Vuosipäivä

14.3.2017

Huomasimme tänään ihan sattumalta, että on viidennen klinikkainssin vuosipäivä! Tasan vuosi sitten Pakkasen Poika sai alkunsa! Miten hurjalta se tuntuukaan, ja miten paljon yhdessä vuodessa on ehtinyt tapahtua. Tavallaan tuo aika tuntuu nyt jo hyvin kaukaiselta, toisaalta muistissa on hyvin viidennen yrityskerran tunnelmat. Olimme tehneet neljä tuloksetonta inseminaatiota suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja yrittäminen alkoi tuntua jo hiukan raskaalta. Suunnittelimmekin, että siirtyisimme viidennen yrityksen jälkeen järeämpiin hoitomuotoihin. Viides yrityskerta piti meidät loppuun asti jännityksessä, sillä emme olleet ollenkaan varmoja, voitaisiinko inseminaatiota edes tehdä liian suuren follikkelimäärän ja mahdollisesti lauantaille osuvan ovulaation takia. Lopulta kuitenkin pääsimme yrittämään ja nyt vuotta myöhemmin olemme 15-viikkoisen poikavauvan äitejä!

Näin jälkikäteen ajateltuna taipaleemme vanhemmiksi oli aika helppo, ja olimme hyvin onnekkaita, kun raskaus alkoi noinkin nopeasti. Tottakai tuloksettomien yrityskertojen aiheuttamat pettymykset tuntuivat aina pahalta, mutta emme ehtineet lannistua niiden alle tai kadottaa toivoamme. Osaltaan tähän vaikutti varmasti intensiivinen yritystahtimme. Teimme kaikki viisi inssiä puolen vuoden sisällä, joten vaikka pettymyksiä tulikin, pääsi niistä aika nopeasti yli, kun ajatukset piti suunnata aina kohti seuraavaa yrityskertaa ja uutta mahdollisuutta, eikä stressin aiheille ja peloille voinut antaa valtaa. Meillä oli myös sinänsä onnekas tilanne, että vaikka rahanmeno hirvittikin, olimme säästäneet rahaa projektia varten niin, ettei yrittämisestä tarvinnut pitää taukoja taloudellisista syistä.

Yritystaipaleemme ei pettymyksistä huolimatta ollut kokemuksena huono. Päinvastoin, tuo aika lähensi meitä entisestään ja toi mukanaan monenlaisia uusia kokemuksia ja yhteisiä ihania muistoja. Juttelimme paljon yritysten ja pettymysten aiheuttamista tunnelmista, pettymyksistä ja huolista, sekä haaveilimme ja suunnittelimme yhdessä tulevaa. Myös blogin kirjoittaminen auttoi, kun tunnelmia yritysten varrelta sai purettua tätäkin kautta.

Toki on joitain asioita, joita tekisimme nyt jälkiviisaampina erilailla, mutta sekään ei oikeastaan harmita. Emme voi olla kuin onnellisia, että saimme suloisen Pakkasen Pojan perheeseemme! Kun toivottavasti tulevaisuudessa aloitamme yritysprosessin uudestaan, voimme hyödyntää epäonnistuineista yrityskerroista oppimaamme.

Kommentit (9)

  1. Raija 16.3.2017 klo 09:59

    Teidän taival oli kyllä NIIN samanlainen kuin omamme! Me vain tulimme pari kuukautta jäljessä. :D

    • Marikki
      Marikki 16.3.2017 klo 18:45

      Se on kyllä tässä blogihommassa ehdottomasti parasta että on tullut tutustuttua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin perheisiin ja vielä käynyt niin että on ollut näin samanlaisia taipaleitakin! Löytyy ainakin vertaistukea kun monesti ympärillä olevat eivät näistä asioista oikein ymmärrä ja tiedä vaikka siis kaikella tapaa positiivisesti mukana kulkevatkin :) Meillä juuri esim perheen sisäinen adoptio ei ole vieläkään oikein selvä käsite perheenjäsenille vaikka asiaa on selitetty monesti. Ihmisten on vaan vaikea uskoa mitä kaikkia lainkiemuroita meidän pitää noudattaa ja tehdä erilailla kuin muiden, ja eivät siksi monesti edes ymmärrä miten asiat todellisuudessa menevät, kun olettavat että kaikki sujuu vaan yhtä kätevästi kuin muillakin.

  2. Lelu 16.3.2017 klo 12:46

    Voi aika menee niin nopeasti! Onnea tästä <3 Tiivis yritys varmasti lähensi teitä jos pystyitte hyvin puhumaan omista tuntemuksista ja auttamaan tulevaisuutta kohdin kun poikanne on siinä teidän kanssa. Itse tiivitä yrityksiä tehneenä, tuloksetta on saanut tajuamaan paljonkin ettei kaikki ole varmaa ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Pelko, ahdistus, jännitys, pienet toivon kipinät, lyövät päin kasvoja joka kerta. Niistä palautuminen ei ole helppoa. Ihana on ollut seurata teidän matkaa ja toivottavasti jatkatte sen kirjoittamista täälläkin. Ihanaa kevään alkua teille <3

    • Marikki
      Marikki 16.3.2017 klo 18:53

      Mietin blogipostausta kirjoittaessani, että tunnelmat tiiviin yrittämisrupean jälkeen olisivat tietenkin aivan toisenlaiset, jos toivottua lopputulosta ei olisi saavutettu. Kyllähän se positiivinen raskaustesti, hyvin mennyt raskaus ja vauvan syntymä viimeistään ikään kuin pyyhkivät pois mennessään kaikki pettymykset. Ja heti raskauden aikana alkoi jo tuntua, että pääsimme loppujen lopuksi todella helpolla, kun niitä epäonnistuneita inssejä oli kuitenkin vain neljä, ja niitä pettymyksiä ja pelkoja ei tarvinnut käydä läpi sen useammin tai sen pidempään kuin 6kk ajan. Ymmärrän hyvin, että mitä useampia pettymyksiä tulee tai mitä pidemmäksi tuo yrittämisaika venyy, sen vaikeampaa on palautua henkisesti. Toivon niin kovasti että teillä tärppäisi heti pian sitten kun teillä on yritys menossa, teidän odotus on ollut jo aivan tarpeeksi pitkä ja varmasti raskas! Kiva että blogia on ollut mukava seurata :) Oikein hyvää kevättalvea teillekin! :)

      • Lelu 20.3.2017 klo 09:50

        Sepä se, mutta kyllä se toivo nostaa päätään juuri sillä kun näkee että muut onnistuvat, vaikka kuin pitkän yrittämisen jälkeenkin! Ja se ettei ole yksin tässä yrittämisessä, vaan monet muutkin yrittävät eivät onnistu heti, ja kun onnistuvat voi sitä onnen määrää ja kuinka se kaikki pettymys pyyhkiytyy siitä onnen tieltä! Ainakin vielä kuukauden tauko tulee meillä olemaan, katsotaan ensin miten tuo työkuvio tulee onnistumaan :)

  3. Nipsu 17.3.2017 klo 15:56

    Muistan itsekkin, kuinka hetki sitten luin teidän plussauutiset!! Niin se aika vaan vierähtää :)

    • Marikki
      Marikki 19.3.2017 klo 21:17

      Ihan älytöntä vauhtia kyllä! :)

  4. J 23.3.2017 klo 17:49

    Hei!
    Mitäs ootte tykännyt noista britax go big vaunuista? Ovat niin uudet, että netistä löytyy vähän käyttökokemukisia. Kun niistä googlasin niin löysin tämän blogin, mitä nyt lueskelin. :) Kulkevatko hyvin lumessa, loska kelillä yms? Tykkäsin myös muista britaxin vaunuista, mutta niissä paljon pienemmät nuo eturenkaat. Kiitos, jos jaksat kertoa vaunuista.. :)

    • Minttu
      Minttu 24.3.2017 klo 10:07

      Hei! Meillä on ollut tarkoitus kirjoittaa vaunuista oma postaus, mutta vauva-arjessa ei tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa. Joten tässä lyhyesti: olemme tykänneet Britax Go Big-vaunuista. Olemme lenkkeilleet niin jäisellä, loskaisella, auratulla, lumisellakin kuin sulallakin pohjalla ja kaikilla vaunut liikkuvat eteenpäin riittävän mukavasti. Pari kertaa paksummassa lumessa olemme lukinneet eturenkaat, jolloin työntäminen on ollut vielä helpompaa. Vaunuissa on myös mukavasti jousitusta, että Pakkasen Poika ei ole häiriintynyt, vaikka paikoitellen on joutunut työntämään röpöläisellä pohjalla, esim. jäätyneessä loskassa. Olemme käyttäneet runkoa sekä (kovan) vaunukopan että turvakaukalon kanssa. Yhden kerran käytössä on ollut jo ratasosakin ja se korvannee vaunukopan kokonaan viimeistään kesän alussa. Runko on näppärä Britaxin turvakaukalon kanssa, esim. yhdellä kädellä irroitus. Ruokakaupassa ja ostoskeskuksissa Go Big on mukavan kevyt ja näppärä työntää, mutta ahtaammissa kaupoissa isot eturenkaat ja vaunumaisuus ovat välillä hankalia. Auton takakontissa vaunut vievät harmillisen paljon tilaa, mutta olen lohduttautunut sillä, että monet muut vastaavat vaunut olisivat vieneet paljon enemmän tilaa. Nyt sentään farkun takakonttiin mahtuu monta ostoskassia rungon lisäksi. Olemme miettineet, että jossain kohtaa hankkinemme pienempään tilaan menevät matkarattaat kaupunki- ja kauppareissuja varten, ja Go Bigit jäävät lenkki- ja päiväunikäyttöön.

Vastaa kirjoittajalle Nipsu Peruuta »

(*) pakolliset kentät, sähköpostiosoite näkyy vain ylläpidolle