lastenvaatteet

Nalleja

8.12.2015

Voi ei, kaupoissa on aivan liikaa ihania lastenvaatteita. Tai siis vauvanvaatteita, sillä heti kun on kyse vähän isompien lasten vaatteista, onkin yhtäkkiä paljon vaikeampaa löytää kivoja unisex-vaatteita. Mutta vauvojen vaatteissa on kyllä niin ihania kuoseja ja värejä, että tekisi mieli ostaa kaappi täyteen pieniä vaatteita! Keksinkin nyt, että kerään silloin tällöin suosikkivaatteitani kollaasiksi tänne blogiin. Ehkä se (toivottavasti) hillitsee hieman vaatteidenostohimoa, kun saa kuitenkin ihastella niitä sitten täällä blogissa. Ehdin kyllä jo ostaa nuo farkut… löysin ne tyttöjenvaatehyllystä, mutta mielestäni ne sopivat aivan hyvin pojallekin.

Meillä on Mintun kanssa sopimus, että voin ostaa yhden vaatteen kuukaudessa. Sääntö on olemassa lähinnä siksi, ettei kampetta kertyisi liikaa nyt vielä tässä vaiheessa, kun lapsi on vasta toiveissa ja yrityksessä. Noh, tuosta sopimuksesta on yhdessä hieman lipsuttu jo reissussa sekä Gapin nettikaupan alessa, ja farkkujen oston yhteydessä ostin myös punaiset sukkahousut ja alennuksesta pienen myssyn. Olenkin päivittänyt sääntöä niin, että saan ostaa jotain vauvankamppeita kerran kuussa. Voin siis ostaa useammankin vaatteen, jos ostan ne samalla ostosreissulla. (En ole aivan varma mitä hyötyä on säännöstä jota voi halutessaan päivittää miten haluaa?) Laskin juuri, että tähän mennessä olemme hankkineet 9 pitkähihaista bodya, 5 housut, 3 paitaa, 1 lyhythihaisen bodyn, 1 yöasun, 1 sukkahousut, 1 sukat, 1 myssyn, 2 kuolalappua ja 2 harsoa. Suurin osa noista ostettiin syksyn ulkomaanreissulla, missä lomatunnelma ja ensimmäisen hoitokerran läheneminen saivat meidät ehkä hieman hullaantumaan. Mutta juu, onhan tuossa jo aikalailla kampetta.

Kuvat: Lindex, Next

Eteenpäin

6.11.2015

Ensimmäinen negatiivinen raskaustesti tuntui yllättävän pahalta. Siitä huolimatta, etten oikeasti ole missään vaiheessa edes odottanut, että meillä tärppäisi ensimmäisellä yrityskerralla. Otin meistä kahdesta pettymyksen raskaammin, ja olen tämän viikon ajan yrittänyt koota ajatuksiani asian suhteen. Tiedän, ettei yhdessä (tai sitä useammassakaan) epäonnistuneessa yrityskerrassa ole mitään kamalan huolestuttavaa, mutta silti se nosti mieleeni kaikki tähän projektiin liittyvät huolet ja stressinaiheet. Pyörittelin mielessäni kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät tulevaisuuden murheet ja pelot: Entä jos hoidot kestävätkin pitkään ja joudumme yrittämään todella monta kertaa? Miten saan jatkossa sovitettua hoidot työvuoroihini niin että pääsen Mintun mukaan klinikalle joka inseminatioon? Entä jos rahat loppuvat? Pidämmekö taukoa hoidoista vai otammeko lainaa? Entä jos joudumme vaihtamaan luovuttajaa? Entä jos emme löydäkään toista luovuttajaa joka tuntuu oikealta tai jolla on minun väritykseni? Entä jos joudumme siirtymään IVF-hoitoihin? Väsymmekö henkisesti? Entä jos emme ikinä saa lasta? Missä vaiheessa pitää vain lopettaa yrittäminen ja keksiä jokin muu suunta tulevaisuudelle?

Murehtisin aina niin mielelläni kaiken etukäteen, aivan kuin voisin valmistautua kaikkeen mahdolliseen mikä voi tulevaisuudessa mennä pieleen. Olen tässä vauva-asiassa kuitenkin yrittänyt alusta asti omaksua optimistisen asenteen ja keskittyä pelkojen sijasta haaveisiin. Nyt negatiivinen raskaustesti säikäytti minut ja sai hetkeksi taantumaan vanhoille tavoilleni. Pari päivää synkisteltyäni havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, ettei näitä asioita kannata murehtia ennakkoon. Parempi olla toiveikas ja uskoa että kaikki onnistuu lopulta.

Ostin maanantaina elämäni ensimmäisen vauvalehden, ja lehden välissä tulleen tarjouslappusen innostamana tilasimme lehden ensi vuodeksi kotiin. Tänään kävin vapaapäivän kunniaksi vaatekaupoilla ja ostin maailman suloisimmat pienet vauvan farkut. Ehkä tämä ostoskelu on hieman ennenaikaista, mutta en välitä siitä. Ensi viikolla on jo Mintun follikkeliultra ja sitten päästään taas suunnittelemaan seuraavaa yritystä!

Lomalla

18.10.2015

Nyt on kiertopäivä 15 ja on taas ovulaatiotestauksen aika. Tällä kertaa ovulaatiotikut matkustivat kanssamme ulkomaille ja tikuttelu aloitettiin lomareissulla. Ainakin tähän asti testit ovat (onneksi) näyttäneet negatiivista. Nyt kun olemme palanneet reissusta kotiin ja lauantaistakin on selvitty (toisin kuin viime kuussa, jolloin ovulaation osuessa lauantaille emme päässeet klinikalle yrittämään inseminaatiota), odotellaan jännittyneenä milloin tikkuun piirtyy hymynaama.

Syyskuun pienen pettymyksen jälkeen halusimme kumpikin ottaa hetkeksi hieman etäisyyttä koko vauva-asiaan, ja sen takia blogin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminenkin jäivät vähäiseksi. Toive lapsesta on niin suuri ja koko projekti sen verran tärkeä, että on vaarana että ajatukset ja keskustelut pyörivät vain pelkästään tämän yhden aiheen ympärillä. Siksi olikin mukava keskittyä hetkeksi reissun suunnitteluun, lomailuun ja aivan muihin juttuihin muutaman viikon ajan.

Tikuttelu ja reissu ovat nyt kuitenkin hiljalleen kääntäneet ajatuksia taas uudelleen vauvaprojektia kohti. Eksyin reissussa aika usein kauppojen lastenvaateosastoille vauvanvaatteita ihastelemaan ja hypistelemään sekä haaveilemaan siitä, miten ihanaa olisikaan, jos seuraavalla reissulla meillä olisi jo tuloillaan tai olemassa oma lapsi. Tyydyin nyt ostamaan pääasiassa tulijaisia sukulaislapsille, mutta tein myös hieman vauvanvaateostoksia (kuten kuvan suloisen pienen paidan) tulevaa varten.

Kuva: Cath Kidston

Vauvanvaateostoksilla

30.8.2015

Voihan vauvanvaatteet! Milloin on oikea aika aloittaa niiden ostaminen? Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko muut lasta toivovat odottaneet kärsivällisesti raskauden varmistumiseen tai raskauden tiettyyn vaiheeseen (esimerkiksi ensimmäiseen ultraan tai rakenneultraan?) asti ennen kuin ovat alkaneet tekemään vauvanvaatehankintoja, vai onko vaatteita (tai leluja tai muita tarvikkeita) ostettu hiljalleen jo silloin, kun lapsi on ollut vasta toiveissa tai yrityksen alla.

Taloudessamme lastenvaatehankintaan on kaksi hieman erilaista näkemystä: Käytännön ihmisenä Minttu odottaisi vaatehankinnoissa mielellään siihen asti, että lapsi on ilmoittanut tulostaan, kun taas minä haluan nauttia jo tästä ”odotuksen odotuksesta” ja tehdä pikkuhiljaa hankintoja.  En tarkoita että testailisin jo lastenvaunuja ja hamstraisin kotiin vaippoja ja tuttipulloja, mutta lastenvaatteiden ihastelu ja hypistely kaupoissa on kieltämättä ollut suosikkipuuhaani tänä kesänä. En halunnut tehdä hankintoja vielä silloin kun vasta haaveilimme lapsesta (se tuntui minustakin ennenaikaiselta), mutta nyt, kun olemme käyneet ensikäynnin klinikalla ja käytännössä aloittaneet tämän projektin, olen vihdoin antanut itselleni luvan silloin tällöin shoppailla vauvanvaateosastolla.

Suhtaudun hedelmöityshoitoihin realistisin odotuksin, ja tiedän hyvin, ettei lapsen saaminen ole ollenkaan itsestäänselvyys. Silti haluan olla tässä vaiheessa toiveikas ja luottaa siihen, että hedelmöityshoidot onnistuvat kohdallamme. Olen taipuvainen stressaamaan ja murehtimaan kaikesta mahdollisesta (ja mahdottomasta) mikä voi mennä pieleen. Sen takia pyrinkin nyt tässä projektissamme olemaan murehtimatta tulevia asioita joista ei voi vielä tietää tai joihin ei voi itse vaikuttaa, ja nauttimaan täysillä nykyhetkestä ja suunnitelmistamme (ja lastenvaatteista). Jos lasta ei hoitojen päätteeksi tulekaan, ei muutama kaapissa odottava käyttämättömäksi jäänyt lastenvaate tee tilanteesta enää yhtään sen vaikeampaa tai surullisempaa kuin mitä se jokatapauksessa on, jos toive lapsesta jää täyttymättä.

Koska tulevan lapsen sukupuolesta tai syntymäajankohdasta ei ole vielä tietoa, olen pyrkinyt ostamaan perusvaatteita, jotka toivottavasti sopivat mihin tahansa vuodenaikaan ja kummallekin sukupuolelle. Enemmistö lastenvaatteista näyttää olevan jaettu hyvin vahvasti sukupuolen mukaan, mutta onneksi monesta vaateketjusta löytyy myös hyviä unisex vaatteita. On jännä, miten pienestä mielikuvat syntyvät. Kun katselimme yhtenä päivänä vauvanvaatteita Lindexillä, oli Minttu sitä mieltä, että ylläolevan kuvan pilkullinen body on tarkoitettu tytöille, kun taas raidallinen body on sukupuolineutraali. ”Marimekkomaiset” isommat pilkut olisivat sopineet kummallekin sukupuolelle, mutta pieni pilkku-kuviointi oli kuulemma jotenkin tyttömäinen. Minä kyllä voisin pukea sen pojankin päälle. Ja mikä siinä onkin, että melkolailla kaikki poikien puolen vaatteet kävisivät mielestäni myös tytölle, mutta arastelisin pukea poikaa suurimpaan osaan tyttöjen puolen vaatteista? Miksei pojan bodyssä voisi olla kukkakuviointia tai vaaleanpunaisia raitoja?

Kuvat: Lindex