rv 18+6

Heinäkuun alun kuulumisia

10.7.2016

Olemme palanneet kumpikin kesälomilta töihin ja arki tuntuu rullaavan vauhdilla eteenpäin. Kävimme tällä viikolla neuvolassa, missä käytiin läpi kotona täyttämämme voimavarakyselylappuset ja juteltiin hieman parisuhteestamme ja perheistämme. Saimme myös kuunnella hetken sikiön sydämen sykettä, mikä kuulostaa aina yhtä hienolta. Tällä kertaa neuvolantätikin tuntui jotenkin helpommin lähestyttävältä, joten käynti oli kokonaisuudessaan positiivinen. Käynnin lopuksi kuulimme, että seuraavalla, elokuun puoliväliin sijoittuvalla, neuvolakäynnillä saisimme jo Kelaa ja äitiyspakkausta varten tarvittavan todistuksen raskaudesta!

Minttu kertoi raskausuutisen esimiehelleen heti kesälomalta töihin palattuaan. Muille Minttu ei ole työpaikalla asiasta kertonut, ja löysempi paita on ainakin vielä toistaiseksi onnistunut peittämään pyöristyvän vatsan. Minäkään en ole hiiskunut uutisesta työpaikallani. Työsopimukseni jatko kesän jälkeen on vielä todella epävarma, enkä halua paljastaa vauvauutista työpaikalla ennen kuin jatkoni on selvä.

Olemme kertoneet raskaudesta lähipiirissä sukulaisille ja vain niille muutamille ystäville, joita olemme ehtineet tavata kasvotusten niskapoimu-ultran jälkeen. Olemme suunnitelleet kertovamme uutisesta laajemmin rakenneultran jälkeen, jos tutkimuksessa näyttää siltä että raskaus on edennyt aivan normaalisti eikä mitään hälyyttävää selviä. Rakenneultraan on aikaa vielä vajaat kaksi viikkoa, mutta se on ollut viime päivinä mielessämme aikalailla päivittäin. Ultra jännittää kovasti, vaikka muuten olemmekin pystyneet oleman hyvin luottavaisin ja rauhallisin mielin raskauden suhteen. Jännitys kuuluu varmasti tässä vaiheessa asiaan, onhan kyseessä niin tärkeä ja monipuolinen tutkimus. Ruska avasi blogissaan todella kattavasti rakenneultrassa tutkittavia asioita, joten ei niistä sen tarkemmin tässä. Tutkimuksessa olisi mahdollista myös selvittää sikiön sukupuoli, mutta siitä aiheesta lisää myöhemmin!

Huomenna alkaa jo kahdeskymmenes raskausviikko. On hurjaa ajatella, että vähän yli vuosi sitten kävimme klinikalla ensikäynnillä! Olo on tavallaan vielä epäuskoinen, että voimme jo nyt pohtia vaunuhankintoja ja valmistella kotiamme pientä tulokasta varten. Alkuraskauden lempinimi Alien on muuten hiljalleen jäänyt puheistamme pois, vaikka se vielä blogin puolella onkin käytössä. Ehkä syynä sekin, ettei sikiö tunnu enää niin muukalaiselta, aivan tuntemattomalta tyypiltä.

Kommentit (2)

  1. Raija 12.7.2016 klo 11:34

    Saako udella, että miten kutsutte teidän Alienia nykyään? Onko jo jotain virallisempaa nimeä vai kuinka?

    Tsemppiä ultran odotukseen! Haluaisitteko tietää sukupuolen, jos se vain on mahdollista?

    • Marikki
      Marikki 12.7.2016 klo 21:58

      Kiitos! Jos vain maltamme (köh köh, siis jos Minttu malttaa!), tarkoitus on olla selvittämättä sukupuolta ultrassa. Tarkoitus on kirjoittaa siitä blogiinkin myöhemmin. Alienin nimitykset/lempinimet vaihtelevat päivittäin ja niitä syntyy koko ajan lisää. Joskus puhutaan ihan vauvastakin, tai pikkuisesta. :)

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle