Aivan kuin takaraivossani olisi raksuttanut kello joka muistutti, että aika kuluu koko ajan, me vanhenemme ja mahdollisuudet raskauteen vähenevät. Kellon ääni vain voimistui mitä pidemmälle syystalvi eteni, mitä väsyneempi olin töiden takia ja tietenkin jokaisen pettymyksen myötä. Sukusolujen loppuminen kuitenkin onneksi pakotti pysähtymään.

Tauko tuli siis tarpeeseen ja on tehnyt todella hyvää, vaikkei tämän pidempi ole ollutkaan. On ollut helpottava hengähtää ilman yritysten mukanaan tuomaa tunteiden vuoristorataa. Tässä kuussa emme ole laskeneet kiertopäiviä tai testailleet ovulaatiota tai juuri edes puhuneet vauva-asiasta. Blogin päivittäminen on unohtunut ja muidenkin blogeja on tullut vain selattua sivusilmällä. Sen sijaan olemme haaveilleet kovasti uudesta asunnosta ja minä olen haaveillut myös varovaisesti uusista työkuvioista. Nyt tuntuu, että tältä uudelta vuodelta on jotain muutakin odotettavaa kuin mahdollinen perheenlisäys, eikä yrittämisessä ole (toivottavasti) samanlaista painetta.

Olemme nyt muutaman päivän aikana palailleet hiljalleen vauvaprojektin pariin. Minttu varasi ensi viikolle soittoajan lääkärille uuden hoitosuunnitelman tekemistä varten ja olemme edistyneet hieman myös uuden luovuttajan valinnassa. Yllätyin aivan miten ensimmäisestä sukusolujen luovuttajasta luopuminen kirpaisi – olin kai niiden vähäisten tietojen ja vauvakuvan perusteella jo ehtinyt tavallaan kiintyä (niin hullulta kuin se kuulostaakin!) luovuttajaan, tai siis siihen (varmasti hyvinkin virheelliseen ja mielikuvitukselliseen) mielikuvaan mikä minulla hänestä oli. Ensimmäisen luovuttajan valinta oli lähes koko viime kesän mittainen prosessi, joten ei kai ihmekään, että uuden luovuttajan valinta ei tapahdu aivan yhdessä illassa. Jollain tapaa valitseminen on nyt kuitenkin helpompaa, enkä pelkää enää niin kovasti sitä että valitsemme jotenkin väärin. Luovuttajan merkitys on tässä tämän projektin aikana muutenkin vähentynyt mielessäni.

Heti ensi viikon alussa teemme tilauksen sukusoluista. Päätimme tilata taas kolme olkea, se tuntuu tässä vaiheessa sopivalta määrältä. Jos raskaus ei ala niillä, onkin olkien loppuminen taas hyvä syy pienelle paussille. Viimeistään siinä vaiheessa onkin sitten mietittävä hoitojen jatkoa ja sitä, siirrytäänkö IVF:ään. Mutta yritetään olla miettimättä vielä kolmen oljen päähän, ja odotellaan nyt rauhassa helmikuuta ja seuraavaa yritystä.

Kommentit (0)

Ei kommentteja. Ole ensimmäinen!

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle