Pakkasen Poika 14 viikkoa

8.3.2017

Miten meidän pikkuinen on jo 14 viikkoinen? Äidin sydänhän tässä ihan pakahtuu, kun pikkuinen ei olekaan enää niin, noh, pikkuinen. Neljäntoista viikon iässä meillä…

… jokellellaan ja jutellaan, hihkutaan riemusta ja ihastuksesta, päristellään, kokeillaan kiljumista ja kovempaakin äänenkäyttöä, ja taas hihkutaan ja tirskutaan. Vieläkään ei varsinaisesti naureta ääneen, mutta lähellä se on tuntunut olevan jo viikkoja. Jännää äänettömän naurun ja hihkumisen yhdistelmää sen sijaan on harrastettu jo pidempään.

… hymyillään veikeästi ja keimaillaan kovasti etenkin äideille ja välillä peilikuvallekin. Myös neuvolan täti ja sukulaistädit saavat osansa hymyistä.

… luetaan ahkerasti. Lukutuokiot äidin kanssa ovat yhä mieluisia, mutta vielä hauskempaa taitaa olla kankaisten Muumi-kirjojen lukeminen itse sitterissä istuen. Muumi-kirjoja lueskellaan tarkasti, pyöritellään ympäri, rapistellaan, rypistellään, ihastellaan ja imeskellään innokkaasti. Yhä käymme myös päivittäin ihastelemassa kirjahyllyä. Nyt Pakkasen Poika on hoksannut, että kirjoja voi työntää kädellä syvemmälle hyllyyn!

… on alettu viihtyä lyhyitä hetkiä mahallaan! Ennen mahallaan oleminen oli silkkaa kidutusta ja itkua, mutta täytettyään kolme kuukautta Pakkasen Poika näytti päättäneen, ettei mahallaan olo niin kurjaa olekaan. Masuaikakin kuluu luonnollisesti Muumi-kirjaa katsellessa.

… tykätään yhä enemmän leluista. Etenkin kummitädeiltä saatu pehmoinen kirahvi sekä muutama purulelu ja helistin ovat jo ahkerassa käytössä. Iltaisin nukahdetaan unipupu kainalossa.

… kuolataan kamalasti ja kaikki menisi niin mieluusti suuhun. Etenkin omat nyrkit maistuvat niin hyvältä, että Pakkasen Pojan hihansuutkin ovat monesti kosteat kuolasta! Nyrkkien lisäksi suuhun yrittävät pyrkiä myös lelut, kirjat ja harsot. Usein Pakkasen Poika yrittää tohinalla laittaa suuhunsa harsoa, mutta ei oikein vielä hoksaa pitää kättään oikein päin jolloin suuhun meneekin harson sijasta vain harsoa pitelevä nyrkki. No mutta hyvältä maistuu silti!

… ollaan siirrytty nyt pääasiassa koon 62 vaatteisiin! Vielä jotkut reilummankokoiset viiskutosetkin ovat käytössä, kun taas useimmissa 62 koon vaatteissa on vielä väljyyttä, mutta silti! Miten meidän pikkuinen on jo näin iso!

PS. Päätimme sittenkin käyttää vauvasta blogin puolella nimimerkkiä emmekä tämän toista nimeä, toisin kuin aiemmin olimme suunnitelleet. Eli pikkuinen tunnetaan tästä eteenpäin blogissa Pakkasen Poikana. Nimimerkki on lainattu ihanasta Aino ja Pakkasen Poika -kirjasta, ja sopii näin hyvin meidän lastenkirjoista löytyneisiin nimimerkkeihimme.

Kommentit (4)

  1. Raija 10.3.2017 klo 10:54

    Ihana nimimerkki tuo Pakkasen Poika! :)

  2. Hiekkakakku 12.3.2017 klo 10:06

    Aino-kirjat on ihania! :)

    Esikoinen ei mahallaan viihtynyt, mutta tämä uusin tulokas, juuri 4 kk täyttänyt on toista maata! :D Mahalleen kääntyi jo 2,5 kk iässä ja kovasti tekisi mieli jo eteenpäin. Selällään hitkuttaen ja kierimällä kyllä liikkuukin jo pikkumatkoja. Nyt aloitettiin kiinteät, mikä aiheuttaa myös riemunkiljahduksia ja lusikkaa pidetään niin tiukasti omassa kädessä, ettei meinaa irti saada. Kuolaa tulee myös täällä aika reippaasti.

    Pakko taas todeta, että kyllä se ihan vastasyntynyt -vaihe on niin nopeaan ohitse. Tämä tapaus on kooltaankin niin paljon isompi kuin esikoinen, että tuntuu jotenkin ”vanhemmalta”. Täällä on suurin osa vaatteista jo kokoa 74 cm, kun esikoisella oli vielä 1-vuotiaanakin sen kokoisia vaatteita käytössä. Ja pojat kun ovat olevinaan aina tyttöjä isompia ;)

    • Marikki
      Marikki 12.3.2017 klo 22:40

      Oi että, teillähän on siellä reipas liikkuja! :) Se on niin jännää miten vauvat/lapset kasvavat ja kehittyvät kaikki omalla tahdillaan, ja välillä stressaan kehittyykö Pakkasen Poika ”oikeassa tahdissa”, mutta sitten hoksaan ajatella, että eihän sitä aikuisenakaan ihmiset ole kaikissa asioissa yhtälailla kehittyneitä, ja joillekin jonkun oppiminen vie kauemmin kuin taas jonkun toisen asian.

      Pikkuvauva-aika tosiaan meni ohi aivan silmänräpäyksessä! Ymmärrän nyt paremmin ikuisia vauvakuumeilijoita, huomaan itsekin kaihoisasti muistelevani niitä, vaikka eihän siitä vielä montaa viikkoa ole, ja aivan yhtä ihanahan Pakkasen Poika on nyt isompanakin. Mutta ei enää se äidin pikkuvauva! :)

Vastaa kirjoittajalle Raija Peruuta »

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle