Kymmenenviikkoisena

12.2.2017

Kymmenen viikon iässä meillä…

… hymyillään ja jutellaan kovasti. Pakkasen Pojasta on tullut aivan kamalan sosiaalinen ja hymyileväinen pikku hurmuri. Pieni kieli ja huulet harjoittelevat kovin ahkerasti erilaisten äänteiden muodostamista, vaikka aina niistä ei varsinaisesti ääntä vielä kuulukaan. Juttua riittää nyt kovasti, ja äitien hassutukset saavat välillä aikaan hymyn ja ilonhihkaisun yhdistelmän, joka on jo aivan viittä vaille pieni naurunkiherrys.

… luetaan ahkerasti. Pakkasen Pojasta taitaa tulla pieni lukutoukka! Yksi tämän suosikkipuuhista on olohuoneen kirjahyllyn ihastelu. Tämä on aivan pienestä asti kuikuillut kaula pitkällä sohvalta kirjahyllyä, ja nykyään kirjoja käydään ihastelemassa monta kertaa päivässä äitien sylissä niin että silmät meinaavat pullistua päästä silkasta ihastuksesta ja pieni käsi yrittää jo varovasti hivellä kirjojen selkämyksiä. Parin viikon ajan olemme tutustuneet hiljalleen myös Pakkasen Pojan omiin kirjoihin. Lukutuokion ajan Pakkasen Poika istuu sitterissään ja seuraa silmä kovana kun äiti kääntää kirjan sivuja. Olemme aloittaneet lukemisen aivan ihanista That’s not my…-kirjoista, joissa on yksinkertaisia, suloisia kuvituksia ja erilaisia (pörröisiä, kiiltäviä yms) pintoja tunnusteltavaksi. Todella äkkiä vauva on hoksannut, että kirjan sivuja voi koskea ja ojentelee välillä jo itsekin kättään sivuja kohti.

… tutustutaan leluihin. Leikkimatto tuli talouteen heti joulun jälkeen ja on ollut siitä asti ahkerassa käytössä. Muut lelut eivät ole vielä aiemmin kiinnostaneet, mutta tällä viikolla on tapahtunut harppaus niiden suhteen ja Pakkasen Poika on löytänyt helistimet, joista on tullut oivallinen viihdyttäjä sitterissä.

… ollaan kovin tarkkaavaisia ja kiinnostuneita ympäristöstä. Pikkuisen maailma on selvästi kasvanut aivan yhtäkkiä, tämä näkee kauemmas ja on kovin kiinnostunut ympäristöstään ja tietenkin erityisesti äitien puuhista.

… kasvetaan aivan hurjaa vauhtia. Parin viikon takaisessa kaksikuukautisneuvolassa ei ollut lääkäriä mukana koska tämä oli sairastunut, joten kävimme tällä viikolla vielä erikseen lääkärineuvolassa. Oli mielenkiintoista nähdä paljonko poika oli kasvanut neuvolakäyntien välillä. Ja olihan tämä kasvanut! Tasan kahdessa viikossa pituutta oli tullut lisää 2,1cm ja painoa 800g! Meidän pikkuruinen onkin jo aika ihanan pullukka! Muumi-vaipoissakin siirryttiin tällä viikolla kokoon 3.

… itketään ja paukutellaan. Mahavaivat eivät ole vieläkään ohi, ja pierut ovat tehneet Pakkasen Pojasta taas itkuisemman tällä viikolla. Tavallaan jännää on, että kun Rota-rokotteen noin kahden viikon mittainen vaikutusaika kehossa loppui, pahenivat ilmavaivat vauvalla uudestaan, ja tästä tuli taas itkuisempi. Rokote aiheutti pojalle selvästi löysän vatsan, joten voihan olla että kestää taas hetken ennen kuin poika tottuu ”normaalimpaan” vatsantoimintaan. Saimme neuvolalääkäriltä ohjeen seurata tilannetta ja käyttää samaa korviketta vielä hetkinen, mutta jos mahavaivat jatkuvat pitempään, palaamme taas lääkärin puheille ja mietimme seuraavaa vaihtoehtoa.

… ei tykätä olla vatsallaan ollenkaan. Liekö syynä pojan vatsavaivat, mutta mahallaanoloharjoitukset ovat meillä silkkaa itkua. Koska Pakkasen Poika ei viihdy vatsallaan yhtään, ei tämä myöskään jaksa vielä kannatella päätään tuossa asennossa kunnolla. Pakkasen Poika on kyllä aivan pikkuisesta asti tykännyt olla mahallaan jomman kumman meistä rintaa vasten jos löhöämme sohvalla puoli-istuvassa asennossa. Siinä poika on jaksanut kannatella päätään hienosti jo pidemmän aikaa (ja ihastella sohvan takana olevaa kirjahyllyä), mutta jos tämän laskee samaan asentoon lattialle, kopsahtaa pieni nokka miltei samantien lattiaa vasten ja aivan lohduton itku alkaa ja maha-harjoitukset voi unohtaa siltä kertaa.

Kommentit (2)

  1. Ruska 14.2.2017 klo 22:22

    Kuulostaa ihanalta. Hurjaa vauhtia hän kasvaa ja kehittyy :)

    Meilläkään ei vatsallaan viihdytty ennen kuin sinne opittiin itse kääntymään. Sen jälkeen on viihdytty puolin ja toisin. Nykyään pääosin kääntyy nukkumaankin mahalleen. Se on vahvistanut ajatusta, et kaikki aikanaan. Luonto ohjaa oppimaan kun on valmis :)

    • Marikki
      Marikki 17.2.2017 klo 22:00

      Kiva tietää etteivät kaikki muutkaan ole mahallaan viihtyneet. Kauheaa vauhtia tuntuu kehitys etenevän ja yhtä aikaa huomaan murehtivani ja vertailevani että kehittyykö kaikessa just samaan tahtiin kuin ”kaikki muutkin”, ettei vaan jää jälkeen. Pitäisi vaan luottaa että kukin tyylillään ja kehittyy varmasti aivan normaaliin tapaan, eikä murehtia turhia :)

Jätä kommentti

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle