klinikalla

Kolmas kerta toden sanoo?

19.12.2015

Ovulaatio tuli kuin pyydettynä torstai-iltana (tavalliseen tapaan testattuna se olisi paljastanut perjantaiaamuna). En ole aiemmin testannut ovulaatiota illalla, mutta mahdollinen Pregnyl-piikki perjantaiaamuna ei jättänyt minua rauhaan, joten tein testin jo illalla sen jälkeen, kun vasemmalla puolella alkoi tuntua nipistelyä. Onnistuinko tunnistamaan ovulaationippailut?!

Piipahdin siis eilen lounastunnilla klinikalla. Marikki ei päässyt tällä kertaa mukaan työvuorojen takia. Olihan se outoa mennä yksin inseminaatioon, mutta onneksi pääsimme yrittämään vielä kerran tälle vuodelle. Aamulla klinikalle soittaessani vapaat ajat olivat lähes kiven alla. Klinikkalla oli enemmän kuhinaa kuin olen koskaan aiemmin nähnyt. Asiakkaita, hoitajia ja lääkäreitä tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Perjantait ovat kuulemma heille aina kiireisiä (ymmärrettävää) ja varmasti myös lähestyvä joulu lisäsi kiirettä. Tietääpä muistaa jatkossa, jos vielä pitää käydä hoidoissa, että perjantaille pitää varata aika hyvissä ajoin.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka meillä oli viimeksikin. Hän tuntuu tässä vaiheessa melkein enemmän omalta lääkäriltä kuin ensikäyntilääkäri. Hän on tehnyt kaksi kolmesta inseminaatiosta ja myös yhden follikkeliultran kolmesta.

Vasemmalla puolella kypsynyt munarakkula ei ollut vielä eilen inseminaatiossa puhjennut. Se oli reilut 20 mm halkaisijaltaan. Limakalvon paksuudeksi mitattiin nyt 9 mm ja ensimmäisen kerran inseminaation suorittanut lääkäri mainitsi, että limakalvo oli alkanut tiivistymään reunoilta (?), mikä on ilmeisesti hyvä asia. Lääkärin mukaan tilanne oli follikkelin ja limakalvon suhteen niin hyvä, että hän ei nähnyt syytä pistää Pregnyliä tällä kertaa. Se siis jää odottamaan jääkaapin oveen. Onneksi siinä on päiväystä reilusti vuoden 2018 puolelle asti.

Sperma oli tälläkin kertaa taas erittäin hyvälaatuista ollakseen MOT5:sta. Millilitrassa oli 53 miljoonaa siittiötä eli oljessa soluja oli 26,5 miljonaa. Näistä 42 % olivat eteenpäin uivia eli käytetyssä oljessa oli 11,1 miljoonaa eteenpäin kulkevaa siittiötä. Tämä oli ensimmäinen inseminaatio, joka päästiin tekemään vasemmalta puolelta irtoavalle munasolulle ja ensimmäinen kerta, kun kierrossa oli mukana lääkeavustusta (Letrozol 3 päivänä). Toiveemme ovat jälleen korkealla. Ainakin meillä on (jälleen) hyvät mahdollisuudet onnistua.

Vielä muutama työpäivä ja sitten edessä on rento joululoma. Raskaustilanne selviää ennen kuin palaan töihin ensi vuoden puolella. Hurjaa.

Joulukuun follikkeliultra

16.12.2015

Ovulaatiotestaus alkoi hoitajan ohjeen mukaan jo maanantaina. Ehdin töiden vuoksi vasta tänään klinikalle follikkeliultraan. Kierron alussa otetut kolme letrozolia eivät olleet lisänneet kypsyvien rakkuloiden määrää. Vasemmalta puolelta löytyi yksi 18,9 mm kokoinen rakkula. Limakalvo oli 10,9 mm paksuinen.

Edelliset kaksi epäonnistunutta yritystä on tehty, kun oikea puoli on kypsyttänyt munasolun. Toivomme siis, että vasemmalla puolella olisi pätevämpiä soluja. Ainakaan kalvon paksuudesta homma ei jää kiinni.

Sovimme lääkärin kanssa, että inseminaatio tehdään joka tapauksessa ennen viikonloppua. Jos testi ei näytä positiivista huomenna tai perjantaina, perjantaina otetaan inseminaation yhteydessä Pregnyl-piikki, johon sain jo reseptin.

Nyt käytämme viimeisen syksyllä tilaamamme oljen. Olemme uuden vuoden myötä useiden kysymysten äärellä, mikäli tämäkään kerta ei tuota toivottua tulosta. Vaihdammeko luovuttajaa? Pidämmekö kuukauden tauon? Otammeko enemmän lääkitystä käyttöön?

Piinapäivät alkakoon!

19.11.2015

Tänään on kiertopäivä 19 ja aamulla Clearbluen näyttöön vihdoin piirtyi hymynaama. Viime kerralla menimme LH-huippua seuraavana päivänä inseminaatioon, joten halusimme tällä kertaa kokeilla erilaista ajoitusta. Kävimme siis tänään iltapäivällä klinikalla. Viimeksi munarakkula oli inseminaatiota tehdessä jo puhjennut. Tällä kertaa noin 19-20 mm kokoinen munarakkula oli vielä puhkeamatta. Limakalvon paksuuttaa lääkäri ei sanonut ääneen, mutta kehui hyväksi. Kaikin puolin mahdollisuudet onnistua pitäisi olla erinomaiset ja ajoituksen suhteen viime kertaista paremmat.

Sukusolut olivat tällä kertaa hieman huonompaa laatua. Siittiöitä oli 32 miljoonaa millilitrassa eli 16 miljoonaa oljessa. Eteenpäin liikkuvia siittiöitä oli vain 28%, mutta silti olkeen niitä mahtui 4,5 miljoonaa, joka on lääkärin mukaan riittävästi, sillä miljoona riittäisi. Tämän kertainen olki oli siis lähempänä MOT5-tasoa, jota sen pitikin olla.

Raskaustestin lääkäri määräsi tekemään lauantaina 5.12., mutta todennäköisesti teemme ensimmäisen jo torstaina samalla viikolla. Kuukautiseni ehtivät todennäköisesti alkaa ennen lauantaita, jos ovat alkaakseen.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka suoritti viime viikon follikkeliultran. Sekä tämä lääkäri että meidän ”hoitava lääkäri” ovat mukavia, joten jos  joudumme vielä kokeilemaan tulevissa kierroissa, ei haittaa, vaikka hoitava lääkäri ei olisi aina saatavilla.

Ensimmäisen yrityksen yltiöpositiivisuus on kaikonnut, vaikka olemmekin toiveikkaita onnistumisen suhteen. Hoitopöydällä pötkötellessäni teimme ennakkosuunnitelmat seuraavaan kiertoon siltä varalta, että tällä kertaa ei tärppää. Sain kolme Letrozol-pilleriä, jotka otan ensi kierron toisena, neljäntenä ja kuudentena päivänä.

Nyt yritämme pysyä positiivisina ja luottavaisina piinapäivien ajan. Mielenkiinnolla odotan, saanko tällä kertaa samanlaisia haamuoireita kuin ensimmäisen yrityksen jälkeen.

Marraskuun follikkeliultra

11.11.2015

Marraskuun kierto alkaa olemaan siinä vaiheessa, että tänään oli aika käydä follikkeliultrassa. Viime kierrossa, jolloin tehtiin ensimmäisen inseminaatio, en päässyt follikkeliultraan reissun vuoksi. Onneksi tässä kierrossa siihen oli mahdollisuus. Nykyinen kierto alkoi 1.11. ja nyt on kierron 11. päivä.

Kolmessa edellisessä kierrossa, kun olemme metsästäneet ovulaatiota, LH-huippu on osunut 15.-16. kiertopäivälle eli 13 päivää ennen kierron loppua. Ovulaatiotestaus on aloitettu yleensä kiertopäivänä 12. Syyskuun follikkeliultrassa kiertopäivänä 11 johtofollikkeli oli 16-17 mm ja limakalvo oli paksu.

Tällä kertaa homma ei ollut kiertopäivänä 11 vielä läheskään yhtä selvä. Tai sanotaanko paremminkin, että tilanne oli selkeä, mutta ei vielä yhtä pitkällä kuin kaksi kuukautta sitten. Tänään ei vielä näkynyt selkeää johtofollikkelia, mutta oikealla puolella näkyi kaksi 9-10 mm kokoista munarakkulaa. Limakalvo oli vielä ohut, mutta lääkärin mukaan sen paksuus/ohuus oli täysin suhteessa munarakkuloiden kokoon.

Aiemmista viidestä kierrosta neljä ovat olleet 28-29 päivää. Vuosikaudet kiertoni on ollut 30-32 päivää ja se lyheni hoitojen aloituksen (ensikäynnin) jälkeen. Ilmeisesti pahin jännitys ja stressi on tämän suhteen lauennut, ja kiertorytmi on palautumassa takaisin aiempaan (normaali)tilaan. Lääkäri (tällä kertaa eri kuin hoitava lääkäri) arvioi munarakkuloiden koon perusteella, että kierto olisi nyt pidempi. Aloitamme ovulaatiotestauksen vasta sunnuntaina, kiertopäivänä 15. Lääkäri arvioi, että otollisin ajankohta inseminaatiolle on ensi viikon tiistain ja torstain välillä, mutta testin mukaan mennään.

Varsinaisen aiheen ulkopuolelta haluan merkitä muistiin, että eilen illalla katsoimme yhden videoblogin synnytysvideon/-postauksen. Hiipipä taas takaraivoon pieni huoli siitä, miten ikinä selviän synnytyksestä. Aivan käsittämättömän väkivaltaisen ja vaarallisen oloista touhua.  Jaiks. Omien siskojen pitkiksi venyneet ensisynnytykset eivät auta yhtään rauhoittamaan mieltä.

Ensimmäinen inseminaatio

19.10.2015

Eilisaamuna (sunnuntaina) Clearbluen ovulaatiotestiin piirtyi kierron ensimmäinen hymynaama. Siksi otimme heti kahdeksalta tänä aamuna yhteyttä Väestöliiton klinikkaan ja saimme inseminaatioajan lounastauoksi. Olin töissä kuin tulisilla hiilillä siihen asti, kun lähdin hakemaan Marikkia matkalla klinikalle. Jännitin inseminaatiota enemmän kuin aiempia käyntejä, enkä osannut olla tilanteessa täysin rento, mutta toimenpide kävi nopeasti. Marikki oli mukana ja piti kädestä.

Odotin, että inseminaation jälkeen laitetaan heti housut jalkaan ja lähdetään, mutta sainkin makoilla penkissä kymmenisen minuuttia. Samalla kävimme läpi lääkärin kanssa seuraavat vaiheet ja saimme myös siemennestetutkimuksen tulokset. Sukusolut olivat erittäin hyvää laatua. MOT5-sperma (0,5 ml) sisälsi 19,5 miljoonaa siittiötä (39 miljoonaa millilitrassa). 58 prosenttia (eli yli 11 miljoonaa käytetyssä oljessa) olivat eteenpäin uivia. Lääkäri arvioi ultraäänen perusteella, että munarakkula oli puhjennut (oikealta puolelta) aiemmin aamulla, ja että limakalvo oli 9,5-10,5 mm paksu. Inseminaatio meni lääkärin mukaan teknisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Olosuhteiden pitäisi siis olla kunnossa. Nyt se on enää tuurista kiinni.

Kun pääsimme autolle, pötköttelin vielä hetken auton takapenkillä jalat kattoa kohti. (Tuli melkein mieleen The L Word ja If These Walls Could Talk 2…) Nyt edessä on ensimmäistä kertaa se kuuluisa kahden viikon odotus. Ensimmäisen puolikkaan päivän perusteella odottelu ei tule olemaan helppoa. Puhuimme Marikin kanssa, että vaikka minulle on ominaista olla realistipessimisti ja Marikki odottaa muuten vain pahinta, yritämme olla tämän asian suhteen mahdollisimman optimistisia ja toiveikkaita, sillä petymme joka tapauksessa, mikäli raskaus ei tärppää. Kuvan mallin mukaisesti siis iloa ja hymyä elämään ja mahdollisimman rentoa odottelua.