testit

Ei tällä kertaa

3.12.2015

Niinhän siinä sitten kävi, että Mintun kuukautiset alkoivat tänään. Ehdimme testaamaan aamulla ennen kuukautisten alkua, mutta kuten arvata saattaa, oli raskaustestin tulos negatiivinen. Vaikka olin jo alkuviikosta arvellutkin ettei meillä tärppää tällä kerralla, tuntui negatiivinen tulos silti isolta pettymykseltä. Aamuinen bussimatkani töihin meni vähän itkua nieleskellen, ja Minttu oli joutunut pyyhkimään silmäkulmiaan töissä kun kuukautiset sitten alkoivat päivällä.

Minttu soitti jo klinikalle ja teki hoitajan kanssa suunnitelmat tätä uutta kiertoa varten. Uuden yrityskerran suunnittelu hoitajan kanssa oli kuulemma auttanut pääsemään yli pahimmasta pettymyksen tunteesta, kun ajatukset olivat suuntautuneet jo uutta mahdollisuutta kohti. Hoitaja oli lohduttanut, ettei kaksi epäonnistunutta yritystä ole lainkaan epätavallista. Eihän se tietenkään olekaan, ja sillä ajatuksella tähän hommaan lähdettiin, että yrityksiä saattaa tulla useita. Mutta siitä huolimatta negatiivinen tulos tuntui meistä molemmasta pahalta. Ehdin käydä työpäivän aikana läpi koko tunteiden kirjon: aamun surullinen tunnelma vaihtui päivän aikana ensin pienoiseen paniikkiin, kun kaikki aiheeseen liittyvät uudet ja vanhat pelot nousivat taas mieleeni, ja sitten vihaisuuteen, kun mietin miksi ihmeessä aloitimme tämän projektin vasta nyt emmekä jo vuotta tai kahta aiemmin. Työpäivän loppuun mennessä oli pahin paniikki jo onneksi rauhoittunut, ja myös minun ajatukseni alkoivat suuntautua seuraavaa yrityskertaa kohti varovaisen toiveikkaana. Ihme että ehdin tehdä ollenkaan töitä tämän tunteiden vuoristoradan keskellä! Sain hankittua itselleni päivän aikana aivan kamalan pääkivun ja Minttu puolestaan sai töiden jälkeen oudon (onneksi lievän) allergisen reaktion. Viimeisen kahden viikon stressi näemmä laukesi vihdoin.

Piinapäivät alkakoon!

19.11.2015

Tänään on kiertopäivä 19 ja aamulla Clearbluen näyttöön vihdoin piirtyi hymynaama. Viime kerralla menimme LH-huippua seuraavana päivänä inseminaatioon, joten halusimme tällä kertaa kokeilla erilaista ajoitusta. Kävimme siis tänään iltapäivällä klinikalla. Viimeksi munarakkula oli inseminaatiota tehdessä jo puhjennut. Tällä kertaa noin 19-20 mm kokoinen munarakkula oli vielä puhkeamatta. Limakalvon paksuuttaa lääkäri ei sanonut ääneen, mutta kehui hyväksi. Kaikin puolin mahdollisuudet onnistua pitäisi olla erinomaiset ja ajoituksen suhteen viime kertaista paremmat.

Sukusolut olivat tällä kertaa hieman huonompaa laatua. Siittiöitä oli 32 miljoonaa millilitrassa eli 16 miljoonaa oljessa. Eteenpäin liikkuvia siittiöitä oli vain 28%, mutta silti olkeen niitä mahtui 4,5 miljoonaa, joka on lääkärin mukaan riittävästi, sillä miljoona riittäisi. Tämän kertainen olki oli siis lähempänä MOT5-tasoa, jota sen pitikin olla.

Raskaustestin lääkäri määräsi tekemään lauantaina 5.12., mutta todennäköisesti teemme ensimmäisen jo torstaina samalla viikolla. Kuukautiseni ehtivät todennäköisesti alkaa ennen lauantaita, jos ovat alkaakseen.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka suoritti viime viikon follikkeliultran. Sekä tämä lääkäri että meidän ”hoitava lääkäri” ovat mukavia, joten jos  joudumme vielä kokeilemaan tulevissa kierroissa, ei haittaa, vaikka hoitava lääkäri ei olisi aina saatavilla.

Ensimmäisen yrityksen yltiöpositiivisuus on kaikonnut, vaikka olemmekin toiveikkaita onnistumisen suhteen. Hoitopöydällä pötkötellessäni teimme ennakkosuunnitelmat seuraavaan kiertoon siltä varalta, että tällä kertaa ei tärppää. Sain kolme Letrozol-pilleriä, jotka otan ensi kierron toisena, neljäntenä ja kuudentena päivänä.

Nyt yritämme pysyä positiivisina ja luottavaisina piinapäivien ajan. Mielenkiinnolla odotan, saanko tällä kertaa samanlaisia haamuoireita kuin ensimmäisen yrityksen jälkeen.

Negatiivinen

18.11.2015

On kiertopäivä 18 ja ovulaatiotesti näyttää yhä vain negatiivista. Alkaa epäilyttää, pääsemmekö tässä kierrossa yrittämään ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että joko tulee superpitkä kierto ja ovulaatio osuu taas viikonlopulle, tai ovulaatio on jäänyt huomaamatta kokonaan. Onhan tässä tietenkin vielä kaksi päivää ennen viikonloppua, toivottavasti testiin tulisi hymynaama jompana kumpana aamuna. Harmittaa sekin, että jos kierto nyt on kovin pitkä, siirtyy seuraava ovulaatio todennäköisesti viikonlopulle, mikä tarkoittaa ettemme pääse varmaan joulukuussa klinikalle jos tässä kuussa ei tärppää tai emme pääse edes yrittämään.

Poistin edellisen, luovuttajaa koskevan kirjoituksemme. On hankala löytää raja, kuinka paljon haluamme jakaa julkisesti blogissa, vaikkemme omilla nimillämme täällä esiinnykään. Hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, ettemme halua kirjoittaa luovuttajaan liittyvistä asioista blogissa sen syvällisemmin kuin mitä olisimme valmiita kertomaan esimerkiksi työkavereillemme kahvipöydässä. Anteeksi siis pieni editointi!

Olen nähnyt koko viime yön stressiunia ovulaatiosta! Näin unta että Minttu oli testannut yhtenä aamuna ainakin kymmenellä eri testillä, ja olimme jo käyneet tekemässä inseminaation niiden perusteella, kunnes pääsimme kotiin ja jostain syystä tarkistimme kaikki testit uudelleen, ja niissä lukikin isolla että ne olivat virheellisiä. Toisessa unessa äitini tuli ilmoittamatta omilla avaimillaan kotiimme juuri sillä hetkellä, kun Minttu oli aamulla menossa testaamaan ovulaatiota, ja minä yritin parhaani mukaan keksiä selitystä siihen miksi meillä tarvitaan ovulaatiotikkuja jostain muusta kuin ilmeisestä syystä.

Ei tärpännyt

1.11.2015

Emme naiiveista toiveistamme huolimatta ole poikkeuksellisia. Ensimmäisen inseminaation lopputuloksena oli negatiivinen raskaustesti ja (normaalia ruskeampaa) tuhnua vuotoa. Itse olin jo kuluneen viikon aikana päätynyt tuntemuksieni kanssa siihen, että en ole raskaana. Pari päivää sitten minulla oli selvät kuukautisia enteilevät tuntemukset vatsan ja alaselän seudulla. Pettymyshän tämä ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) epäonnistuminen silti oli.

Mennyt kierto oli aiemmista kahdesta poiketen 29 päivää eli nyt tässä uudessa kierrossa ei pitäisi olla vaaraa, että ovulaatio osuisi jälleen lauantaille. Nykyisellä kiertotahdilla ehdimme tehdä vielä kaksi yritystä tämän vuoden puolella.

Ensimmäinen inseminaatio

19.10.2015

Eilisaamuna (sunnuntaina) Clearbluen ovulaatiotestiin piirtyi kierron ensimmäinen hymynaama. Siksi otimme heti kahdeksalta tänä aamuna yhteyttä Väestöliiton klinikkaan ja saimme inseminaatioajan lounastauoksi. Olin töissä kuin tulisilla hiilillä siihen asti, kun lähdin hakemaan Marikkia matkalla klinikalle. Jännitin inseminaatiota enemmän kuin aiempia käyntejä, enkä osannut olla tilanteessa täysin rento, mutta toimenpide kävi nopeasti. Marikki oli mukana ja piti kädestä.

Odotin, että inseminaation jälkeen laitetaan heti housut jalkaan ja lähdetään, mutta sainkin makoilla penkissä kymmenisen minuuttia. Samalla kävimme läpi lääkärin kanssa seuraavat vaiheet ja saimme myös siemennestetutkimuksen tulokset. Sukusolut olivat erittäin hyvää laatua. MOT5-sperma (0,5 ml) sisälsi 19,5 miljoonaa siittiötä (39 miljoonaa millilitrassa). 58 prosenttia (eli yli 11 miljoonaa käytetyssä oljessa) olivat eteenpäin uivia. Lääkäri arvioi ultraäänen perusteella, että munarakkula oli puhjennut (oikealta puolelta) aiemmin aamulla, ja että limakalvo oli 9,5-10,5 mm paksu. Inseminaatio meni lääkärin mukaan teknisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Olosuhteiden pitäisi siis olla kunnossa. Nyt se on enää tuurista kiinni.

Kun pääsimme autolle, pötköttelin vielä hetken auton takapenkillä jalat kattoa kohti. (Tuli melkein mieleen The L Word ja If These Walls Could Talk 2…) Nyt edessä on ensimmäistä kertaa se kuuluisa kahden viikon odotus. Ensimmäisen puolikkaan päivän perusteella odottelu ei tule olemaan helppoa. Puhuimme Marikin kanssa, että vaikka minulle on ominaista olla realistipessimisti ja Marikki odottaa muuten vain pahinta, yritämme olla tämän asian suhteen mahdollisimman optimistisia ja toiveikkaita, sillä petymme joka tapauksessa, mikäli raskaus ei tärppää. Kuvan mallin mukaisesti siis iloa ja hymyä elämään ja mahdollisimman rentoa odottelua.