ultraäänitutkimus

rv 7+1

Varhaisraskauden ultra

19.4.2016

Eilen oli vihdoin varhaisraskauden ultran aika. Kävimme ultrassa klinikalla oman lääkärimme luona, ja oli mukava nähdä hänet vielä näin plussan jälkeenkin ja käydä lyhyesti läpi kuulumisia. Lääkäri kyseli hieman Mintun voinnista ja antoi meille lomakkeita neuvolaa ja klinikkaa varten täytettäviksi. Ennen tutkimusta lääkäri laski eiliselle raskausviikoksi 7+0 hedelmöittymisajankohdan mukaan ja lasketuksi ajaksi itsenäisyyspäivän. Olimme itse laskeneet aiemmin raskausviikot Mintun kuukautisten perusteella, joten olimme olleet laskuissa kaksi päivää edellä. Korjasimme nyt nuo uudet raskausviikot myös tänne blogiin.

Meitä kumpaakin jännitti tietenkin ennen tutkimusta, tosin Minttua taisi jännittää eniten se, kuinka monta alkioita kohdusta löytyisi, kun mahdollisuus monikkoraskauteen oli kuitenkin olemassa. Minua huoletti enemmän se, että jos saisimmekin huonoja uutisia. Huolet eivät onneksi olleet aiheellisia, sillä ultrassa näkyi yksi pieni alkio, jonka sydän pumppasi vinhaa vauhtia. Alkiolla oli mittaa 9,7 mm, mikä vastasi lääkärin mukaan raskausviikkoja, ja kaikki muukin näytti kuulemma oikein hyvältä.

Kohdusta löytyi myös noin 2,5 cm pituinen mahdollinen verenpurkauma. Lääkäri ei ollut siitä huolissaan, mutta otti varmuuden vuoksi siitäkin kuvan neuvolaan vietäväksi. Lääkäri arveli, että se olisi saattanut syntyä mahdollisesti tilanteessa, jossa toinenkin hedelmöittynyt munasolu olisi yrittänyt kiinnittyä kohdun limakalvoon, mutta ei olisi lähtenyt kehittymään. Verenvuodon tai voimakkaiden kipujen ilmetessä lääkäri neuvoi meitä ottamaan heti yhteyttä lääkäriin tai neuvolaan, mutta oli sitä mieltä että asiasta ei kannata huolestua, ja että todennäköisimmin tuota mahdollista verenpurkaumaa ei enää näkyisi seuraavassa ultrassa.

Ultrassa kävi taas vähän samalla lailla kuin positiivisen raskaustestin kanssa. Emme vuodattaneet liikuttuneina onnenkyyneliä, vaan päällimmäisenä tunteena oli hiljainen huojennus siitä, että kaikki oli kuten tässä vaiheessa pitääkin. Positiivisesta raskaustestistä on nyt kolmisen viikkoa, ja tuntuu että vasta totuttelemme uutiseen. Se on vielä meidän (ja teidän!) oma salaisuutemme josta emme ole kertoneet muille, ja josta puhumme vähän varovasti keskenämme. Käytämme sitten jos kaikki menee hyvin -alkuisia lauseita puhuessamme tulevasta, mutta vähän kuin itseltämme salaa kuitenkin haaveilemme jo siitä kun Mintun maha alkaa kasvaa tai kun saamme alkaa sisustaa lastenhuonetta, itsenäisyyspäivän saapumisesta nyt puhumattakaan.