ensimmäinen kolmannes

rv 7+5

Alkuraskauden oireet

23.4.2016

Piinapäivien oireista on jäljellä silloin tällöin tuntuvat jomotukset ja vihlonnat, rintojen (lievempi) arkuus ja yöheräilyt vessahädän vuoksi. Lisänä on tullut kohtuullinen ummetus, etäinen etominen, jatkuva nälkä ja yhtäaikainen ruokahaluttomuus, ja heräillen nukkuminen, kun mukavaa asentoa ei meinaa millään löytää.

Olen tyytyväinen, että piinapäivien aikana ja jälkeen melkein jatkuvasti tuntunut kuukautiskipumainen jomottelu on lähes tiessään. Se alkoi käydä jo rasittavaksi. Nyttemmin on ilmennyt vain yleensä iltaa kohden hetkellisiä vihlaisuja. Yhden kerran nopeasti sohvalta noustessa tuntui nivusen lähellä vähän pidempi kovempi repäisy.

Rintani eivät myöskään ole onneksi yhtä kipeät kuin aiemmin. Nyt niitä arastaa vain kosketuksesta, kun aiemmin niihin sattui ihan koko ajan. Niiden muoto ja koko on muuttunut myös selvästi, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut lähteä rintsikkaostoksille.

Öisin herään edelleen vähintään kerran käymään vessassa. Jos juon päivän aikana vähemmän, herääminen tapahtuu vasta viiden-kuuden aikaan, mutta yleensä jo yhden ja kahden välillä. Yöt ovat muutenkin rauhattomampia kuin tavallisesti, sillä tuntuu, että olen liian tietoinen vartalostani (rinnat, maha) koko ajan eikä mukavaa asentoa aina löydy. Lisäksi kissa on päättänyt herätä kevääseen ja riehuu kaikki aamuyöt mahdollisimman paljon meteliä aiheuttaen. Koska normaalisti nukun yöt läpi kummemmin havahtumatta niin elämä on ollut huomattavasti väsyneempää viimeiset muutamat viikot.

Huomaan myös, että minulla on lieviä ruokailuun liittyviä raskausoireita. En varsinaisesti tunne pahoinvointia, mutta lähes päivittäin jonkun ruuan jälkeen olo on lievästi etova tai myllertävä. Jos nälkä lounasta odotellessa ehtii liian kovaksi, etomisen tunne tulee jo silloin. Nälkä minulla on myös lähes koko ajan, jos syön tavallisen kokoisia aamupaloja ja lounaita/ruokia. Ja kaiken tämän lisäksi kuitenkin lähes kaikki ruoka tuntuu tavallaan vastenmieliseltä ja olo on ennen ja jälkeen ruuan epämukava. Näläntunne kuitenkin voittaa ja syön kaikesta huolimatta.

Mielenkiinnolla odotan, mitä oireita vartaloni keksii seuraavaksi.

rv 7+1

Varhaisraskauden ultra

19.4.2016

Eilen oli vihdoin varhaisraskauden ultran aika. Kävimme ultrassa klinikalla oman lääkärimme luona, ja oli mukava nähdä hänet vielä näin plussan jälkeenkin ja käydä lyhyesti läpi kuulumisia. Lääkäri kyseli hieman Mintun voinnista ja antoi meille lomakkeita neuvolaa ja klinikkaa varten täytettäviksi. Ennen tutkimusta lääkäri laski eiliselle raskausviikoksi 7+0 hedelmöittymisajankohdan mukaan ja lasketuksi ajaksi itsenäisyyspäivän. Olimme itse laskeneet aiemmin raskausviikot Mintun kuukautisten perusteella, joten olimme olleet laskuissa kaksi päivää edellä. Korjasimme nyt nuo uudet raskausviikot myös tänne blogiin.

Meitä kumpaakin jännitti tietenkin ennen tutkimusta, tosin Minttua taisi jännittää eniten se, kuinka monta alkioita kohdusta löytyisi, kun mahdollisuus monikkoraskauteen oli kuitenkin olemassa. Minua huoletti enemmän se, että jos saisimmekin huonoja uutisia. Huolet eivät onneksi olleet aiheellisia, sillä ultrassa näkyi yksi pieni alkio, jonka sydän pumppasi vinhaa vauhtia. Alkiolla oli mittaa 9,7 mm, mikä vastasi lääkärin mukaan raskausviikkoja, ja kaikki muukin näytti kuulemma oikein hyvältä.

Kohdusta löytyi myös noin 2,5 cm pituinen mahdollinen verenpurkauma. Lääkäri ei ollut siitä huolissaan, mutta otti varmuuden vuoksi siitäkin kuvan neuvolaan vietäväksi. Lääkäri arveli, että se olisi saattanut syntyä mahdollisesti tilanteessa, jossa toinenkin hedelmöittynyt munasolu olisi yrittänyt kiinnittyä kohdun limakalvoon, mutta ei olisi lähtenyt kehittymään. Verenvuodon tai voimakkaiden kipujen ilmetessä lääkäri neuvoi meitä ottamaan heti yhteyttä lääkäriin tai neuvolaan, mutta oli sitä mieltä että asiasta ei kannata huolestua, ja että todennäköisimmin tuota mahdollista verenpurkaumaa ei enää näkyisi seuraavassa ultrassa.

Ultrassa kävi taas vähän samalla lailla kuin positiivisen raskaustestin kanssa. Emme vuodattaneet liikuttuneina onnenkyyneliä, vaan päällimmäisenä tunteena oli hiljainen huojennus siitä, että kaikki oli kuten tässä vaiheessa pitääkin. Positiivisesta raskaustestistä on nyt kolmisen viikkoa, ja tuntuu että vasta totuttelemme uutiseen. Se on vielä meidän (ja teidän!) oma salaisuutemme josta emme ole kertoneet muille, ja josta puhumme vähän varovasti keskenämme. Käytämme sitten jos kaikki menee hyvin -alkuisia lauseita puhuessamme tulevasta, mutta vähän kuin itseltämme salaa kuitenkin haaveilemme jo siitä kun Mintun maha alkaa kasvaa tai kun saamme alkaa sisustaa lastenhuonetta, itsenäisyyspäivän saapumisesta nyt puhumattakaan.

rv 5+4

Salmiakkihimo ja muita ruokajuttuja

8.4.2016

Olemme tienneet raskaudesta kaksi viikkoa. Ruokavalion ja ravinteiden osalta olen/olemme valmistautuneet raskauteen melko hyvin jo etukäteen. Olen syönyt tavallisen ruokavalion tukena ravintolisiä (foolihapollista B-vitamiinivalmistetta, C-vitamiinin ja sinkin yhdistelmää ja D-vitamiinia) sekä tulevaa raskautta että omaa terveyttäni silmällä pitäen jo reilusti yli vuoden. Reilu kuukausi sitten aloin ottamaan aamulla myös probioottikapselin. Plussan jälkeen otin repertuaariin mukaan myös kalsiumlisän ja kalaöljyn. Näitä olen ajoittain syönyt jo aiemmin, mutta nyt oli hyvä syy ostaa niitä taas.

Viime syksynä ennen ensimmäistä inseminaatiota etsiskelin tietoa raskaudenaikaisista ruokasuosituksista (pääasiassa kielloista), joita olen noudattanut päällisin puolin aina piinapäivien ajan, ja nyt plussan jälkeen säntillisesti. Ennen kuin lähdimme hedelmöityshoitoihin minulla oli tavallaan vääristyneen vaikea kuva raskaudenaikaisista ruoka-ainekielloista. Eihän tuossa listassa (Eviran ja THL:n ruokasuositukset lapsiperheille, 2016, pdf) ole oikeastaan mitään hankalaa! Lähes kaikkea voi syödä, jos se on käynyt uunissa tai se on muuten kypsennetty.

Olen aina juonut teetä melko paljon, joten aloitin sen vähentämisen jo vuodenvaihteessa, jotta plussan kohdalle osuessa pudotus 3-4 kupin päiväannokseen ei olisi niin kova. Vähennys oli yllättävän helppoa. En ehkä ollutkaan niin koukussa kuin aina kuvittelin! Pyrin nyt pysymään maksimissaan kolmessa päiväannoksessa, joista ainakin yksi on vihreää. Yhtenä päivänä join neljännenkin kupillisen mutta senkin vihreänä. Minttuteet unohdan nyt hetkeksi ennen kuin saan vahvistuksen luetaanko se yrttiteeksi. Muita yrttiteitä en ole koskaan juonut ja rooiboskaan ei maistu, joten isoja myönnytyksiä ei tarvitse kuumien juomien osalta tehdä.

Karkit ovat aina olleet minulle ykkösherkku ja syön niitä säännöllisesti ja viikottain. Raskauden myötä olen päättänyt vähentää karkkien syöntiä, koska en halua marinoida tulevaa lastamme sokeriliemessä tai altistaa alkiota/sikiötä ihan turhille lisäaineille. Leivonnaiset ja satunnainen jäätelö olkoot nyt minun sokeriherkkujani. Kieltämättä olen puolivahingossa vähentänyt karkkien määrää jo parin kuukauden ajan eikä minun yllättäen tee edes mieli ostaa irtokarkkeja, suklaata tai lakritsia.

Mutta se salmiakki. Oi se ihana suolainen salmiakki, jota en erityisesti nyt saa syödä (THL:n 22.1.2016 julkaistut uudistetut ravintosuositukset). Viimeisimpien piinapäivien aikana Ruotsista ostetut, nyt keittiön alalaatikossa lymyävät ”pingviinisalmiakit” kiusaavat minua niin niin paljon. Positiivisen raskaustestin jälkeen söin pieniä määriä salmiakkia muutamana päivänä, mutta sitten iski moraalinen krapula. En halua ottaa turhia riskejä herkutteluni vuoksi, joten en ole syönyt muruakaan salmiakkia viikkoon. Tutkimuksissa on todettu, että salmiakkia ja lakritsia raskausaikana syöneiden äitien raskaudet ovat olleet keskimäärin lyhyempiä, heidän lapsensa ovat saaneet keskimääräistä hieman huonompia tuloksia älykkyystesteissä, ja heidän lapsilla on todettu muita enemmän keskittymishäiriötä. Suosituksissa noudatetaan varovaisuusperiaatetta, joten salmiakki ja lakritsi ovat ”käyttöä ei suositella” -osastossa, vaikka täyttä varmuutta pohjimmaisista aiheuttajista ei ole. Suositusten mukaan olisi edelleen sallittua syödä muutama makeinen satunnaisesti, mutta parempi pitäytyä nollalinjassa. Lupaan kuitenkin olla ajamasta itseäni hermoromahduksen partaalle, jos jonain päivänä raskauden aikana syön vahingossa salmiakkia tai lakritsia.

Kuudennen viikon lopulla, kun yksikään raskausajan himotus ei ole vielä iskenyt päälle, on helppoa ja idealistista pauhata omista päätöksistä. Joten katsotaan tilannetta sitten uudestaan, kun on aika perua puheita.

rv 4+5

Piinapäivien oireet

2.4.2016

Nyt kun ensimmäinen plussa on saatu, pitää kirjata ylös myös tässä aiempiin yrityskertoihin nähden erilaiset piinapäivien oireet.

Piinapäivät sujuivat tällä kertaa aika helposti. Piinapäivien alussa olin useamman päivän työreissussa, mikä sai ajan kulumaan nopeasti eikä tuntemusten kuulosteluun ja testituloksen jännittämiseen ollut juuri aikaa tai energiaa. Toisen piinaviikon (ja vielä plussan jälkeenkin) olin talvilomalla, jolloin ulkoilin ja rentouduin oikein kunnolla. Marikkikaan ei hermoillut lähestyvää testipäivää niin kovasti, vaan unohti välillä koko piinapäivien vieton. Siihen vaikuttaa varmasti se, ettei hän pystynyt järjestämään töistä vapaata ja päässyt mukaan inseminaatioon tällä kertaa. Tietenkin pari viimeistä päivää ennen päättämäämme testipäivää (dpo 12) tuntuivat matelevan.

En kokenut aiemmista kierroista tuttuja nippailun tai kuplinnan tuntemuksia tässä kierrossa ollenkaan ja mietimmekin ihan piinapäivien alussa, että tuleeko tällä kerralla mitään oireita. Toisaalta se lisäsi luottamusta siihen, että nyt tapahtuu jotain uutta ja erilaista. Viidentenä päivänä inseminaatiosta aloin tuntea pientä kuukautiskipumaista jomottelua alavatsassa, ja kipu onkin oikeastaan jatkunut aaltoilevana siitä asti. Piinapäivien puolivälissä kipu voimistui ja muuttui ajoittain sykkivämmäksi. Sen jälkeen alkoi tuntua myös viiltävämäpiä hetkellisiä kipuja. Niitä tulee edelleen satunnaisesti. Voisivatko nämä olla repeilykipuja? Ylipäänsä erilaiset piinapäivien aikana ja nyt ilmenevät jomotukset eivät olleet samanlaisia kuin kuukautisia enteilevät pakotukset. Tarkemmin kun kipuja makustelee niin osa niistä tuntuu tavallaan samalla tavalla polttavalta kuin kuivat limakalvot nenässä.

Kipuiluoireet alkoivat useampaa päivää aiemmin kuin kuukautisia enteilevät jomotukset tavallisesti alkavat, joten olimme kohtuullisen luottavaisia, että kyse olisi tällä kertaa oikeasti kiinnittymis- ja alkuraskausoireista eikä vain kuvitelluista haamuoireista. Hetkeäkään kivut eivät (ole) olleet sietämättömiä enkä edes harkinnut särkylääkettä. Mikrotettua viljapussia olen käyttänyt muutamana päivänä.

Viikko inseminaation jälkeen rintani kipeytyivät ja ovat olleet siitä asti enemmän tai vähemmän kipeät ja turvonneen tuntuiset. Eilen olisin voinut vaikka löydä vetoa, että rintani ovat isommat kuin ennen. Tavallisesti kuukautiskierrossani on vain muutamia päiviä, kun rintani ovat arat eivätkä ne koskaan tunnu ”täydeltä”. Myös virtsaamisen tarve on lisääntynyt ja heräänkin nyt (vähintään) kerran yössä käymään vessassa. Normaalisti vessassa käynti yöllä on vain satunnaista. Minulla on myös koko ajan jano, joten juon vettä normaalia enemmän, mikä osaltaan ruokkii vessassa käyntien määrää.

Piinapäivien toisella viikolla mittasin lämpöni muutamana iltana, koska poskissa tuntui pientä kuumotusta. Lämpöni oli normaalia korkeammalla (36,8-36,9), mutta en osaa sanoa, liittyikö se orastavaan raskauteen vai ei. Muita flunssaoireita ei ollut havaittavissa. Nyt plussan jälkeen olen mitannut lämmön muutamana päivänä ja se on edelleen koholla (36,9-37,2), mutta edelleenkään en tunne flunssaoireita. Jos kohonnut lämpötila on raskausoire, tämä on ensimmäinen kevättalvi moneen vuoteen, kun en ole sairastunut flunssaan!

Erityisesti piinapäivien toisella viikolla olin normaalia itkuherkempi ja kyynelehdin ihan turhistakin syistä. Pääsiäisen myötä tuo oire hävisi – ainakin toistaiseksi. Jo lääkityksen aikana ihoni oli tosi huonossa kunnossa, näppyinen ja ärtynyt. Tämän viikon aikana se on ollut jo parempi. Liekö ärsyyntymisen syynä Letrozol/Menopur, itse tuotetut hormonit tai talven aiheuttama kuivuminen, mutta onneksi iho on menossa parempaan suuntaan.

Piinapäivien aikana en tuntenut väsymystä tai pahoinvointia eikä näitä oireita ole näkynyt myöskään ensimmäisen viikon aikana positiivisen raskaustestin jälkeen. Tilanne voi ainakin väsymyksen osalta olla eri ensi viikosta alkaen, kun palaan normaaliin työrytmiin. Toivon säästyväni pahemmilta pahoinvoinneilta, sillä minulla on muutenkin taipumusta migreeniin ja päänsärkyyn. Marikki tosin on muutamaan kertaan leikillään toivonut, että aamupahoinvointi tulisi kylään, jotta raskaus alkaisi tuntua todellisemmalta.

rv 4+2

Positiivinen

30.3.2016

Mietimme joskus aiemmilla yrityskerroilla sitä, millaisen reaktion positiivinen raskaustesti saisi meissä aikaan. Onnenkyyneliä? Iloista kiljumista? Pienen ollaanko me nyt ihan oikeasti valmiita vanhemmiksi-paniikin? Saimme kysymykseen vihdoin vastauksen viime perjantaina, kun teimme ensimmäisen positiivisen raskaustestimme! Emme kiljuneet tai itkeneet, panikoinnista puhumattakaan, vaan olo oli aika sanaton. Helpottunut, häkeltynyt ja varovaisen onnellinen. Halasimme ja vilkuilimme raskaustestin haaleaa viivaa hölmistynyt hymy huulillamme.

Päätimme tehdä ensimmäisen raskaustestin perjantaina (dpo 12), koska olimme lähdössä lauantaina työpäiväni päätteeksi sukuloimaan pääsiäiseksi, emmekä halunneet tehdä raskaustestiä salassa sukulaisten luona. Toisaalta negatiivisen pelossa emme halunneet jättää ensimmäistä testiä ja mahdollista pettymystä minun työaamulle ja pääsiäisreissun alle. Perjantain negatiivinen olisi antanut meille yhden päivän aikaa toipua. Emme myöskään halunneet odottaa testaamista pääsiäisen ylikään, koska Mintun kuukautisten oli aika alkaa sunnuntaina. Meitä huoletti hieman oliko testipäivä liian aikainen ja näkyisikö testissä vielä mitään. Sinnikkään odottamisen jälkeen liuskatestiin piirtyi kuitenkin kontrolliviivan viereen haalea viiva. Aiemmilla yrityskerroilla testi on jäänyt kontrolliviivaa lukuunottamatta täydellisen puhtaan valkoiseksi, joten olimme iloisia edes tuosta haamuviivasta, joka erottui testistä lähinnä hyvällä tahdolla ja mielikuvituksen avulla.

Testasimme uudestaan vielä lauantai-aamuna ennen töihinlähtöäni. Liuskatesti näytti taas hyvin haaleaa viivaa, mutta Clearbluen testiin piirtyi selkeä plussa! Työpäivä meni aivan sumussa, ja pitkä ajomatka sukulaisten luo sujui vauva-aiheesta jutellessa ja haaveillessa. Pääsiäisen aikana tuli vastaan useampi tilanne, jolloin plussasta olisi voinut (ja tehnyt mieli) kertoa lähipiirille, mutta saimme pidettyä suumme supussa ja kasvot suurinpiirtein peruslukemilla, vaikka hölmistynyt hymy hiipikin aina vain esille. Toisaalta ehdin jo alkaa reissussa murehtia hieman sitäkin, vahvistuisiko testiviiva koskaan, vai oliko kyse kemiallisesta raskaudesta. Kotimatkalla ostimme apteekista varmuuden vuoksi vielä Clearbluen digitaalisen testin, jonka teimme eilen aamulla (dpo 16). Digitesti näytti että hedelmöittymisestä on 2-3 viikkoa, ja eilen tehty liuskatesti antoi huomattavasti selkeämmän viivan kuin aiempien päivien testit, eli ainakin testitulokset ovat voimistumaan päin.

Kuten aiemmin mainitsin, olo on nyt varovaisen onnellinen. Olemme sopineet yhteistuumin, ettemme murehdi liikaa nyt sitä, että kaikkea voi vielä sattua eikä mistään ole takeita, kun raskaus on näin alussa. Nautimme nyt rauhassa tästä plussastamme.