Ups & downs

18.12.2016

Ylös ja alas. Niin on viimeisen viikon aikana kulkenut niin vauvan eväät kuin äitien mielialatkin. Ensimmäinen vauvaviikko sujui niin helposti, että odotettavissa oli että jossain vaiheessa vauva-arki näyttäisi myös haastavampaa puoltansa. Toisella viikollaan pikkuinen aloitti pulauttelun ja kakomisen, eivätkä pienet maitomäärät meinanneet pysyä vauvan mahassa. Tämä puolestaan aiheutti äideille huolta ja stressiä, sillä alle kolmekiloisen pikkutirriäisen paino oli tärkeää saada nousemaan eikä suinkaan laskemaan entisestään.

Vauva punnittiin ensimmäistä kertaa kotiinlähdön jälkeen kun neuvolantätimme kävi kotikäynnillä viime viikon torstaina. Vauvan paino oli noussut vain 5g edellisestä punnituksesta (6 päivää aiemmin sairaalassa), mutta koska vauva oli jäntevän ja kaikinpuolin hyvän oloinen, ei terkkari huolestunut asiasta. Sovimme hänen kanssaan painokontrolliajan tämän viikon keskiviikolle ja ohjeistukseksi saimme jatkaa täysimetystä venyttäen ruokintavälejä neljäänkin tuntiin. Tällä viikolla kävimme kuitenkin tiistai-iltana sairaalassa lastenpolilla, koska luulimme, että vauvalle oli noussut lämpö (sairaalassa paljastui kuitenkin, että vauva oli todennäköisesti ollut vain jostain syystä hetkellisesti kuumissaan, eikä lämpömittariin enää saatu lämpöasteita. Hupsista!). Samalla reissulla lastenlääkäri (joka sattui sopivasti olemaan sama lääkäri joka teki vauvalle kotiinlähtötarkastuksen sairaalassa) kuitenkin kehotti meitä aloittamaan uudestaan lisämaidon antamisen, ja palaamaan takaisin kolmen tunnin ruokintaväleihin. Vauva on niin pieni, että tämä ei todennäköisesti aivan jaksa syödä tarpeeksi rinnasta, vaikka Mintulla maito onkin noussut jo hyvin. Saimme ohjeen antaa noin 30ml lisämaitoa jokaisen rintaruokinnan päälle ja neuvon pyytää terkkarilta seuraava painokontrolliaika jo saman viikon perjantaille.

Keskiviikon painokontrollissa vauvan paino olikin jo hiukkasen kääntynyt nousuun lisämaidon ansiosta, mutta ongelmaksi nousi se, ettei lisämaito aina pysynyt hyvin alhaalla, vaan sai vauvan kakomaan ja oksentelemaan todella ikävästi ruuan jälkeen. Tuntui, ettei pieneen mahaan yksinkertaisesti mahtunut niin paljon maitoa kuin sinne olisi ohjeen mukaan pitänyt saada mahtumaan. Keskiviikkoiltana vauvan kakoessa ja lisämaidon kulkiessa ylös alas (vaikka annoimme lisämaitoa varovasti aika paljon vähemmän kuin mitä lääkäri oli suositellut) varasimme seuraavalle päivälle ajan yksityiselle lastenlääkärille. Lääkäri tutki pikkuisen ja vahvisti epäilymme siitä, ettei kyseessä todennäköisesti ole kuitenkaan refluksi, vaan että vauvan elimistö on vielä sen verran keskeneräinen ja tämän mahalaukku niin pikkuinen, että ruoka-annosten suurentaminen voi olla aluksi haastavampaa. Hän ohjeisti meitä käyttämään lisämaidon seassa maidonsakeuttajaa, joka toivottavasti pitäisi ruuan paremmin mahassa.

Perjantain painokontrolliaika oli meille entuudestaan tuntemattomalle neuvolantädille ja voih, kun ihastuimme. Vaikka oma neuvolantätimme on osoittautunut ajan kuluessa aivan ystävälliseksi ja asiantuntevaksi, oli tämä uusi terkkari aivan erityisen ihana. Hän oli todella sydämellinen, otti perheemme huomioon aivan ihanasti, ja ennenkaikkea otti vauvan paino- ja syömisasiat tosissaan. Vauvan paino (2850g) oli taas noussut edellisestä kontrollista, mutta se oli vielä alle syntymäpainon (2930g). Saimme ohjeistuksen ruokkia vauvan päiväsaikaan kahden tunnin välein (yöllä pysymme yhä kolmessa) ja antaa vauvan ravinnon pääasiassa tuttipullosta, jotta ruokamäärät ovat tarkasti tiedossamme, toisin kuin rintaruokinnassa. Hän neuvoi meitä aloittamaan ruokinnan aina tuttipullolla, ja jos vauva tuon annostuksen jälkeen vaikuttaa vielä nälkäiseltä, voisi tälle tarjota tissiä lopuksi. Nyt ruokinta onkin pääasiassa sujunut siis pulloilla ja (maidonsakeuttajalla höystetyllä) korvikkeella, tosin noin joka toisen pulloruokinnan jälkeen (ja silloin jos vauva on sattunut vaikuttamaan nälkäiseltä ruokintojen välissä) vauva on saanut vielä rintaa niin kauan kuin on jaksanut imeä. Vaikuttaa siltä, että vauva jaksaa syödä paljon isompia annoksia pullosta, kun ravinto ei ole niin suuren työn takana, ja tämän ruokahalu ja vatsalaukku kasvavat hurjaa vauhtia. Vauva jaksaa nyt myös selvästi imeä korvikkeen jälkeen rinnasta paremmin ja sakeuttajan avulla ruoka on pysynyt alhaalla pieniä pukluja lukuunottamatta. Annokset ovat jo muutamassa päivässä kasvaneet mukavasti, ja meitäkin rauhoittaa kovasti se, että tiedämme että vauva saa varmasti tarpeeksi ruokaa.

Meitä vähän harmittaa se, että kuuntelimme neuvolantätimme alkuperäistä ohjeistusta ruokintavälin venyttämisestä neljään tuntiin, ja se, että emme saaneet aluksi neuvolasta tai synnytysosastolta mitään ohjeistusta siitä, millaisia määriä ravintoa vauvan pitäisi saada päivässä, että tämän paino lähtisi hyvään nousuun. Saimme varsinaiset ohjeet siitä, kuinka monta millilitraa vauvan tulisi syödä (520 ml 2,9-kiloisena) vuorokaudessa vasta sairaalan lastenpolin lääkäriltä kun vauva oli jo kaksiviikkoinen ja tämän paino huoletti meitä jo kovasti. Lastenpolilla tehtiin myös ensimmäistä kertaa syöttöpunnitus, jossa konkreettisesti punnittiin vauva ennen ja jälkeen imetyksen, jotta voitiin määritellä paljonko tämä jaksaa imeä yhdellä ruonkintakerralla. Mielestämme tämän keinon olisi voinut ottaa käyttöön jo aiemmin, koska vauva on ollut alusta asti kuitenkin kooltaan pikkuinen, eikä ole ollut varmuutta siitä, onko rinnasta tuleva maitomäärä tälle riittävä.

Seuraava painokontrolli on (taas tuolle ihanalle terkkarille, josta salaa olen jo haaveillut meille uutta neuvolantätiä, jos vain kehtaisimme kysyä voisiko vaihdoksen tehdä…) jo huomenna. Toivottavasti viikonlopun tankkaus on tehnyt tehtävänsä ja vauva olisi jo saavuttanut syntymäpainonsa. Olisi myös mukava päästä jossain vaiheessa siirtymään kahden tunnin välein tapahtuvasta ruokinnasta takaisin kolmen tunnin ruokintaväliin, ja hiljalleen jopa lapsentahtiseen ruokintaan. Tämä nykyinen tahti on aika tiivis, mutta onneksi voimme nyt molemmat osallistua taas ruokintaan. Minttu on yrittänyt pitää maidontuotantoa yllä nyt imetyksen lisäksi myös pumppaamalla, mikä ei vielä ole täysin sujuvaa. Pumpatun maidon määrät ovat vielä pieniä, mutta ne on annettu korvikkeen kanssa pullosta.

Tämä viikko oli vähän hullunmyllyä, kun lääkäri- ja neuvolakäyntejä oli melkein joka päivälle. Jospa ensi viikko sujuisi taas hieman rauhallisemmissa merkeissä! Nyt kun vauvan eväät pysyvät paremmin alhaalla, ovat äitien mielialat nousseet korkeammalle ja vauva-arki tuntuu taas aivan ihanalta, kun suurin huoli pikkuisen kasvamisesta on laantunut. Pääsimme eilen koko porukalla ensimmäiselle lyhkäiselle vaunulenkillekin, ja tänään ohjelmistossa on vauvan ensi-esiintyminen kauempana asuville sukulaisille Skypen välityksellä.

Kommentit (4)

  1. Northshore 18.12.2016 klo 21:29

    Kiitos tästä kirjoituksesta, opin aivan hurjan paljon uusia asioita. Hienoa, että ruokailu näyttää nyt onnistuvan jo paremmin, toivottavasti tästä paino lähtee kunnolla nousuun. :)

    Hurjan hieno kuva, mahtavat sukat! :)

    • Minttu
      Minttu 19.12.2016 klo 03:07

      Toivotaan, että paino tosiaan lähtee nousuun. Onneksi lapsen nälkä näyttää kasvavan syödessä. :)

  2. Jonna 19.12.2016 klo 01:00

    Mielenkiintoisia ohjeita olette eri tahoilta saaneet. Suosittelen tutustumaan fb:ssa toimivaan imetyksen tuki ry -ryhmään, mikäli imetyksen jatkuminen on tavoitteena. :)

    • Minttu
      Minttu 19.12.2016 klo 03:12

      Imetystä on tarkoitus jatkaa. Nytkin, kello 03:12, imetän ahnasta pikkupoikaa. Korvike edellä mennään kunnes paino on turvallisissa lukemissa. Sen jälkeen pyöräytetään toisin päin ja lopulta päästää täysimetykseen, jos vain kasvu on nousujohteista. Kaunis ajatus etukäteen oli täysimettää, mutta tietenkin haluamme mennä lapsen etu ja terveys edellä eikä ideologisesti yrittää ilman korviketta, koska lapsi oli selvästi aliravittu ensimmäiset viikot, vaikka tissi oli lapsen suussa aina kun sitä halusi ja vähintään saamamme aikaohjeen mukaisesti, ja niin kauan kuin vauva tissi suussa väsähti. Korvikkeen kieltäytyminen tässä kohtaa olisi mielestäni rikollista, koska tämän kokoinen vauva kuivahtaisi erittäin nopeasti. Harmittaa, ettei saatu korvikeohjeistusta jo laitokselta.

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle