rv 20+2

Rakenneultra

20.7.2016

Tänään raskauden ohjelmassa oli rakenneultra. Juttelimme eilen illalla Marikin kanssa lyhyesti tulevasta tutkimuksesta ja päätimme (minun toiveesta), että emme etukäteen varaudu mahdollisiin poikkeavuuksiin, vaan kohtaamme ne vasta, jos ne pitää kohdata ja käsitellä. En halunnut huolehtia tai stressata etukäteen asioista, jotka eivät todennäköisesti edes osuisi kohdalle.

Jostain syystä en jännittänyt tutkimusta juuri ollenkaan – paitsi sitä, paljastuuko Alienin sukupuoli meille vahingossa ja sitä, saanko tiristettyä rakon tarpeeksi tyhjäksi, jotta minua ei tarvitse katetroida (olen lukenut nettifoorumeilta tällaisesta kauhusta). Marikki puolestaan oli jännittyneempi ja odotusaulassa hoitajan kutsua odotellessamme tunnusti, että häntä jännitti niin paljon, että pelkäsi pyörtyvänsä.

No, minua ei tarvinnut katetroida eikä Marikkikaan pyörtynyt. Näytölle piirtyi erittäin vilkas ja aktiivinen Alien, jonka sukupuolen onnistuimme pitämään itseltämme salassa. (Ultraäänihoitaja totesi, että tietää, kumpi on tulossa.) Ultraäänihoitaja sai 45 minuutin käynnin aikana tarkistettua ja mitattua kaikki tarvittavat elimet ja rakenteet eikä löytänyt niistä poikkeavuuksia tai muuta lisätutkimuksia vaativaa. Ainoastaan reisiluun mittaaminen meinasi tuottaa vaikeuksia, sillä Alien oli ultratessa pää alaspäin vatsan oikealla puolikkaalla siten, että reidet olivat juuri napani kohdalla. Napa aiheutti kuvaan ylimääräistä kaikua, mutta lopulta reisiluukin saatiin mitattua. Alien on koon puolesta pari päivää normaalikäyrän yläpuolella, mutta ultraäänihoitaja sanoi, ettei rakenneultran perusteella enää aleta muuttamaan laskettua aikaa. Meillä toisaalta laskettu aika on aika tarkka (niin tarkka kuin arvio voi olla), koska hedelmöitysajankohta on tiedossa.

Alien tosiaan jumppasi ja pumppasi lähes koko tutkimuksen ajan. Jalat kävivät kuin polkkatanssijalla ja kädetkin heiluivat kasvojen edessä aktiivisesti. Kumma kyllä en näitä liikkeitä itse tuntenut, mutta osa syy lienee se, että ultraäänianturi tuntui mahaa vasten niin voimakkaasti, että se peitti muut tuntemuksen allensa. Istukka on kohdun etupuolella, joten sekin vaimentanee vielä osittain liikkeitä.

Jossain kohtaa tutkimuksen aikana näytti siltä, että emme saa mukaamme kunnon sivuprofiilikuvaa ollenkaan, sillä Alien oli kääntänyt kasvonsa kuvaamisen kannalta juuri hankalasti selkääni kohti (jos ymmärsin oikein). Onneksi mittailujen jälkeen potrettienkin ottaminen onnistui! Ultraäänitutkimusten osalta kokemuksemme kaupungin äitiysneuvolasta on ollut 100% positiivinen. Molemmat ultraäänitutkimukset on tehnyt sama hoitaja, joka on ollut ystävällinen ja ottanut meidät molemmat huomioon – tosin muutama todennäköisesti selkärangasta tuleva hetero-oletuksellinen lausahdus häneltä tällä kertaa pääsi, mutta nekin olivat enemmän hauskoja kuin loukkaavia (”tehän olette molemmat aika pitkiä” haha). Olemme kiitollisia, että hoitaja vaivautui (pyytämättä) mittaukset tehtyään etsimään kasvokuvalle sopivaa kuvakulmaa, jotta saimme kolme tarkahkoa sivuprofiilikuvaa mukaamme.

Liikkeiden tunteminen alkaa olla jo päivittäistä ja tunnen yleensä puolilta päivin lounaan jälkeen työpisteellä istuessa vähintään muutaman potkun tai muljauksen. Joskus havaitsen liikkeitä myös illemmalla. Eilen illalla muuten Marikkikin pääsi ensimmäistä kertaa potkujen makuun! Sängyssä makoillessamme Alien alkoi yhtäkkiä potkunyrkkeilemään pontevasti. Ensin tunsin sarjan tökkäyksiä oikealla puolella heti navan alla ja heti perään useamman voimakkaamman liikkeen oikealla alavatsassa. Tajusin, että nyt voisi tuntua ulos asti, joten asetin Marikin käden oikeaan kohtaan, minkä jälkeen Marikki tunsi muutaman kunnon muljauksen!

Hyvien rakenneultratulosten myötä julkistimme vauvauutisen myös Facebookissa ystäville ja kavereille. Nyt emme ole enää tämän kanssa kaapissa ja minunkaan ei tarvitse huomenna miettiä, miten saan pidettyä tämän pikkupötsin* töissä piilossa. Ehkä vedän jopa maanantaina ostamani äitiysfarkut jalkaan? Raskauden toinen puolikas alkoi mukavilla uutisilla.

* kuva on viikon vanha, joten maha on tuosta jo ehtinyt kasvaa jonkin verran

Ultraäänikuva raskausviikolla 20+2

Kommentit (10)

  1. coxia94 20.7.2016 klo 23:25

    Ihana kuulla, että kaikki on hyvin pikkuisella ❤

    • Minttu
      Minttu 22.7.2016 klo 14:34

      Oli kyllä ihana nähdä, että kaikki on (tämän tutkimuksen perusteella) hyvin. :)

  2. Raija 22.7.2016 klo 13:40

    Ihana kuulla, että kaikki on hyvin eikä kukaan pyörtynyt! :) Täytyy myöntää, että nyt ymmärrän täysin tuon teidän Alien-nimen. Itselleni tuli eilisen ultran jälkeen todella friikki olo siitä, että mun sisällä asuu joku ulkopuolinen, ihan kuin joku avaruusolio. Ajatus tuntuu jopa vähän pelottavalta ja kauhulla odotan sitä, että tunnen ensimmäisiä liikkeitä. :D

    • Minttu
      Minttu 22.7.2016 klo 14:33

      Mulle tuli eilen illalla taas potkuja tunnustellessa samanlainen pyörryttävä olo, joka tulee, jos ajattelee avaruuden jatkumista maailman tappiin asti. Että ihminen, valmis mutta keskeneräinen, mun sisällä. Uihhhh. Että Alien palasi ajatuksissa osin takaisin. :D Rakenneultrassa Alien näytti hauskalta pieneltä ihmiseltä, mutta toisaalta muukalaiselta ja fossiililta. Ehkä tähän olotilaan lopulta tottuu – esimerkiksi viikko ennen laskettua aikaa. :’D

  3. Ruska 22.7.2016 klo 22:41

    Hienoa, että pikkuinen sai rakenteesta priimat paperit :) Meillekin on tullut tuo vastaan: ”molemmilla on kyl kapeat nenät”, ”teille tulee varmaan punatukkaisia lapsia, kun molemmilla on tuota pigmenttiä”. (Ööh, oli juu, purkista :D) Jotenkin ihanan liikuttavaa ja osoitus siitä miten hauskasti meidät tosiaan mielletään perheeksi ja vanhemmiksi.

    Liikeisiin ja olotilaan tavallaan tottuu ja tavallaan se on vaan ihmeellistä päivästä toiseen. Jos voisin olla varma, että pikkuisellamme on nyt ja jatkossa vatsan puolella kaikki hyvin, voisin jatkaa tätä raskaustilaa kuukaudesta toiseen. On se niin mukavaa hämmästellä hänen puuhiaan ja möyrimistä, vaikka välillä kylkiluihin ottaa :D

    • Minttu
      Minttu 22.7.2016 klo 23:22

      Haha, no lapsihan voi käydä samalla purkilla teidän kanssa, jos niikseen tulee. :D

      Odotan jännityksellä, mihin nämä liikkeet muuttuvat esimerkiksi voiman suhteen. Tänään Alienilla oli erittäin liikkuvainen päivä, ja potkuja ja myllerryksiä on tuntunut pitkin päivää aina, kun olen itse pysähtynyt. Että jos ja kun voima tästä kasvaa niin kipeää tulee… Sitä odotellessa!

  4. Irmeli 27.7.2016 klo 09:18

    Olen lueskellut tätä teidän blogia jo joitakin kuukausia mielenkiinnolla. Itsellä toivottavasti sama elämäntilanne ensi vuonna ja sitä ajatellen täällä paljon hyödyllistä tietoa ja sellaisia näkökulmia, mitä en ehkä itse ole vielä ajatellut. Oikein ihanaa odotusta teille!

    • Minttu
      Minttu 27.7.2016 klo 10:18

      Mukava kuulla, että blogista on sinulle hyötyä. :) Kiitos ja onnea omaan projektiisi!

  5. Ninni 1.8.2016 klo 20:09

    Hienoa että teilläkin oli kaikki hyvin ultrassa!
    Ja tosiaan minuakin pelottaa potkujen koveneminen, koska nyt jo on semmoista mylläystä ja kuperkeikkaa välillä havaittavissa että! Ihan säikähtää joskus :D
    Meillä myös H on päässyt nyt näkemään liikkeitä vatsan päältä, hauskan näköistä hypähtelyä :)

    • Minttu
      Minttu 1.8.2016 klo 23:15

      Alienkin on päässyt säikäyttämään mut pariin otteeseen potkuillaan. Jänniä ne rauhallisen hetken yht’äkkiä rikkovat tuuppaisut.

Vastaa kirjoittajalle Ninni Peruuta »

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle