10/2016

rv 31+0

Pieniä maanjäristyksiä

3.10.2016

Viimeisen parin viikon aikana Alienin liikkeet ovat muuttuneet aiempaa paljon voimakkaammiksi ja tiuhemmiksi. Jo aiemmin kesällä osa liikkeistä tuntui siltä kuin sisälläni olisi pieni maanjäristys. Tällöin ensimmäinen tunne on voimakkaampi liike, joka sitten vaimenee pulssimaisesti väristen sekunnin parin aikana. Viimeisen viikon ajan liikkeet ovat olleet enemmän järistyksiä yksittäin tuntuvien täsmällisten töytäisyjen sijaan. Yhtä aikaa liikkeet ovat olleet myös napakoiden potkujen sijaan punkemista ja pidempikestoista työntämistä.

Alien on selvästi myös alkanut asustamaan enemmän pää alaspäin. Vielä viikko, pari sitten 90% liikkeistä tuntui alavatsassa tai ainakin navan alapuolella, mutta viimeisen viikon aikana voimakkaimmat liikkeet ovat tuntuneet palleassa ja rintalastassa. Ai että kun on ihanaa. En usko, että Alien on siltikään vielä täysin asettunut lopulliseen asentoonsa, sillä liikkeitä tuntuu edelleen vähän joka puolella, mutta aiempaa vähemmän ihan alavatsassa. Myös vielä viikko sitten tuntuneet muljahdukset ovat lähes loppuneet. Tila alkaa selvästi käymään vähiin. Seuraava neuvola on vasta yli kahden viikon päästä, joten veikkaan, että siihen mennessä pikkukaveri on jo voimakkaammin vakiinnuttanut asentonsa lähtövalmiuteen. Koittakaa kestää, kylkiluut!

Niin ja täytyy sanoa, että en ole edelleenkään löytänyt mitenkään voimakasta nautintoa raskaana olemisesta. Tämä on minulle pakollinen suoritus, jotta saamme perheeseen kauan kaivatun lisäyksen. Minkäänlaista glamouria en tästä löydä. Itkeä tirautin viikonloppuna – ehkä raskaushormonit vihdoin hiipivät aivoihini – omaa riittämättömyyden tunnettani. Olenko huono äiti, kun en nauti täysin siemauksin raskausajasta ja kasvavasta vatsasta? Mikä minussa on vikana, kun mieluummin valitan Marikille Alienin aiheuttamista (paikoitellen kieltämättä kipeää tekevistä) liikkeistä kuin ihastelen niitä? Marikki lohdutti minua, että vastaavat tunteet ovat yllättävän yleisiä, kun lukee raskaus- ja vauvafoorumeita. Onneksi joku meillä jaksaa lukea niitä, jotta raskausaivot ymmärtävät rauhoittua.

Enkä tosiaan sano, että koko raskausaika olisi ollut yhtä kärsimystä. Niin ei tosiaankaan ole. Onhan tämä raskaus ollut tähän asti fyysisesti erittäin helppo ja vaivaton. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että olisin joskus uudestaan raskaana, jos loppuaika menee ilman isompaa katastrofia. Alkuajan ajatukset olivat täynnä huolta, kun jokainen käynti vessassa jännitti, mutta toisella kolmannekselle se helpotti. Nyt loppuraskautta kohti huoli mahdollisesta ennenaikaisuudesta on alkanut nostamaan päätään, kun erilaiset jomotukset ovat tulleet jokapäiväisiksi. Ensimmäiset hipaisevat liikkeet (rv 14 lopulla) ja niiden päivittäinen kuulostelu ja yleistyminen kohti keskiraskautta oli hauskaa ja ihanaakin, mutta mitä enemmän Alien on alkanut liikkua, jumpata, tuuppia ja täyttää vatsaonteloani, sitä vähemmän jaksaisin sitä jatkuvaa häiriköintiä. Onneksi Alienilla tuntuu olevan päivittäinen lepotauko iltapäivällä. Yö, aamu, päivä ja ilta kun menee aika jatkuvassa liikkeessä. Täytyy silti myöntää, että se, että keskivartaloni ei enää taivu oikein mihinkään kumarampaan asentoon, on aika huvittavaa. Edessä möllöttävä kumpu kun ei mene tavallisten lisäkilojen tapaan yhtään kasaan, vaan se on kuin ovistopperi vyötäröllä estäen isommat eteenpäin taivutukset. Veikkaan, että ennen kuin saamme Alienin syliimme, Marikki joutuu auttamaan minulle sukat aamuisin jalkaan.

Tänään jäljellä: 18 työaamua.