neuvolassa

rv 36+0

Kolme kertaa neuvolassa viikon sisään

7.11.2016

Viime viikolla (rv 35+1) kävin ylimääräisellä käynnillä terveydenhoitajan luona perätilakontrollissa. Vauva oli edelleen terveydenhoitajan tunnustelun perusteella pää ylöspäin. Sain sen vuoksi tarjonnantarkistusajan neuvolan ultraan seuraavalle päivälle. Menimme ultraan yhdessä Marikin kanssa, jotta kumpikin pääsi näkemään vilauksen vauvasta. Ultraäänihoitajalla meni alle 10 sekuntia vahvistaa, että Alien tosiaan on perätilassa. Vauva oli parkeerannut pyllynsä minun lantioon. Äitiyskorttiin kirjattiin ensimmäisen kerran virallisesti PT. Koska Alien piti sitkeästi käsiä kasvojen edessä, jäi tuloste tästä ultrasta saamatta, vaikka hoitaja yritti löytää sopivaa kuvakulmaa.

Ultraäänihoitaja laittoi vahvistetun perätilan myötä lähetteen synnytyssairaalaan synnytystapasuunnittelua varten. Hän kertoi  mahdolliset vaihtoehdot, jotka meillä on, mikäli Alien ei päätä kääntyä raivotarjontaan. Sairaalassa tarkempien tutkimusten jälkeen voidaan ehdottaa ulkokäännösyritystä, johon ei ole pakko suostua. Tällä hetkellä en ole kovin innostunut ulkokäännösyrityksestä (se voi käydä todella kipeää eikä onnistumisesta ole takeita). Yksi vaihtoehto voi olla synnytys perätilassa. Tämäkään ei kuulosta kaikkine riskeineen kovin houkuttelevalta, vaikka sairaalassa toteaisivat sen fyysisesti mahdolliseksi. Kolmes vaihtoehto on suunniteltu sektio, johon olemme jo lähes asennoituneet. Sairaalakäynti on ensi viikolla, joten sen jälkeen olemme viisaampia kaikin tavoin.

Googlailin terveydenhoitajakäynnin jälkeen neuvoja, miten perätilassa olevaa vauvaa voisi yrittää saada kääntymään raivotarjontaan. Terveydenhoitajan ainoa virallinen vinkki oli nukkua sillä kyljellä, jolla vauva asustaa. Tilan ahtaus saattaa laittaa vauvan vaihtamaan asentoa. Virallisesti tutkittuja keinoja ei ole. Netistä löytyy jos jonkinlaista jääpussipoppaskonstia, mutta olen pitäytynyt vähemmän rajuissa: venyttelyä ja lantion keinuttelua istuen ja kontillaan, ja ryhdikkäämpää istumista sekä sohvalla, ruokapöydässä että pallon päällä. Sohvalla olen istunut ylimääräisen tyynyn päällä, jotta lantio olisi korkeammalla kuin polvet. Ilmeisesti sohvalla rennosti löhöäminen on kaikkein epäedullisin asento perätilan kannalta.

Niin, ja tänäänkin ohjelmassa oli neuvolakäynti, lääkärineuvola tällä kertaa. Lääkäri tunnusteli synnytyskanavan (kiinni ja saman 3 cm kuin kesäkuussakin) ja totesi samalla pään olevan edelleen ylöspäin. Hän on otti myös streptokokkinäytteen, joka otetaan nähtävästi tässä vaiheessa raskautta, koska tartunta olisi vaarallinen vauvalle. Verenpaine todettiin hyväksi (129/76), mutta pissanäyte antoi pieniä viitteitä tulehduksesta, joten vien huomenna aamulla näytteen labraan. Lopuksi terveydenhoitaja ja opiskelija tunnustelivat kohtua (erityisesti pään sijaintia), kuuntelivat sydänäänet ja mittasivat kohdunpohjan korkeuden.

Kohdunpohjan korkeus oli kasvanut vain sentin kolmessa viikossa, mutta lääkäri ei ollut pienestä käyrän notkahduksesta huolissaan. Siihen nähden, että olen lähtöjään lievästi ylipainoinen, minulla on aika siro raskausmaha! Tämän aamun painon perusteella minulle on toistaiseksi kertynyt 7 raskauskiloa. Vaikka mittanauhan lukema ei isommin ole kasvanutkaan, tunnen selvästi, miten Alien on kasvanut isommaksi. Vatsa alkaa olemaan ns. täynnä ja koripallon mallinen kumpu on aina vain enemmän ja enemmän tiellä.

Mainitsin tänään neuvolassa jo muutaman viikon vaivanneen öisen lonkkakivun ja jalkasäryn ja häpyliitoksen ajoittaisen kovan jomotuksen, mutta niille ei voi oikein mitään. Kivut kuuluvat asiaan, kun paikat antavat periksi. Pitää vain kestää viimeiset viikot ja pysyä liikkeellä. Onneksi ihan joka yö ei mene pelkästään hyvää asentoa etsien, vaan välillä pystyn nukkumaan kohtuullisen katkottomia öitä. Vähäisten yöunien vuoksi olen yrittänyt nyt opetella päiväunien ihmeellistä maailmaa, mutta toistaiseksi en ole saanut päivittäisestä rytmistä kiinni.

Toinen viikko äitiysvapaata alkoi tänään. Olen aika huono lomailija, joten pidin itseni viime viikolla kiireisenä. Leivoin pullaa ja keksejä (pääasiassa pakastettavaksi), kävin ostoksilla, ompelin, ja katselin Netflixiä. Viikonloppuna saimme asunnon lähes lopulliseen järjestykseen ja aloitimme vauvanvaatteiden pesun. Tällä viikolla jatkan sekä ompelua että leivontaa. Ja neulontapuikotkin voisi taas kaivaa esille. Lisäksi pitää tehdä loput pienet hankinnat. (Nettishoppaajan unelma on seurata saapuvia lähetyksiä!) Tavoite on, että ensi viikolle ei jäisi mitään merkittävää tehtävälistalle, mikäli synnytyssuunnitelma laittaa pyörät pyörimään hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.

Alien on muuten muuttanut kohdun vasemmalle laidalle, vaikka aiemmin viihtyi kuukausia oikeassa reunassa. Virkistävää vaihtelua saada monotusta välillä oikeaan nivuseen ja kylkeen vasemman sijaan!

rv 33+2

Polkkamestari perätilassa

19.10.2016

Raskauden viimeisen kolmanneksen alettua aika on kulunut kuin siivillä. Jos aika raskauden alkuviikkoina tuntui matelevan, kuluvat nyt päivät ja viikot vauhdilla. Pitkä odotus (jota edelsi muutaman vuoden odotuksen odotus) onkin yhtäkkiä loppusuoralla ja kaikenlaista pitäisi vielä ehtiä tehdä. Kotimme on ollut enemmän ja vähemmän kaaoksessa jo useamman viikon. Kaikki suurimmat hankinnat ja tilaamamme tarvikkeet lastentarvikeliikkeestä ja nettikaupoista ovat saapuneet ja ne on kärrätty keskelle työhuoneen lattiaa. Ikealta haettu pinnasänky on vihdoinkin koottu ja se on löytänyt oman paikkansa makuuhuoneesta. Perinpohjainen kaappi kaapilta-siivousprojektini on edennyt vuorotyön aiheuttaman väsymyksen ja vähäisen yhteisen vapaa-ajan takia toivottua hitaammin, ja koko olohuone on täynnä epämääräisiä laatikko- ja tavarakasoja jotka ovat kaikki matkalla jonnekin – varastoon, kierrätykseen, johonkin vielä järjestelmättä olevaan kaappiin. Onneksi meillä on vielä jokunen viikko aikaa saada koti kuntoon vauvaa varten!

Tänään kävimme pitkästä aikaa neuvolassa. Edellisestä neuvolakäynnistä olikin ehtinyt kulua jo viitisen viikkoa. Osallistuimme tässä neuvolakäyntien välissä neuvolamme järjestämään perhevalmennukseen, joka jakautui kahteen tapaamiskertaan. Ensimmäisellä kerralla keskustelun aiheena oli parisuhde ja vuorovaikutussuhde vauvan kanssa, ja toisella kerralla perehdyttiin synnytykseen ja imetykseen. Valmennuksesta jäi aivan mukava mieli, vaikka meitä hieman vaivasikin se, että kaikki nuo aiheet oli ahdettu kahteen lyhkäiseen kertaan, eikä niihin siksi ehditty paneutua pitkään. Erityisen mukavalta tuntui se, että neuvolan terveydenhoitajat ja valmennukseen osallistunut paikallisen seurakunnan edustaja puhuivat aika sujuvasti äideistä, vanhemmista, kumppaneista, puolisoista ja tukihenkilöistä, eikä automaattisesti oletettu että kaikkiin perheisiin kuuluu äiti ja isä.

Oli myös mukavaa, että vakituinen neuvolantätimme oli mukana kummallakin perhevalmennuskerralla. Nyt kun olemme hiukan tutustuneet häneen paremmin raskauden edetessä olemme huomanneet että ensimmäisellä neuvolakäynnillä aistimamme vaivautuneisuus oli varmasti vain alkukankeutta. Neuvolantätimme on tyyliltään todella rauhallinen ja hieman varautuneen oloinen, mutta ajan kanssa hän tuntuu rentoutuvan vähän enemmän ja olevan hieman välittömämpi, ja meillä on aivan mukava keskusteluyhteys hänen kanssaan.

Tämänpäiväisessä neuvolassa käytiin nopeasti läpi kotona täyttämämme sairaalan sähköinen esitietolomake (miten jännittävältä tuntuikaan täyttää lomakkeeseen nimivaihtoehdot vauvalle!) ja tehtiin perustutkimukset joissa kaikki oli kuten nyt pitääkin. Vauvan sydänäänet pomputtivat tasaiseen tahtiin ja Mintun kohdunpohjan korkeuden mitta on vakiintunut nyt hieman keskikäyrän alapuolelle. Sitten tarkastettiin vauvan tarjonta, eli asento kohdussa… Pikkuinen majailee Mintun mahassa tyylilleen uskollisena, omalla vakiintuneella suosikkipaikallaan Mintun mahan oikealla puolella, samassa asennossa missä tämä on viihtynyt lähes koko raskauden ajan (potkuja, sukelluksia ja muita polkkamestarin liikkeitä tietenkään lukuunottamatta). Siellä pikkuinen istuskelee selän kaari Mintun mahakumpua myöhäillen, pikkuruiset jalat aivan Mintun mahan alaosassa ja pää itsepäisesti pystyssä. Sieltä on hyvä tasaisin väliajoin venytellä ja puskea päällä Minttua rintalastaan tai kylkiluihin! Toisin sanoen: vauva on perätilassa.

Saimme uuden neuvola-ajan kahden viikon päähän, jolloin tarkistetaan, onko vauva päättänyt pyörähtää toisinpäin (tilaa kohdussa vielä olisi). Jos vauva on vielä silloin perätilassa, saamme lähetteen ultraan jossa voidaan tarkastella tilannetta paremmin. Siitä seuraavalla viikolla onkin jo toisen lääkärineuvolan aika, ja jos vauva on vielä silloinkin perätilassa, saamme lähetteen sairaalaan synnytystapa-arvioon ja sitten katsotaan, voisiko vauvan kääntää ulkoapäin. Mutta ei mennä nyt asioiden edelle, vaan odotetaan rauhassa josko pikkuinen päättäisi pyörähtää aivan itsekseen tässä parin seuraavan viikon aikana.

rv 28+3

Missä ne raskausoireet on? 

15.9.2016

Olen alkanut vastaamaan voinnin kysyjille ”hyvä on vointi; odottelen yhä, milloin ne raskausoireet oikein alkaa”. Enkä ihan hirveästi liioittele. Jos unohdetaan ensimmäiset viikot (noin rv 10 asti), olen ollut hyvin oireeton.

Alussa rintavarustus oli todella kipeä, mutta kun siitä päästiin, isoin ongelma/oire on ollut ajoittainen paine virtsarakon alueella. Tätä jatkuu edelleen. Selkä on välillä iltaisin makuulle mennessä väsyneen oloinen ja ajoittain alavatsassa vihlaisee lyhyesti. Eihän kaikki kärsi pahoista oireista koko raskauden aikana, mutta silti puolittain odotan, että kohta pamahtaa, ja joudun sairaslomalle. En uskalla töissä miettiä hommia kovin monen viikon päähän. Kohta ei tosin tarvitsekaan, sillä ennen äitiysvapaan alkua on kuusi kokonaista viikkoa ja huominen töitä. On todella onnekas olo, että olen tähän asti päässyt näin vähällä.

Tänään oli taas rutiininomainen parikymmenminuuttinen neuvolassa. Pissanäyte (ok), omatoimipaino ja -paineet (ok ja ok), sydänäänet (vähän aiempaa matalammat, maltilliset 145+), kohdunpohjan korkeuden mittaus (24,5 cm, vähän normaalikäyrän alapuolella), pari mieleen tullutta kysymystä, hemoglobiinimittaus minun pyynnöstä (117), seuraava aika rv 33 ja ulos. 

Kysyttiin mielenkiinnosta, voisiko isyydentunnustuksen vastakohdan hoitaa neuvolassa, mutta terveydenhoitajalla ei ollut siitä tietoa. Sanoi, että paras olla yhteydessä lastenvalvontaan. No, ei me varmaan sinne oteta yhteyttä, jos kerran isyydentunnustuslaput tulee muutamassa päivässä kotiutumisen jälkeen postissa. Tuskinpa isättömyyttä nopeammin saa virallisiin kirjoihin. 

Marikin osalta hauskinta käynnissä oli vauvan pään tunnustelu. Kun terveydenhoitaja ja opiskelija mittailivat ja tunnustelivat kohtua, pyydettiin Marikki mukaan, kun Alienin pää tuntui ilmeisen selvästi kohdun yläosassa. Siellä se kuulemma tuntui peukalon ja etusormen välissä, liikahti käsien alla. 

rv 24+3

Neljäs neuvolakäynti

18.8.2016

Kävimme tänään neljännen kerran neuvolassa. Neuvolan täti oli jo lähes tuttavallisen oloinen eli ensikäynnin jäykkyys oli vain alkukankeutta. Hän jopa tarjosi Marikille mahdollisuutta osallistua perheneuvonnan isäryhmään! Saimme nimittäin tällä kertaa joulu-tammikuisten perhevalmennuspäivät (kaksi kertaa lokakuussa).

Kävin ennen käyntiä omahoitohuoneessa mittaamassa verenpaineen (120/62) ja painon ja antamassa pissanäytteen. Kun terveydenhoitaja ja kätilöopiskelija kuuntelivat sikiön sydänääniä, Alien pyöri ja hyöri ja potki sensoria. Koska istukka on kohdun etuseinämässä, selkeiden sydänäänien löytäminen oli hieman haastavaa, mutta jumpparin sykkeiksi mitattiin lopulta 160 lyöntiä minuutissa. Tällä kertaa terveydenhoitaja mittasi ensimmäisen kerran myös kohdunpohjan korkeuden (21,5 cm), joka on ihan aavistuksen verran normaalikäyrän yläpuolella. Tämä tukee rakenneultran tuloksia, jotka viittasivat aavistuksen keskikäyrän yläpuolella kasvavaan sikiöön. Hemoglobiini oli edelleen ihan ok (125), vaikka se ensikäynnin lukemasta olikin tipahtanut 19 yksikköä.

Terveydenhoitaja antoi meille raskaustodistuksen kolmena kappaleena (Kelalle ja yhden kummankin työnantajalle). Minun pitää täytellä Kelan äitiys- ja vanhempainrahahakemukset ja äitiysavustushakemuksen viikonlopun aikana, jotta sen saa vetää yli tehtävälistalta. Samalla voi kuulemma hakea jo lapsilisääkin. Äitiysavustuksen suhteen päädyimme siihen, että otamme sen rahana äitiyspakkauksen sijaan. Terveydenhoitaja kirjoitti minulle myös lähetteen sokerirasitustestiin, ja varasinkin jo ajan syyskuun alkuun, jolloin minulla on kolme kesälomapäivää.

Painoni on noussut neuvolan ensikäynnin jälkeen 1,8 kg. Toukokuisen oskennustaudin ja parin viikon etomiskauden aikana painoni putosi melkein kolme kiloa, joten kesän aikana paino on noussut huomattavasti enemmän. Laskeskelin, että viimeisen 7 viikon tahdilla keräisin 40. raskausviikolle mennessä noin 7 raskauskiloa, mutta todennäköisestihän painonnousu kiihtyy loppua kohti. Kysyin viimeksi neuvolassa, mikä on toivottava painonnousu raskauden aikana, ja minun BMI:llä normaalit lukemat liikkuvat 7 ja 11 kilogramman välissä. Suunta on siis oikea. Olen onnekas, kun olen toistaiseksi säästynyt pahemmilta turvotuksilta ja nestekertymiltä.

Minun on ollut tarkoitus jo pari viikkoa soittaa ammattiliiton lakineuvontaan ja kysyä, minkälaiset paperit meidän pitäisi Marikin kanssa allekirjoittaa, jotta Marikilla olisi valtaa päättää vauvan hoidosta, mikäli olen itse tiedoton/muuten kykenemätön tekemään päätöksiä synnytyksen yhteydessä. Marikilla kun ei ennen sisäisen adoption voimaanastumista ole juridisia oikeuksia yhteiseen lapseemme. Vihdoin tänään sain aikaiseksi ja soitin palvelunumeroon. Juristi neuvoi olemaan ensisijaisesti yhteydessä sairaanhoitopiirin potilasasiamieheen, koska papereiden kannattaa olla sellaiset, jotka synnytyssairaala hyväksyy. Todennäköisesti sairaanhoitopiiriltä löytyy valmiit proseduurit ja planketit näitä tilanteita varten. En saanut potilasasiamiestä tänään puhelimen päähän, joten yritän myöhemmin uudelleen.

Mikäli sairaanhoitopiirillä ei ole vakiintunutta tapaa hoitaa sosiaaliselle vanhemmalle oikeutta tarvittaessa päättää vauvan hoidosta, juristin mukaan paras tapa varmistaa oikeudet on tehdä ennen synnytystä hoitotahto (jolla määrätään, mitä minulle saa tehdä) ja hoitotestamentti (jolla valtuutan Marikin määräämään vauvan hoidosta, mikäli olen itse siihen kykenemätön, ja esitän toiveen, että Marikki saisi lapsen huoltajuuden, mikäli minulle kävisi synnytyksessä huonosti). Helpointahan tosiaan olisi, jos sairaanhoitopiirillä olisi selkeä ratkaisu eikä meidän tarvitsisi alkaa tekemään testamentteja tässä vaiheessa.

Minkälaisia varokeinoja olette miettineet/toteuttaneet synnytyksen juridista puolta varten?

rv 20+2

Rakenneultra

20.7.2016

Tänään raskauden ohjelmassa oli rakenneultra. Juttelimme eilen illalla Marikin kanssa lyhyesti tulevasta tutkimuksesta ja päätimme (minun toiveesta), että emme etukäteen varaudu mahdollisiin poikkeavuuksiin, vaan kohtaamme ne vasta, jos ne pitää kohdata ja käsitellä. En halunnut huolehtia tai stressata etukäteen asioista, jotka eivät todennäköisesti edes osuisi kohdalle.

Jostain syystä en jännittänyt tutkimusta juuri ollenkaan – paitsi sitä, paljastuuko Alienin sukupuoli meille vahingossa ja sitä, saanko tiristettyä rakon tarpeeksi tyhjäksi, jotta minua ei tarvitse katetroida (olen lukenut nettifoorumeilta tällaisesta kauhusta). Marikki puolestaan oli jännittyneempi ja odotusaulassa hoitajan kutsua odotellessamme tunnusti, että häntä jännitti niin paljon, että pelkäsi pyörtyvänsä.

No, minua ei tarvinnut katetroida eikä Marikkikaan pyörtynyt. Näytölle piirtyi erittäin vilkas ja aktiivinen Alien, jonka sukupuolen onnistuimme pitämään itseltämme salassa. (Ultraäänihoitaja totesi, että tietää, kumpi on tulossa.) Ultraäänihoitaja sai 45 minuutin käynnin aikana tarkistettua ja mitattua kaikki tarvittavat elimet ja rakenteet eikä löytänyt niistä poikkeavuuksia tai muuta lisätutkimuksia vaativaa. Ainoastaan reisiluun mittaaminen meinasi tuottaa vaikeuksia, sillä Alien oli ultratessa pää alaspäin vatsan oikealla puolikkaalla siten, että reidet olivat juuri napani kohdalla. Napa aiheutti kuvaan ylimääräistä kaikua, mutta lopulta reisiluukin saatiin mitattua. Alien on koon puolesta pari päivää normaalikäyrän yläpuolella, mutta ultraäänihoitaja sanoi, ettei rakenneultran perusteella enää aleta muuttamaan laskettua aikaa. Meillä toisaalta laskettu aika on aika tarkka (niin tarkka kuin arvio voi olla), koska hedelmöitysajankohta on tiedossa.

Alien tosiaan jumppasi ja pumppasi lähes koko tutkimuksen ajan. Jalat kävivät kuin polkkatanssijalla ja kädetkin heiluivat kasvojen edessä aktiivisesti. Kumma kyllä en näitä liikkeitä itse tuntenut, mutta osa syy lienee se, että ultraäänianturi tuntui mahaa vasten niin voimakkaasti, että se peitti muut tuntemuksen allensa. Istukka on kohdun etupuolella, joten sekin vaimentanee vielä osittain liikkeitä.

Jossain kohtaa tutkimuksen aikana näytti siltä, että emme saa mukaamme kunnon sivuprofiilikuvaa ollenkaan, sillä Alien oli kääntänyt kasvonsa kuvaamisen kannalta juuri hankalasti selkääni kohti (jos ymmärsin oikein). Onneksi mittailujen jälkeen potrettienkin ottaminen onnistui! Ultraäänitutkimusten osalta kokemuksemme kaupungin äitiysneuvolasta on ollut 100% positiivinen. Molemmat ultraäänitutkimukset on tehnyt sama hoitaja, joka on ollut ystävällinen ja ottanut meidät molemmat huomioon – tosin muutama todennäköisesti selkärangasta tuleva hetero-oletuksellinen lausahdus häneltä tällä kertaa pääsi, mutta nekin olivat enemmän hauskoja kuin loukkaavia (”tehän olette molemmat aika pitkiä” haha). Olemme kiitollisia, että hoitaja vaivautui (pyytämättä) mittaukset tehtyään etsimään kasvokuvalle sopivaa kuvakulmaa, jotta saimme kolme tarkahkoa sivuprofiilikuvaa mukaamme.

Liikkeiden tunteminen alkaa olla jo päivittäistä ja tunnen yleensä puolilta päivin lounaan jälkeen työpisteellä istuessa vähintään muutaman potkun tai muljauksen. Joskus havaitsen liikkeitä myös illemmalla. Eilen illalla muuten Marikkikin pääsi ensimmäistä kertaa potkujen makuun! Sängyssä makoillessamme Alien alkoi yhtäkkiä potkunyrkkeilemään pontevasti. Ensin tunsin sarjan tökkäyksiä oikealla puolella heti navan alla ja heti perään useamman voimakkaamman liikkeen oikealla alavatsassa. Tajusin, että nyt voisi tuntua ulos asti, joten asetin Marikin käden oikeaan kohtaan, minkä jälkeen Marikki tunsi muutaman kunnon muljauksen!

Hyvien rakenneultratulosten myötä julkistimme vauvauutisen myös Facebookissa ystäville ja kavereille. Nyt emme ole enää tämän kanssa kaapissa ja minunkaan ei tarvitse huomenna miettiä, miten saan pidettyä tämän pikkupötsin* töissä piilossa. Ehkä vedän jopa maanantaina ostamani äitiysfarkut jalkaan? Raskauden toinen puolikas alkoi mukavilla uutisilla.

* kuva on viikon vanha, joten maha on tuosta jo ehtinyt kasvaa jonkin verran

Ultraäänikuva raskausviikolla 20+2