vauvan kehitys

Kahdeksan viikkoa

25.1.2017

Vauvalla tuli eilen täyteen kahdeksan viikon ikä ja tämä tuntuu yhtäkkiä niin kovin isolta pojalta, että äitiä ihan hirvittää! Mielikuvissa pikkuinen aloittaa kohta jo koulun, niin hurjaa vauhtia aika tuntuu kulkevan. Vauvalla on ollut käynnissä oikein kunnon kasvuspurtti, ja eilisessä kaksikuukautisneuvolassa nähtiin vaa’alla ja mittanauhassa aivan uudenlaiset lukemat. Vauva oli kasvanut edellisestä (neljän viikon takaisesta) neuvolakäynnistä 4,8cm! Strategiset mitat olivat nyt 54,7cm ja 4600g. Ei siis ihme, että sain viime viikolla pakata pienimpiä vauvanvaatteita säilytykseen kun iso osa 50-koon vaatteista jäi yhtäkkiä pieniksi. Otimme käyttöön jo useamman 56-koon bodyn ja yhdet (selvästi pientä mitoitusta olevat) 62-kokoiset Lindexin farkkulappuhaalarit. Vaipoissakin on siirrytty Muumi-vaippojen kokoon 2.

Vauvan posket ovat pyöristyneet aivan ihanasti, mihin on varmasti vaikuttanut viime viikolla aloitettu uusi korvike, sillä muutos yhdessä viikossa on huima. Myös vauvan ruokahalu on kasvanut uuden korvikkeen myötä, ja vauva vaatii yhä isompia annoksia yhä useammin. Vauvasta on aivan yhtäkkiä tullut pieni pullukka, joka ei ole enää vastasyntyneen oloinen tai näköinen. Tämä osaa kannatella päätään jo todella hienosti, ja tuntuu muutenkin jykevämmältä käsitellä.

Vauva nukkuu yhä todella paljon, eikä viihdy kamalan pitkiä aikoja hereillä. Minua tämä jo hieman huoletti, mutta neuvolassa sanottiin, että koska vauva on hereillä ollessaan virkku ja syö reippaasti, ei syytä huoleen ole. Valveilla ollessaan vauva yleensä joko syö innolla tai leikkii leikkimatolla kiljahdellen. Jonkin verran tämä myös jaksaa seurustella sylissä rinnan päällä mahallaan makoillen, mutta sylissä uni tai nälkä tulee helposti ja seurustelu jää siten lyhyeksi. Hereillä ollessaan vauva on todella virkeä ja tarkkailee ympäristöään herkeämättä. Äidit saavat yhä enemmän hymyjä, tosin eivät mitään verrattuna hoitopöydän ylle teipattuun hymynaamajulisteeseen, jolle hymyillään, keikistellään ja jutellaan todella innokkaasti. Vauva jutustelee välillä myös meille ja leikkimaton eläimille, ja on alkanut muodostaa selviä äänteitä kuten ka(a), köö ja höö.

Vauva on vielä aika itkuinen, tosin nyt on hankala sanoa, onko kyseessä vielä uuteen korvikkeeseen totuttelu, eilen saatu ensimmäinen rokote vaiko jotain ihan muuta. Vauva on muutenkin aika dramaattisen oloinen – nälän yllättäessä ruokaa vaaditaan hyvin äänekkäästi, ja jos vauvaa kohtaan tehdään niinkin suurta vääryyttä, että tämä jossain vaiheessa päivää lasketaan sylistä vähäksi aikaa esimerkiksi sohvalle tai säkkituoliin, saa tämä suuri loukkaus aikaan aivan kamalan itkukohtauksen. Muutenkin pikkuisen alahuuli menee rullalle hyvin nopeasti tyytymättömyyttä tai surua ilmaisemaan. Toisaalta pikkuinen myös keikistelee ja hymyilee kovasti neuvolantädille ja jutustelee innoissaan mummille ja on kovin hurmaava tapaus. Myös valokuvia varten vauva jaksaa poseerata hetken, jos äidit hupsuttelevat ja hassuttelevat kameran takana.

8viikkoa

Viisiviikkoinen

5.1.2017

Aika kuluu aivan kamalaa vauhtia, vauva on jo viisi viikkoa vanha! Kävimme viime viikolla vauvan kanssa 1kk neuvolassa, missä kaikki oli kuten tässä vaiheessa kuuluukin, ja vauvan paino oli jatkanut mukavasti nousuaan. Terveydenhoitajan lisäksi vauvaa piipahti lopuksi vilkaisemassa nopeasti myös lastenlääkäri, joka sattui olemaan vapaana juuri neuvolakäyntimme aikana. Lääkäri tarkisti vauvan silmät, koska oikea silmä on ollut hitaampi avautumaan kunnolla ja sen yläluomi on syntymästä asti ollut hieman turvonnut. Lääkäri sanoi, ettei ainakaan tässä vaiheessa kannata asiasta huolestua, sillä vauva saa myös oikean silmän kunnolla auki ja selvästi seurailee tällä aivan samalla tavalla kuin vasemmallakin. Luomen turvotus voi olla yhä jopa syntymästä peräisin olevaa, tai voi olla että luomi jostain syystä jää vähän erinäköiseksi. Tässä vaiheessa asiaa ei kuitenkaan kannata tai oikein voikaan kummemmin tutkia, vaan riittää että sitä seuraillaan seuraavilla neuvolakäynneillä. Lopuksi lääkäri kehui, että vauva on kyllä todella virkeän oloinen pieni tyttö! Nauroimme, että kyseessä on kuitenkin poikavauva, mutta koska tämä on niin sievä ja siro, ei ole ihmekään että tätä luullaan tytöksi! (Mintun mielestä myös vauvan beige neuletakki saattoi näyttää siltä kuin se olisi ostettu tyttöjen osastolta.)

Tasan kuukauden ikäisenä vauva hymyili ensimmäistä kertaa hereillä ollessaan. Hymyä ei suinkaan saanut kumpikaan äideistä vaan hoitopöydän ylle vauvan korkeudelle ripustettu pöllö-soittorasia! Huomasin vaippaa vaihtaessani vauvan tuijottelevan pöllön kasvoja oikein erityisen kiinnostuneena, ja yhtäkkiä vauva soi pöllölle oikein leveän hymyn! Hymy kesti sen verran pitkään, että ehdin hälyttää Mintunkin toisesta huoneesta hymyä ihastelemaan. Heti seuraavana aamupäivänä vauva hymyili minulle hieman kainostellen kun jutustelimme ruokinnan jälkeen, ja samana iltana myös Minttu sai nopean hymyn ruokailun yhteydessä. Sen jälkeen hymyjä on anniskeltu kovin säästeliäästi, etteivät äidit aivan ylpistyisi. Yleensä hymy on herkimmillään juuri ennen ruokailua (jos nälkä ei ole yltynyt niin kovaksi että jo aivan itkettää), tosin sainpa yhtenä päivänä pari veikeää hymyä palkkioksi pehmoleopardin kanssa esittämästäni lauluhassuttelustakin (tähänastisen elämäni huippusaavutus, etten sanoisi).

Viiden viikon ikäisenä vauva käyttää yhä Muumi-vaippojen pienintä kokoa ja 50-kokoisia vaatteita, joissa monissa on vielä kasvunvaraakin. Vauvan ruokahalu kasvaa syödessä ja joudumme nostamaan korvikeannosten kokoa harva se päivä! Olemme voineet jättää maidonsakeuttajan jo puolitoista viikkoa sitten pois, sillä pahin kakominen ja pulauttelu on loppunut.

Vauva viihtyy hyvin turvakaukalossa autoillessa ja kauppareissuilla, sekä untuvapussissa vaunulenkeillä. Alkuviikkojen suosikki säkkituoli sen sijaan on jäänyt nyt vähemmälle käytölle, sillä vauvasta on tullut varsinainen sylikissa, eikä tämä haluaisi rauhoittua päivällä muualle kuin syliin. Usein päiväunet nukutaankin siis mahallaan makoillen jomman kumman äidin rintakehää vasten. Viime viikolla aloimme hiljalleen tutustua leikkimattoon, ja siinä vauva jaksaa jo makoilla ja katsella yllään roikkuvia leluja parhaimmillaan puolisenkin tuntia. Nukkumaan ei kuitenkaan suostuta oikein muualla kuin äitien sylissä tai yöaikaan vauvanpesässä sängyllä äitien välissä. Vatsanväänteet ja pierut saavat vauvan hieman itkeskelemään, mutta yleensä syli, äidin laulu (Tonttu-laulu on tällä hetkellä vauvan mielestä paras unilaulu) tai äiskän tissi auttavat pientä rauhoittumaan ja lohduttavat suruissa. Usein tuttikin auttaa rauhoittumaan, ja vauva imeekin tuttia yleensä nukahtaessaan.