Viisiviikkoinen

5.1.2017

Aika kuluu aivan kamalaa vauhtia, vauva on jo viisi viikkoa vanha! Kävimme viime viikolla vauvan kanssa 1kk neuvolassa, missä kaikki oli kuten tässä vaiheessa kuuluukin, ja vauvan paino oli jatkanut mukavasti nousuaan. Terveydenhoitajan lisäksi vauvaa piipahti lopuksi vilkaisemassa nopeasti myös lastenlääkäri, joka sattui olemaan vapaana juuri neuvolakäyntimme aikana. Lääkäri tarkisti vauvan silmät, koska oikea silmä on ollut hitaampi avautumaan kunnolla ja sen yläluomi on syntymästä asti ollut hieman turvonnut. Lääkäri sanoi, ettei ainakaan tässä vaiheessa kannata asiasta huolestua, sillä vauva saa myös oikean silmän kunnolla auki ja selvästi seurailee tällä aivan samalla tavalla kuin vasemmallakin. Luomen turvotus voi olla yhä jopa syntymästä peräisin olevaa, tai voi olla että luomi jostain syystä jää vähän erinäköiseksi. Tässä vaiheessa asiaa ei kuitenkaan kannata tai oikein voikaan kummemmin tutkia, vaan riittää että sitä seuraillaan seuraavilla neuvolakäynneillä. Lopuksi lääkäri kehui, että vauva on kyllä todella virkeän oloinen pieni tyttö! Nauroimme, että kyseessä on kuitenkin poikavauva, mutta koska tämä on niin sievä ja siro, ei ole ihmekään että tätä luullaan tytöksi! (Mintun mielestä myös vauvan beige neuletakki saattoi näyttää siltä kuin se olisi ostettu tyttöjen osastolta.)

Tasan kuukauden ikäisenä vauva hymyili ensimmäistä kertaa hereillä ollessaan. Hymyä ei suinkaan saanut kumpikaan äideistä vaan hoitopöydän ylle vauvan korkeudelle ripustettu pöllö-soittorasia! Huomasin vaippaa vaihtaessani vauvan tuijottelevan pöllön kasvoja oikein erityisen kiinnostuneena, ja yhtäkkiä vauva soi pöllölle oikein leveän hymyn! Hymy kesti sen verran pitkään, että ehdin hälyttää Mintunkin toisesta huoneesta hymyä ihastelemaan. Heti seuraavana aamupäivänä vauva hymyili minulle hieman kainostellen kun jutustelimme ruokinnan jälkeen, ja samana iltana myös Minttu sai nopean hymyn ruokailun yhteydessä. Sen jälkeen hymyjä on anniskeltu kovin säästeliäästi, etteivät äidit aivan ylpistyisi. Yleensä hymy on herkimmillään juuri ennen ruokailua (jos nälkä ei ole yltynyt niin kovaksi että jo aivan itkettää), tosin sainpa yhtenä päivänä pari veikeää hymyä palkkioksi pehmoleopardin kanssa esittämästäni lauluhassuttelustakin (tähänastisen elämäni huippusaavutus, etten sanoisi).

Viiden viikon ikäisenä vauva käyttää yhä Muumi-vaippojen pienintä kokoa ja 50-kokoisia vaatteita, joissa monissa on vielä kasvunvaraakin. Vauvan ruokahalu kasvaa syödessä ja joudumme nostamaan korvikeannosten kokoa harva se päivä! Olemme voineet jättää maidonsakeuttajan jo puolitoista viikkoa sitten pois, sillä pahin kakominen ja pulauttelu on loppunut.

Vauva viihtyy hyvin turvakaukalossa autoillessa ja kauppareissuilla, sekä untuvapussissa vaunulenkeillä. Alkuviikkojen suosikki säkkituoli sen sijaan on jäänyt nyt vähemmälle käytölle, sillä vauvasta on tullut varsinainen sylikissa, eikä tämä haluaisi rauhoittua päivällä muualle kuin syliin. Usein päiväunet nukutaankin siis mahallaan makoillen jomman kumman äidin rintakehää vasten. Viime viikolla aloimme hiljalleen tutustua leikkimattoon, ja siinä vauva jaksaa jo makoilla ja katsella yllään roikkuvia leluja parhaimmillaan puolisenkin tuntia. Nukkumaan ei kuitenkaan suostuta oikein muualla kuin äitien sylissä tai yöaikaan vauvanpesässä sängyllä äitien välissä. Vatsanväänteet ja pierut saavat vauvan hieman itkeskelemään, mutta yleensä syli, äidin laulu (Tonttu-laulu on tällä hetkellä vauvan mielestä paras unilaulu) tai äiskän tissi auttavat pientä rauhoittumaan ja lohduttavat suruissa. Usein tuttikin auttaa rauhoittumaan, ja vauva imeekin tuttia yleensä nukahtaessaan.

Kommentit (3)

  1. Pieceofme 6.1.2017 klo 12:17

    Kannattaa kysellä neuvolasta tai netistä etsiä vyöhyketerapiasta ja vauvahieronnasta.
    Meidän esikoisella ei ollut pulautteluja, mutta vatsanväänteitä ja piereskelyä senkin edestä. Oli toisinaan kunnon vääntelehtimistä ja itkua kun niin inhottavalta tuntui. Me käytiin kunnan järjestämässä ryhmäperhevalmennuksessa ja siellä sit mm harjoiteltiin vauvahierontaa ja tota vyöhyketerapiaa.
    Meidän lapsi pyytää vielä nyt reilu puolitoista vuotiaanakin jalkapohjiin tehtävää vyöhyketerapiaa jos oikein massussa vääntää, koska se selkeästi helpottaa. Ollaan tehty sitä ihan pikkuisesta asti ja oli vatsahieronnan sekä jumppapallon päällä hytkyttelyn (istuin itse pallolla ja hetkiin siinä ja vauva käsivarsilla masulteen siten että masu on ns vapaana eikä käsivartta vasten tms.) ohella yks toimivimpia rauhottuu ja helpotuskeinoja.

  2. Ruska 9.1.2017 klo 00:35

    Oi miten mukavasti teilläkin viikot on lähteneet sujumaan. Niin sitä yllättää itsensä hömpöttämästä ja jokeltelemasta – aika ihmeellistä :)

    Meillä sama homma, mut toisin päin; Jos ei Taavasta kysytty kumpaa sukupuolta hän edustaa, oli päätelmä 95% ”tarkkaavainen poika”. Sitä ne sukupuolineutraalit vaatteet teettää :D

  3. Raija 9.1.2017 klo 13:48

    Saa nähdä, mitä meidän Penasta sanotaan (jos hän siis tosiaan on tyttö), koska lähes kaikki hankkimamme vaatteet ovat sinertäviä, turkooseja tai ruskeita! Punaista ei taida löytyä ollenkaan. :D

Vastaa kirjoittajalle Pieceofme Peruuta »

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle