rv 24+3

Neljäs neuvolakäynti

18.8.2016

Kävimme tänään neljännen kerran neuvolassa. Neuvolan täti oli jo lähes tuttavallisen oloinen eli ensikäynnin jäykkyys oli vain alkukankeutta. Hän jopa tarjosi Marikille mahdollisuutta osallistua perheneuvonnan isäryhmään! Saimme nimittäin tällä kertaa joulu-tammikuisten perhevalmennuspäivät (kaksi kertaa lokakuussa).

Kävin ennen käyntiä omahoitohuoneessa mittaamassa verenpaineen (120/62) ja painon ja antamassa pissanäytteen. Kun terveydenhoitaja ja kätilöopiskelija kuuntelivat sikiön sydänääniä, Alien pyöri ja hyöri ja potki sensoria. Koska istukka on kohdun etuseinämässä, selkeiden sydänäänien löytäminen oli hieman haastavaa, mutta jumpparin sykkeiksi mitattiin lopulta 160 lyöntiä minuutissa. Tällä kertaa terveydenhoitaja mittasi ensimmäisen kerran myös kohdunpohjan korkeuden (21,5 cm), joka on ihan aavistuksen verran normaalikäyrän yläpuolella. Tämä tukee rakenneultran tuloksia, jotka viittasivat aavistuksen keskikäyrän yläpuolella kasvavaan sikiöön. Hemoglobiini oli edelleen ihan ok (125), vaikka se ensikäynnin lukemasta olikin tipahtanut 19 yksikköä.

Terveydenhoitaja antoi meille raskaustodistuksen kolmena kappaleena (Kelalle ja yhden kummankin työnantajalle). Minun pitää täytellä Kelan äitiys- ja vanhempainrahahakemukset ja äitiysavustushakemuksen viikonlopun aikana, jotta sen saa vetää yli tehtävälistalta. Samalla voi kuulemma hakea jo lapsilisääkin. Äitiysavustuksen suhteen päädyimme siihen, että otamme sen rahana äitiyspakkauksen sijaan. Terveydenhoitaja kirjoitti minulle myös lähetteen sokerirasitustestiin, ja varasinkin jo ajan syyskuun alkuun, jolloin minulla on kolme kesälomapäivää.

Painoni on noussut neuvolan ensikäynnin jälkeen 1,8 kg. Toukokuisen oskennustaudin ja parin viikon etomiskauden aikana painoni putosi melkein kolme kiloa, joten kesän aikana paino on noussut huomattavasti enemmän. Laskeskelin, että viimeisen 7 viikon tahdilla keräisin 40. raskausviikolle mennessä noin 7 raskauskiloa, mutta todennäköisestihän painonnousu kiihtyy loppua kohti. Kysyin viimeksi neuvolassa, mikä on toivottava painonnousu raskauden aikana, ja minun BMI:llä normaalit lukemat liikkuvat 7 ja 11 kilogramman välissä. Suunta on siis oikea. Olen onnekas, kun olen toistaiseksi säästynyt pahemmilta turvotuksilta ja nestekertymiltä.

Minun on ollut tarkoitus jo pari viikkoa soittaa ammattiliiton lakineuvontaan ja kysyä, minkälaiset paperit meidän pitäisi Marikin kanssa allekirjoittaa, jotta Marikilla olisi valtaa päättää vauvan hoidosta, mikäli olen itse tiedoton/muuten kykenemätön tekemään päätöksiä synnytyksen yhteydessä. Marikilla kun ei ennen sisäisen adoption voimaanastumista ole juridisia oikeuksia yhteiseen lapseemme. Vihdoin tänään sain aikaiseksi ja soitin palvelunumeroon. Juristi neuvoi olemaan ensisijaisesti yhteydessä sairaanhoitopiirin potilasasiamieheen, koska papereiden kannattaa olla sellaiset, jotka synnytyssairaala hyväksyy. Todennäköisesti sairaanhoitopiiriltä löytyy valmiit proseduurit ja planketit näitä tilanteita varten. En saanut potilasasiamiestä tänään puhelimen päähän, joten yritän myöhemmin uudelleen.

Mikäli sairaanhoitopiirillä ei ole vakiintunutta tapaa hoitaa sosiaaliselle vanhemmalle oikeutta tarvittaessa päättää vauvan hoidosta, juristin mukaan paras tapa varmistaa oikeudet on tehdä ennen synnytystä hoitotahto (jolla määrätään, mitä minulle saa tehdä) ja hoitotestamentti (jolla valtuutan Marikin määräämään vauvan hoidosta, mikäli olen itse siihen kykenemätön, ja esitän toiveen, että Marikki saisi lapsen huoltajuuden, mikäli minulle kävisi synnytyksessä huonosti). Helpointahan tosiaan olisi, jos sairaanhoitopiirillä olisi selkeä ratkaisu eikä meidän tarvitsisi alkaa tekemään testamentteja tässä vaiheessa.

Minkälaisia varokeinoja olette miettineet/toteuttaneet synnytyksen juridista puolta varten?

Kommentit (6)

  1. Elsa 19.8.2016 klo 11:54

    Kaksi lasta saaneena emme ole tehnyt mitään. Toisen lapsen jouduttua pitkään sairaalahoitoon syntymän jälkeen terveydenhuolto otti hienosti huomioon puolisoni sen enempää kyselemättä, vaikka hän ei ollut vielä juridinen vanhempi. Adoptioprosessi mentiin pikavauhtia sen pahimman mahdollisen tilanteen tapahduttua. Toki alla oli jo yksi prosessi takana ja työntekijän oli helpompi hoitaa paperihommat. Ajattelin ennen lapsemme syntymiä, että jos minulle kävisi huonosti, vauvalle etsittäisiin uutta kotia ensisijaisesti luonnollisesta verkostossa ja luotin sen verran omaisiini, että vauvan koti olisi ilman muuta puolisoni luona. Sen syvempiä ulottuvuuksia en asiaan lähtenyt pohtimaan.

    • Minttu
      Minttu 20.8.2016 klo 12:40

      Parastahan olisi, jos sairaala ottaisi itsestään selvänä asiana kummankin vanhemman huomioon. Täällä Pohjois-Suomessa ei aina vaan voi luottaa, miten meikäläisiin suhtaudutaan.

      En epäile omia sukulaisianikaan, että pahimman tapahtuessa yrittäisivät lapsen viedä vaimolta, vaan sairaalahoitoa varten enemmänkin tuota hoitotestamenttia harkitaan.

  2. Rv 32 19.8.2016 klo 14:03

    Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten kannattaa edetä siltä varalta, että synnytyksessä sattuu jotain :)

    • Minttu
      Minttu 20.8.2016 klo 12:41

      Yritän saada potilasasiamiehen kiinni ensi viikolla. Jospa se meidän sairaanhoitopiirin osalta sitten selkeentyisi.

  3. Mari 21.8.2016 klo 21:20

    Teetimme lakimiehellä testamentin muutama kuukausi ennen laskettua aikaa. Sairaalassa meitä kohdeltiin 100 % hienosti, perheenä. Itse asiassa oli pari kertaa tarve sanoa, että ”oikeastaan minä en saa antaa suostumusta tähän asiaan x , vaan sinun pitää kysyä synnyttäneeltä äidiltä. En ole vielä juridinen vanhempi.”

    • Marikki
      Marikki 21.8.2016 klo 21:58

      Kuulostaapa ihanalta että sairaalassa on osattu suhtautua noin fiksusti. :)

Vastaa kirjoittajalle Minttu Peruuta »

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle