rv 8+2

Ensimmäinen neuvolakäynti

27.4.2016

Kävimme eilen ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Jännitin jostain syystä neuvolakäyntiä paljon enemmän kuin ensimmäistä ultraa. Hyvä kun sain nukutuksi edellisenä yönä! Murehdin kai lähinnä sitä, miten neuvolan terveydenhoitaja suhtautuisi meihin perheenä ja pelkäsin jopa tylyä kohtelua. Muistelen että pelkäsin kylmäkiskoista vastaanottoa myös ennen klinikan ensikäyntiä, mutta se pelko oli onneksi täysin aiheeton. Saimme klinikalla todella ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, ja meihin suhtauduttiin aina mukavasti.

Neuvolassakaan emme saaneet tylyä kohtelua, mutta jotenkin epämukava olo käynnistä jäi silti meille molemmille. Ehkä neuvolan terveydenhoitaja yllättyi siitä, että vastaanotolle tuli naispari ja hänellä meni pasmat sekaisin, tai ehkä hän suhtautuu kaikenlaisiin pariskuntiin samalla tavalla ja tietynlaisella persoonattomalla liukuhihna-tyylillä. Hankala sanoa. Joka tapauksessa tuntui, ettei terveydenhoitaja pysähtynyt hetkeksikään tutustumaan meihin, vaan käynti oli pelkästään monenlaisten lappusten ja äitiyskortin täyttämistä ja seuraavien tapaamisten ja tutkimusten aikojen varaamista varten. Olimme kumpikin odottaneet etukäteen, että terveydenhoitaja kertoisi ensimmäisellä neuvolakäynnillä lyhyesti ylipäänsä neuvolapalveluista ja siitä, mitä kaikkea on matkan varrella odotettavissa. Mietimme, että unohtuiko tuo esittely käynnin alusta pois terkkarin yllättyessä perhemuodostamme, vai onko tuollaisia tietoja edes ylipäänsä tapana kertoa?

Minttu kertoi terkkarille heti käynnin aluksi, että raskaus on saanut alkunsa klinikalla sosiaalisen lapsettomuuden takia. Emme huomanneet siinä vaiheessa tarkentaa, että minä olen siis se lapsen toinen vanhempi ja Mintun puoliso, eikä terveydenhoitaja kysynyt minun roolistani, klinikkahoidoista tai raskauden alkamisesta yhtään mitään koko käynnin aikana. Vasta siinä vaiheessa, kun Mintun äitiyskorttia oli jo täytetty pitkä tovi, kysyi terveydenhoitaja Mintulta kuka merkitään hänen lähiomaisekseen neuvolan tietoihin. Sitä ennen olin kuitenkin saanut täytettäväkseni päihteiden käyttöä koskevan kyselyn, joten terveydenhoitaja kai oletti, että olen äidin puoliso muttei ollut varma olinko myös lähiomainen?

Kokonaisuudessaan käynnistä jäi hieman vaivaantunut olo. Terveydenhoitaja oli aivan ystävällinen, mutta olisimme kaivanneet että hän olisi tapaamisen alussa pysähtynyt hetkeksi että olisimme voineet esitellä itsemme puolin toisin. Emme olisi loukkaantuneet yhtään, jos terveydenhoitajalla ei olisi ollut sateenkaariperheistä entuudestaan tietoa tai jos hän olisi esittänyt kysymyksiä, mutta täysi hiljaisuus tuntui aika ikävältä. Voihan olla, että hiljaisuus johtui myös siitä, ettei terveydenhoitaja halunnut tehdä erilaisesta perheestämme numeroa, vaan yritti kohdella meitä samalla lailla kuin muitakin pareja ja pelkäsi, että olisimme kokeneet kysymykset loukkaavina. Totuus kuitenkin on, ettei raskaus ole saanut alkunsa samalla lailla kuin suurimmassa osassa perheistä, eikä perheemmekään ole perinteisen mallinen. Mielestäni neuvolassa jos jossain siitä voisi aluksi nopeasti jutella. Nyt, kun perhemuodostamme ja klinikkahoidoista ei puhuttu ollenkaan, tuli sellainen olo, että terveydenhoitaja koki ne vaivaannuttavina, emmekä me tulleet perheenä aivan nähdyksi ja kohdatuksi.

Kommentit (2)

  1. Ruska 21.5.2016 klo 06:56

    No höh, tuo oli kyllä kurjaa, on syy sitten mikä tahansa. Terkan oma häveliäisyys (ei tiedä paljonko kysellä tai nostaa ”eri asemaan”), kokemattomuus tai rutinoituneisuus :( Itse mietin uteliaana samaa ennen ensikäyntiä. Suhtauduin luottavaisesti, sillä tiesin pikkukylämme neuvolaa miehittävän maalaisjärkisen kätilön. (Ei sillä, kaikki kunnia myös osaaville terveydenhoitajille, on vain mun hlö.koht mielipide notta kätilöiden sijoittaminen äitiysneuvoloihin olisi monella tapaa eduksi.)

    Käynti oli pitkä (2,5h) ja sisälsi paljon asiaa ja haastattelua, sillä meillä päin ei neuvolaa varten ole esitietojärjestelmää olemassa (vasta syn.sairaalalle täytetään). Nanosekunnin hämmennys oli melkein huomaamaton kun nimeäni kutsuen nousi 2 naista. Päästin hoitajattaren pälkähästä ja viittasin olevani ”se odottaja” ja E kumppanini. Siitä asti suhtautuminen oli kepeää ja mutkatonta. Toki johtui varmaan siitäkin, et spontaanisti itse laveasti asioistamme rupateltiin. Naurettiin yhdessä Väestöliiton psykologihaastattelun heterosuuntautuneille kysymyksille ja puhutiin vanhemmuudesta. Tunnelma oli kiireetön ja taisi mennä kätilöllä ylitöiksi, kun olimme vikat asiakkaat. Sellaista kohtaamista toivoisin kaikille perheille – sateenkaarella tai kysell

    Toivottavasti teilläkin alkukankeus hälvenee ja jatkokäynneillä tunnelma vapautuu sekä kohtaaminen paranee :) Se on kuitenkin musta iso osa ensimmäistä odotusta.

    • Minttu
      Minttu 27.5.2016 klo 17:13

      Me on puhuttu, että jos seuraavatkin kaksi varattua käyntiä (lääkärineuvola ja neuvola) eivät tuo parannusta asiakaskokemukseen, pyydämme toista terveydenhoitajaa.

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle