Déjà vu

17.2.2016

Aika matelee. Inseminaatiosta on jo ikuisuus (tai, no viisi päivää…), mutta testipäivään on vielä pidempi matka. Kun piinapäiviä on takana jo useammalta yrityskerralta, on kaikki uutuudenviehätys hommasta todellakin karissut pois. Varovainen innostuminen ja toiveikkuus kestivät aikalailla inseminaatiopäivän ajan, ja sen jälkeen olenkin pääasiassa stressannut miten onnistuisimme sitten seuraavassa kierrossa. Olen tälläkin yrityskerralla kyllä laskeskellut vähän kuin itseltäni salaa päivämääriä siltä varalta jos nyt onnistaisi (milloin vauva syntyisi? Milloin olisi ensimmäinen ultra? Milloin kertoisimme raskausuutisen lähipiirille?) mutta se tuntuu samanlaiselta harmittomalta haaveilulta kuin se, että laskeskelisi kuinka käyttäisi lottomiljoonat jos täysosuma sattuisi joskus kohdalle.

Alkuviikosta Mintulla oli vasemmalla puolella pientä jomotusta, joka olisi voinut olla ovulaatiokipuakin (toivottavasti ei sentään, kun irrotuspiikistä ja inseminaatiostakin oli aikaa jo useampi päivä) tai lievää menkkakipua. Sen lisäksi ei ole ollut mitään huomionarvoista – eikä Pregnylkään ole nähtävästi aiheuttanut mitään raskausoireita. Piinapäivät kuluvat siis samalla tyylillä kuin jo kolmesti aiemmin. Ehkä ne tuntuvatkin siksi niin pitkiltä, kun tämä aika sulautuu mielessä yhteen niiden aiempien yrityskertojen kanssa.

Olemme kumpikin yhä toiveikkaita, että vauvaprojekti onnistuu kyllä sitten jossain vaiheessa. Jostain syystä en vain osaa kuvitella että se onnistuisi nyt tällä kerralla, vaan oletuksena on, että testi näyttää taas negatiivista. Toivotaan kuitenkin että olisin pessimistisin aavistuksini aivan väärässä ja testipäivä toisi mukanaan iloisen yllätyksen.

Kommentit (2)

  1. Raija 18.2.2016 klo 08:28

    Tuttuja ajatuksia! Voin hyvin eläytyä tuohon, että suunnittelee ja miettii jo seuraavaa kiertoa. Mulla itsellänikin on vähän sellainen fiilis, että sais nyt sen kolmannen yrityksen alta pois, jotta vois sen jälkeen tehdä sen aukiolotutkimuksen. Ja jotenkin olen ihan varma siitä, että meidän täytyy mennä ivf:ään asti.

    Noh, toivotaan, että kaikki nämä pessimistiset ajatukset ovat turhia. Mekin olemme ihan varmoja siitä, että jossain vaiheessa tämä vauvaprojekti onnistuu – milloin ja miten, siitä ei olla ihan varmoja. Tsemppiä piinapäiviin! :)

    • Marikki
      Marikki 18.2.2016 klo 09:11

      IVF on ollut ajatuksissa minullakin viime aikoina, etenkin se, että missä vaiheessa siihen kannattaa siirtyä (en osaa sanoa?) . Toivottavasti meidän ei kumpienkaan tarvisi miettiä sitä vaihtoehtoa tosissaan, vaan kävisi onnekkaasti ja plussattaisiin ennen sitä. Kiitos tsempistä!

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle