vauva

Kymmenenviikkoisena

12.2.2017

Kymmenen viikon iässä meillä…

… hymyillään ja jutellaan kovasti. Pakkasen Pojasta on tullut aivan kamalan sosiaalinen ja hymyileväinen pikku hurmuri. Pieni kieli ja huulet harjoittelevat kovin ahkerasti erilaisten äänteiden muodostamista, vaikka aina niistä ei varsinaisesti ääntä vielä kuulukaan. Juttua riittää nyt kovasti, ja äitien hassutukset saavat välillä aikaan hymyn ja ilonhihkaisun yhdistelmän, joka on jo aivan viittä vaille pieni naurunkiherrys.

… luetaan ahkerasti. Pakkasen Pojasta taitaa tulla pieni lukutoukka! Yksi tämän suosikkipuuhista on olohuoneen kirjahyllyn ihastelu. Tämä on aivan pienestä asti kuikuillut kaula pitkällä sohvalta kirjahyllyä, ja nykyään kirjoja käydään ihastelemassa monta kertaa päivässä äitien sylissä niin että silmät meinaavat pullistua päästä silkasta ihastuksesta ja pieni käsi yrittää jo varovasti hivellä kirjojen selkämyksiä. Parin viikon ajan olemme tutustuneet hiljalleen myös Pakkasen Pojan omiin kirjoihin. Lukutuokion ajan Pakkasen Poika istuu sitterissään ja seuraa silmä kovana kun äiti kääntää kirjan sivuja. Olemme aloittaneet lukemisen aivan ihanista That’s not my…-kirjoista, joissa on yksinkertaisia, suloisia kuvituksia ja erilaisia (pörröisiä, kiiltäviä yms) pintoja tunnusteltavaksi. Todella äkkiä vauva on hoksannut, että kirjan sivuja voi koskea ja ojentelee välillä jo itsekin kättään sivuja kohti.

… tutustutaan leluihin. Leikkimatto tuli talouteen heti joulun jälkeen ja on ollut siitä asti ahkerassa käytössä. Muut lelut eivät ole vielä aiemmin kiinnostaneet, mutta tällä viikolla on tapahtunut harppaus niiden suhteen ja Pakkasen Poika on löytänyt helistimet, joista on tullut oivallinen viihdyttäjä sitterissä.

… ollaan kovin tarkkaavaisia ja kiinnostuneita ympäristöstä. Pikkuisen maailma on selvästi kasvanut aivan yhtäkkiä, tämä näkee kauemmas ja on kovin kiinnostunut ympäristöstään ja tietenkin erityisesti äitien puuhista.

… kasvetaan aivan hurjaa vauhtia. Parin viikon takaisessa kaksikuukautisneuvolassa ei ollut lääkäriä mukana koska tämä oli sairastunut, joten kävimme tällä viikolla vielä erikseen lääkärineuvolassa. Oli mielenkiintoista nähdä paljonko poika oli kasvanut neuvolakäyntien välillä. Ja olihan tämä kasvanut! Tasan kahdessa viikossa pituutta oli tullut lisää 2,1cm ja painoa 800g! Meidän pikkuruinen onkin jo aika ihanan pullukka! Muumi-vaipoissakin siirryttiin tällä viikolla kokoon 3.

… itketään ja paukutellaan. Mahavaivat eivät ole vieläkään ohi, ja pierut ovat tehneet Pakkasen Pojasta taas itkuisemman tällä viikolla. Tavallaan jännää on, että kun Rota-rokotteen noin kahden viikon mittainen vaikutusaika kehossa loppui, pahenivat ilmavaivat vauvalla uudestaan, ja tästä tuli taas itkuisempi. Rokote aiheutti pojalle selvästi löysän vatsan, joten voihan olla että kestää taas hetken ennen kuin poika tottuu ”normaalimpaan” vatsantoimintaan. Saimme neuvolalääkäriltä ohjeen seurata tilannetta ja käyttää samaa korviketta vielä hetkinen, mutta jos mahavaivat jatkuvat pitempään, palaamme taas lääkärin puheille ja mietimme seuraavaa vaihtoehtoa.

… ei tykätä olla vatsallaan ollenkaan. Liekö syynä pojan vatsavaivat, mutta mahallaanoloharjoitukset ovat meillä silkkaa itkua. Koska Pakkasen Poika ei viihdy vatsallaan yhtään, ei tämä myöskään jaksa vielä kannatella päätään tuossa asennossa kunnolla. Pakkasen Poika on kyllä aivan pikkuisesta asti tykännyt olla mahallaan jomman kumman meistä rintaa vasten jos löhöämme sohvalla puoli-istuvassa asennossa. Siinä poika on jaksanut kannatella päätään hienosti jo pidemmän aikaa (ja ihastella sohvan takana olevaa kirjahyllyä), mutta jos tämän laskee samaan asentoon lattialle, kopsahtaa pieni nokka miltei samantien lattiaa vasten ja aivan lohduton itku alkaa ja maha-harjoitukset voi unohtaa siltä kertaa.

Nimijuhla

7.2.2017

Aika kulkee nyt kyllä ihan luvattoman hurjaa vauhtia. Ajattelin kirjoittaa blogiin siitä, että vauva on tänään jo kymmenen viikkoa vanha, kunnes huomasin, että emme ole kirjoittaneet vielä mitään vauvan nimijuhlastakaan, josta on jo puolisentoista viikkoa aikaa. Eli aloitetaas sillä, ja palataan kymppiviikkoispäivitykseen vaikka loppuviikosta.

Vauva sai virallisesti nimensä jo vuodenvaihteessa, kun lähetimme nimipaperit maistraattiin. Tuntui tavallaan vähän hassultakin salailla vauvan nimeä lähipiiriltä, kun sitä kuitenkin ehdimme käyttää neuvolassa ja muissa virallisemmissa yhteyksissä useamman viikon ajan ennen juhlaa, ja nimellä varustettu Kela-korttikin oli ehtinyt tulla postissa jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Onnistuimme kuitenkin olemaan lipsauttamatta nimeä kenellekään lähipiriissä, ja nimen paljastaminen nimijuhlassa teki tilaisuudesta kyllä jotenkin erityisemmän ja juhlavamman. Itse seremonia oli hyvin lyhyt ja ytimekäs, ja koostui kummien esittelystä, muutamasta kauniista lastenrunosta sekä nimen kertomisesta vieraille. Juhlaväkeä oli paikalla reilut kolmekymmentä henkeä ja tunnelma oli oikein mukava ja välitön.

Kuten jo aiemmin taisin mainita, sai vauva lopulta juuri sen etunimen, josta olimme puhuneet niin pitkään kuin olimme vauvasta haaveilleet. Nimi sopii pikkuisellemme todella hyvin ja on mielestämme kovin kaunis. Toiseksi nimeksi valitsimme lopulta nimen, joka oli aiemmissa keskusteluissamme ollut aivan eri etunimen perässä. Tämä toinen nimiyhdistelmä oli keskusteluissamme ollut mahdollisen tulevan pikkuveljen nimi, mutta yhtäkkiä tuo toinen nimi sopikin paremmin vauvalle valitsemamme nimen perään ja alkuperäinen ehdokas toiseksi nimeksi hylättiin.

Mietimme kauan, haluammeko julkaista nimen blogissa. Periaatteessa meillä ei ole mitään nimen julkistamista vastaan, mutta lopulta päädyimme siihen, ettei etunimeä käytetä blogissa. Pääsyynä on se, etten halua blogimme löytyvän jos joku googlaa lapsen nimen tulevaisuudessa. Itse nimi siis ei ole suuri salaisuus, mutta en halua, että blogi on lapsen nimen hakutuloksissa, koska blogi on kuitenkin loppujen lopuksi meidän, hänen äitiensä blogi, eikä lapsen. (Jos joku vakkarilukijoista on kiinnostunut vauvan etunimestä, voimme laittaa tiedon vaikka sähköpostilla!)

Vauva on kulkenut blogissa ilman sen kummempaa nimimerkkiä, mutta ajattelimme nyt, että pelkästä vauvasta kirjoittaminen käy tylsäksi. Aluksi päätimme, että kutsumme vauvaa blogissa toisella nimellään, mutta päädyimmekin nyt kutsumaan tätä nimimerkillä Pakkasen Poika (jatkaen lastenkirjateemaamme, nimen inspiraationa iki-ihana Aino ja Pakkasen Poika).

Edit 8.3.2017 Vauvan nimimerkki blogissa muutettu

Kahdeksan viikkoa

25.1.2017

Vauvalla tuli eilen täyteen kahdeksan viikon ikä ja tämä tuntuu yhtäkkiä niin kovin isolta pojalta, että äitiä ihan hirvittää! Mielikuvissa pikkuinen aloittaa kohta jo koulun, niin hurjaa vauhtia aika tuntuu kulkevan. Vauvalla on ollut käynnissä oikein kunnon kasvuspurtti, ja eilisessä kaksikuukautisneuvolassa nähtiin vaa’alla ja mittanauhassa aivan uudenlaiset lukemat. Vauva oli kasvanut edellisestä (neljän viikon takaisesta) neuvolakäynnistä 4,8cm! Strategiset mitat olivat nyt 54,7cm ja 4600g. Ei siis ihme, että sain viime viikolla pakata pienimpiä vauvanvaatteita säilytykseen kun iso osa 50-koon vaatteista jäi yhtäkkiä pieniksi. Otimme käyttöön jo useamman 56-koon bodyn ja yhdet (selvästi pientä mitoitusta olevat) 62-kokoiset Lindexin farkkulappuhaalarit. Vaipoissakin on siirrytty Muumi-vaippojen kokoon 2.

Vauvan posket ovat pyöristyneet aivan ihanasti, mihin on varmasti vaikuttanut viime viikolla aloitettu uusi korvike, sillä muutos yhdessä viikossa on huima. Myös vauvan ruokahalu on kasvanut uuden korvikkeen myötä, ja vauva vaatii yhä isompia annoksia yhä useammin. Vauvasta on aivan yhtäkkiä tullut pieni pullukka, joka ei ole enää vastasyntyneen oloinen tai näköinen. Tämä osaa kannatella päätään jo todella hienosti, ja tuntuu muutenkin jykevämmältä käsitellä.

Vauva nukkuu yhä todella paljon, eikä viihdy kamalan pitkiä aikoja hereillä. Minua tämä jo hieman huoletti, mutta neuvolassa sanottiin, että koska vauva on hereillä ollessaan virkku ja syö reippaasti, ei syytä huoleen ole. Valveilla ollessaan vauva yleensä joko syö innolla tai leikkii leikkimatolla kiljahdellen. Jonkin verran tämä myös jaksaa seurustella sylissä rinnan päällä mahallaan makoillen, mutta sylissä uni tai nälkä tulee helposti ja seurustelu jää siten lyhyeksi. Hereillä ollessaan vauva on todella virkeä ja tarkkailee ympäristöään herkeämättä. Äidit saavat yhä enemmän hymyjä, tosin eivät mitään verrattuna hoitopöydän ylle teipattuun hymynaamajulisteeseen, jolle hymyillään, keikistellään ja jutellaan todella innokkaasti. Vauva jutustelee välillä myös meille ja leikkimaton eläimille, ja on alkanut muodostaa selviä äänteitä kuten ka(a), köö ja höö.

Vauva on vielä aika itkuinen, tosin nyt on hankala sanoa, onko kyseessä vielä uuteen korvikkeeseen totuttelu, eilen saatu ensimmäinen rokote vaiko jotain ihan muuta. Vauva on muutenkin aika dramaattisen oloinen – nälän yllättäessä ruokaa vaaditaan hyvin äänekkäästi, ja jos vauvaa kohtaan tehdään niinkin suurta vääryyttä, että tämä jossain vaiheessa päivää lasketaan sylistä vähäksi aikaa esimerkiksi sohvalle tai säkkituoliin, saa tämä suuri loukkaus aikaan aivan kamalan itkukohtauksen. Muutenkin pikkuisen alahuuli menee rullalle hyvin nopeasti tyytymättömyyttä tai surua ilmaisemaan. Toisaalta pikkuinen myös keikistelee ja hymyilee kovasti neuvolantädille ja jutustelee innoissaan mummille ja on kovin hurmaava tapaus. Myös valokuvia varten vauva jaksaa poseerata hetken, jos äidit hupsuttelevat ja hassuttelevat kameran takana.

8viikkoa

Voihan itku!

18.1.2017

Kuten otsikosta voi päätellä, on meillä viime aikoina itketty oikein kunnolla. Vauva on itkeskellyt ilmavaivoja jonkin verran jo aiemminkin, mutta viime aikoina iltaitkuisuus on lisääntynyt huomattavasti. Itku on selvästi erilaista kuin vauvan muut itkut, ja olemme tulkinneet sen johtuvan juurikin ilmavaivoista ja kipeästä mahasta. Kun kipeä maha aiheutti aikaisin maanantai-aamuna puolitoistatuntisen huutoitkukohtauksen johon ei tuntunut auttavan mikään, päätimme varata ajan ihanalle lastenlääkärille (jolla kävimme joulukuussa) vielä samalle päivälle. Juttelimme lääkärin kanssa mahdollisuudesta, että vauvalla saattaa olla lehmänmaitoallergia, kuten lähes kaikilla Mintun sisarusten lapsilla on vauvana ollut. Saimme lääkäriltä reseptin korvikkeeseen, jota vauvan vatsan pitäisi kestää paremmin, ja Minttu on myös nyt hetken maidottomalla ruokavaliolla. Toivotaan, että tästä olisi apua, ja vauvan kivut ja itkuisuus hellittäisivät. Jos niin ei käy, mietitään lääkärin kanssa seuraavaksi muita vaihtoehtoja.

Vielä on liian varhaista sanoa, onko Mintun maidottomuudesta hyötyä ja onko uusi korvike vauvalle sopiva. Itkuisuus jatkuu yhä, tosin tänään pikkuisen pierut taisivat olla aavistuksen lyhkäisempien itkujen takana kuin eilen, jolloin sydäntäsärkevää huutoitkua kesti illalla yli tunnin. Vauva kuitenkin nukahti nyt pinnasänkyynsä yöunille noin kahden tunnin ”nukuttelun” (joka sisälsi vatsavaiva-itkun, ilta-korvikkeen, rauhoittelun, tissittelyn, huutoitkun, kakkavaipan vaihdon, uuden tissittelyn, rauhoittelun ja vielä yhden tissittelyn) jälkeen. Vauva on nukkunut nyt muutaman yön omassa sängyssään, koska vauvanpesä on ollut pesussa ja kuivamassa parin yön takaisen vaipanvuotamisvahingon takia. Vauva näyttää viihtyvät pinnasängyssä hyvin. Suurempia ongelmia uusi nukkumisjärjestely aiheuttaakin äidille. Tietenkin on mukava mahtua pitkästä aikaa nukkumaan rennosti, kun vauvanpesä ei vie kolmasosaa sängyn pinta-alasta, mutta samalla tuntuu että vauva on aivan liian pikkuinen nukkuakseen niin kaukana (huoneen toisella puolella).

Edistystä on tapahtunut myös päiväuniosastolla. Vauva ei suostunut hetkeen nukkumaan päiväunia muualla kuin äitien sylissä tai kärrykävelyn aikana vaunuissa, mutta nyt olemme saaneet muutaman kerran pikkuisen rauhoittumaan päiväunille pinnasänkyyn tai sohvalle. Tänään tapahtui suorastaan ihme ja vauva nukkui kahden tunnin päiväunet omassa sängyssään!

Viisiviikkoinen

5.1.2017

Aika kuluu aivan kamalaa vauhtia, vauva on jo viisi viikkoa vanha! Kävimme viime viikolla vauvan kanssa 1kk neuvolassa, missä kaikki oli kuten tässä vaiheessa kuuluukin, ja vauvan paino oli jatkanut mukavasti nousuaan. Terveydenhoitajan lisäksi vauvaa piipahti lopuksi vilkaisemassa nopeasti myös lastenlääkäri, joka sattui olemaan vapaana juuri neuvolakäyntimme aikana. Lääkäri tarkisti vauvan silmät, koska oikea silmä on ollut hitaampi avautumaan kunnolla ja sen yläluomi on syntymästä asti ollut hieman turvonnut. Lääkäri sanoi, ettei ainakaan tässä vaiheessa kannata asiasta huolestua, sillä vauva saa myös oikean silmän kunnolla auki ja selvästi seurailee tällä aivan samalla tavalla kuin vasemmallakin. Luomen turvotus voi olla yhä jopa syntymästä peräisin olevaa, tai voi olla että luomi jostain syystä jää vähän erinäköiseksi. Tässä vaiheessa asiaa ei kuitenkaan kannata tai oikein voikaan kummemmin tutkia, vaan riittää että sitä seuraillaan seuraavilla neuvolakäynneillä. Lopuksi lääkäri kehui, että vauva on kyllä todella virkeän oloinen pieni tyttö! Nauroimme, että kyseessä on kuitenkin poikavauva, mutta koska tämä on niin sievä ja siro, ei ole ihmekään että tätä luullaan tytöksi! (Mintun mielestä myös vauvan beige neuletakki saattoi näyttää siltä kuin se olisi ostettu tyttöjen osastolta.)

Tasan kuukauden ikäisenä vauva hymyili ensimmäistä kertaa hereillä ollessaan. Hymyä ei suinkaan saanut kumpikaan äideistä vaan hoitopöydän ylle vauvan korkeudelle ripustettu pöllö-soittorasia! Huomasin vaippaa vaihtaessani vauvan tuijottelevan pöllön kasvoja oikein erityisen kiinnostuneena, ja yhtäkkiä vauva soi pöllölle oikein leveän hymyn! Hymy kesti sen verran pitkään, että ehdin hälyttää Mintunkin toisesta huoneesta hymyä ihastelemaan. Heti seuraavana aamupäivänä vauva hymyili minulle hieman kainostellen kun jutustelimme ruokinnan jälkeen, ja samana iltana myös Minttu sai nopean hymyn ruokailun yhteydessä. Sen jälkeen hymyjä on anniskeltu kovin säästeliäästi, etteivät äidit aivan ylpistyisi. Yleensä hymy on herkimmillään juuri ennen ruokailua (jos nälkä ei ole yltynyt niin kovaksi että jo aivan itkettää), tosin sainpa yhtenä päivänä pari veikeää hymyä palkkioksi pehmoleopardin kanssa esittämästäni lauluhassuttelustakin (tähänastisen elämäni huippusaavutus, etten sanoisi).

Viiden viikon ikäisenä vauva käyttää yhä Muumi-vaippojen pienintä kokoa ja 50-kokoisia vaatteita, joissa monissa on vielä kasvunvaraakin. Vauvan ruokahalu kasvaa syödessä ja joudumme nostamaan korvikeannosten kokoa harva se päivä! Olemme voineet jättää maidonsakeuttajan jo puolitoista viikkoa sitten pois, sillä pahin kakominen ja pulauttelu on loppunut.

Vauva viihtyy hyvin turvakaukalossa autoillessa ja kauppareissuilla, sekä untuvapussissa vaunulenkeillä. Alkuviikkojen suosikki säkkituoli sen sijaan on jäänyt nyt vähemmälle käytölle, sillä vauvasta on tullut varsinainen sylikissa, eikä tämä haluaisi rauhoittua päivällä muualle kuin syliin. Usein päiväunet nukutaankin siis mahallaan makoillen jomman kumman äidin rintakehää vasten. Viime viikolla aloimme hiljalleen tutustua leikkimattoon, ja siinä vauva jaksaa jo makoilla ja katsella yllään roikkuvia leluja parhaimmillaan puolisenkin tuntia. Nukkumaan ei kuitenkaan suostuta oikein muualla kuin äitien sylissä tai yöaikaan vauvanpesässä sängyllä äitien välissä. Vatsanväänteet ja pierut saavat vauvan hieman itkeskelemään, mutta yleensä syli, äidin laulu (Tonttu-laulu on tällä hetkellä vauvan mielestä paras unilaulu) tai äiskän tissi auttavat pientä rauhoittumaan ja lohduttavat suruissa. Usein tuttikin auttaa rauhoittumaan, ja vauva imeekin tuttia yleensä nukahtaessaan.