Minttu

Minttu

rv 38+5

Raskauden loppumetreillä

26.11.2016

Raskauspäivät käyvät vähiin ja keisarinleikkaus lähenee. Tällä viikolla kävimme viimeistä kertaa äitiysneuvolassa, jossa käytiin läpi tulevaa sektiota ja siihen liittyviä juttuja, sairaalassa vietettävää aikaa ja meidän viime hetken mietteitä, ja lopuksi sovittiin kotikäyntiaika vauvan syntymän jälkeiseen aikaan. Alien on edelleen perätilassa, mutta pää on nykyään enemmän kallellaan jomman kumman kyljen puolelle, kun aiemmin se oli pääasiassa suoraan ylöspäin kohti palleaani. Tila käy vähiin. Alienin pylly on tiukasti lantiossani ja terveydenhoitaja totesikin kohtua tunnustellessaan, että jos ei tietäisi ja hätäisesti tutkisi, voisi helposti luulla, että pää on kiinnittynyt raivotarjontaan.

Terveydenhoitaja kertoi, että kuulemma OYSissäkin nykyään toteutetaan myös sektion jälkeen, mikäli synnyttäneen äidin ja vauvan vointi sen sallii, alatiesynnytyksen tapaan ihokontakti rinnalla. Puoliso ja vauva pääsevät myös sektion jälkeen heräämöön mukaan, jos heräämössä ei ole poikkeuksellisen huonovointisia potilaita. Tämä oli todella positiivinen uutinen, kun käsittääksemme tuo ei sektion jälkeen ole vielä oletuskäytäntö joka sairaalassa.

Marikki on viikon verran taistellut uhkaavaa flunssaa vastaan hunajateen ja vitamiinikoktailien avulla. Kaikkein isoin pelkomme sektioon liittyen on, että hän olisi liian sairas päästäkseen mukaan leikkaussaliin ja osastolle. Onneksi nyt näyttää, että tällä erää flunssa on sivuuttamassa meidän huushollin.

Aikaisin tänä aamuna vessareissun jälkeen sängyssä loikoillessani nukahtamista odotellessani tajusin yhtäkkiä, että ensi viikolla selkärankaani piikitetään puudutteita ja vatsani viilletään auki. Kuulosti äkkiseltään melko graafiselta, vaikka olemme orientoituneet sektioon jo viikkoja. Jostain syystä en silti ole kauhuissani tulevasta. Parempi kuitenkin olla ajattelematta koko asiaa. Enemmän on järkyttänyt ajatus, joka iski tajuntaan alkuviikosta: meille on oikeasti muuttamassa pieni ihminen, josta olemme vastuussa seuraavat 18+ vuotta. Hurjaa!

Vointini on edelleen kiitettävä raskausviikkoihin (38+5) nähden. Verenpaine on hyvä eikä esimerkiksi selkä ole vaivannut keskiraskauden jälkeen. Turvotusta on sormissa sen verran, että sormus on parempi ollut jättää pois sormesta reilun viikon ajan, mutta muuten suurempaa pöhötystä ei ole havaittavissa. Edelleen ainoat elämää häiritsevät ja menoa hidastavat vaivat ovat jatkuvasti kipeämmäksi muuttuva häpyliitos ja nukkuessa kipeytyvä lonkka. Lonkka varmasti olisi nauttinut kevyestä kävelyliikunnasta viime viikkoina, mutta koko alavatsaan ja nivusiin säteilevä kipu on estänyt reippailun. Kotona pystyn touhuamaan sen mitä muulta jakamiselta kykenen ja kauppareissut onnistuu, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että lähtisin puoleksi tunniksi lenkille. Lonkkasärky haittaa yöunia ja lähes jokainen yö jää lyhyeksi, koska heräilen vähintään parin tunnin välein vaihtamaan asentoa ja nukahtaminen ei aina onnistu samoin tein. Siksi olenkin tällä viikolla nukkunut päiväunet lähes päivittäin.

Alien on jatkanut melko vilkasta liikkumistaan laiskempia ja aktiivisempia päiviä vuorotellen. Liikkeet ovat voimistuneet ja muuttuneet jatkuvasti tarmokkaammiksi. Välillä tuntuu kuin Alien pyrkisi ulos navan tai kyljen läpi. Liikehdintä on pääasiassa möyrintää, punkemista, ja aaltoilua, ja välillä tuntuu kuin joku vetäisi vatsaani sisäänpäin isolla imukupilla ja päästäisi sen molskahtaen vapaaksi sekunnin, parin päästä. Lisäksi nivusissa ja kyljissä tuntuu hipsuttelua, kopsuttelua ja potkuja. Parin päivän ajan kääntöyrityksen jälkeen jumppa ei tuntunut taukoavat kuin pätkittäin. Yötkin olivat melko vilkkaita. Tällä viikolla on tuntunut, että Alienin rytmi on siirtynyt päiväpainotteiseksi ja isommat yörymyämiset ovat jääneet taakse. Toivon mukaan se kertoisi jotain myös syntymän jälkeisestä rytmistä.

rv 37+1

Kääntyykö vauva vai ei?

15.11.2016

Meillä oli tänään poliklinikkakäynti synnytyssairaalassa perätilaan liittyen. Tarkoitus oli, että tarjonta tarkistetaan ja sen perusteella tehdään tarvittavat tutkimukset ja keskustellaan synnytystavasta. Ihan tarkkaan emme etukäteen tienneet, tutkiiko minut ensin kätilö vai lääkäri tai mikä proseduuri muuten on esimerkiksi aikataulun suhteen.

Eilinen superkuu ei näyttänyt ruuhkauttaneen synnytysosastoa, vaan meidät vastaanottanut kätilö sanoi, että pääsemme suoraan lääkärin luo. Lääkäri kyseli lyhyesti raskauden kulusta ja kysyi, kuinka kauan vauva on ollut perätilassa, sillä neuvolakorttiin ei terveydenhoitaja ole merkinnyt tarjontaa käyntien yhteydessä, vaikka vauva on ollut perätilassa ainakin 10 viikkoa ja joka kerta se on vatsan päältä todettu. Vasta parin viikon takaisessa ultrassa korttin merkittiin PT.

Lääkäri ultrasi tarjonnan (perätila edelleen) ja vauvaa muutenkin. Pylly oli syvällä lantiossani, selkä vatsani vasemmalla puolella, jalat suoraan oikealle. Täydellinen pepputarjonta. Lääkäri mittaili vauvan, koska pientä (muistelemme, että alle 2,5-kiloista) tai isoa vauvaa (yli 4-kiloista) ei yritettäisi kääntää eikä perätilasynnytystäkään suositeltaisi. Alienilla on viikkoja isompi pää (noin rv 39), mutta reisiluu ja vartalonympärys olivat keskikäyrän alapuolella (noin rv 34+5 vastaavat). Kone arvioi vauvan painoksi 2800 grammaa. Napanuora oli vauvan vierellä ja istukka oikealla etuseinässä. Napavirtaukset olivat normaalit ja vauva oli hyvävointinen. Lapsivettä oli normaalin rajoissa, vaikkakin lähellä alarajaa. Vauvan peppu tuntui lantiossa myös sisätutkimuksessa. Kohdunkaula oli edelleen kiinni ja noin 3 cm pituinen. Lääkäri myös kokeili vatsan päältä, nousisiko vauvan pylly ylös lantiosta. Pyllyllä oli potentiaalia nousta, mutta täysin ”irti” se ei tuntunut olevan.

En etukäteen ollut mitenkään innostunut ulkokäännösyrityksestä, mutta lääkäri puhui minut ympäri. Onnistumisen todennäköisyys olisi kuulemma 50 % ja komplikaatioriski esimerkiksi samoin tein käynnistyvälle synnytykselle olisi alle 1 %. Varmistimme kuitenkin, että kääntöyritys tehdään meidän ehdoilla ja lopetetaan heti, kun se ei tunnu minusta hyvältä. Sovimme siis, että ulkokäännösyritys tehdään kevyesti. Ajattelin, että eipä jää jälkikäteen kaivelemaan, kun tämäkin on kokeiltu,  ja onpa sitten oma kokemus kerrottavaksi eikä muilta kuullut ja netistä luetut kauhutarinat jää päällimmäiseksi mieleen. Keskustelimme lääkärin kanssa myös siitä, että mikäli vauva ei käänny, en halua synnyttää alateitse perätilassa, vaan siinä tapauksessa haluamme sektion. Normaalisti ensisynnyttäjän lantio magneettikuvattaisiin perätilasynnytyksen edellytyksiä laskiessa, mutta sektio-orientoitumisen vuoksi kuvausta ei tehtäisi, koska se olisi turha.

Lääkäri luovutti minut kätilölle, joka vei meidät synnytyshuoneeseen, asetteli minut sairaalakaavussa makaamaan sänkyyn kyljelleni jalat ja lantio koholle, ja laittoi käyrät tallentumaan. Vauvan vointia siis tarkkailitin ennen yritystä. Tarkoitus oli, että makaisin lievässä alamäessä puolisen tuntia, jonka jälkeen kääntöä yritettäisiin. Kului neljäkymmentä minuuttia ja kätilö toi minulle kaksi pientä ruskeaa pilleriä (lääkkeen nimestä ei haisuakaan), joiden pitäisi hillitä supistuksia ja rentouttaa kohtu. Kuulimme myös, että lääkärin kaveriksi tulisi erikoislääkäri. Lääkärit saapuivat lopulta yli 1,5 tuntia käyrille laittamisen jälkeen. He olivat ilmeisesti olleet kääntämässä toista tapausta.

Erikoislääkäri kurkkasi tilanteen ultralla, jonka jälkeen minut aiemmin tutkinut lääkäri alkoi kaivamaan vauvan peppua ylös lantiosta muutamallakin eri otteella. Se tuntui epämukavalta, mutta se ei missään nimessä sattunut. Kipeämpää minulla ottaa häpyliitokseen, kun puen tai kävelen. Hetken päästä lääkäri myös alkoi ”silittämään” vauvan yläselkää ja päätä kohti oikeaa kylkeäni tarkoituksena vihjata Alienille, että nyt voisi sukeltaa. Ylävatsaa käsitellessä tunsin muutaman kerran painavaa kipua oikeassa kyljessä/kylkiluissa, mistä mainitsin ja lääkäri lopetti ja vaihtoi käsittelytaktiikkaa. Koko operaatio kesti kaikkinensa ehkä 15 minuuttia, kun lääkäri aina hetken piti vauvaa tietyssä asennossa ja yritti hieromalla vihjata, että käännypä nyt. Aina välillä erikoislääkäri kurkkasi ultralla, missä asennossa vauva kohdussa oli.

Eipä tuo jääräpää mihinkään liikkunut, vaan lääkärit luovuttivat suosiolla. Meille varattaisiin sektioaika raskausviikolle 39.  Todennäköisesti oikealla puolella oleva istukka oli sukelluksen tiellä, mutta varmasti ei tässä vaiheessa voida sanoa. Kätilö laittoi käyrät taas tallentumaan, koska käännöksen tai käännösyrityksen jälkeen vauvan vointia seurataan vielä jonkin aikaa ennen kuin päästetään kotiin. Saimme myös kirjallisen ohjeen, milloin pitää olla yhteydessä synnyttäjien vastaanottoon (synnytys alkaa joko supistuksilla tai veden menolla, vatsa kovettuu pitkäksi aikaa, tulee veristä vuotoa, jne.), ja että omaa vointia ja vauvan liikkeitä pitää seurata parin päivän ajan aktiivisesti. Sain myös lähetteen käydä verikokeessa paria päivää ennen sektiota. Anestesialääkärikin piipahti paikalla (koska hänellä ei kuulemma muutakaan hommaa ollut) ja kertoi lyhyesti suunnitellun sektion puudutteista (ensin epiduraali ja sitten selkäydinpuudute) ja kyseli allergioista. Makoilin käyrillä (kuva alla) reilun puoli tuntia, kunnes kätilö vapautti meidät. Lähdimme sairaalasta neljä tuntia sinne saapumisen jälkeen.

Minulle ulkokäännösyrityksestä jäi positiivinen mieli, vaikka lopputulos ei ollutkaan toivottu. Minua/meitä kuunneltiin ja tulipa tosiaan tämäkin kokeiltua, ettei tarvitse jälkikäteen jossitella. Marikin ilme puolestaan oli aika huolestunut ja jopa tuskainen koko operaation ajan. Ehkä vellaus näytti pahemmalta, miltä se tuntui. Nyt illan aikana alavatsa on tuntunut hieman aralta enkä ihmettele, vaikka huomenna näkyisi jopa mustelma tai pari. Supistuksia ei ole kotiutumisen jälkeen tuntunut (normaalia kovettumista tietenkin). Kuten aina neuvolavellauksenkin jälkeen, Alien on jumpannut tänään tavallista aktiivisemmin.

Ensi viikolla meillä on vielä neuvolakäynti, todennäköisesti viimeinen sellainen. Sitten ollaankin jo todella lähellä, että meillä on Alien sylissä!

Käyrät kääntöyrityksen jälkeen

Yläkuva tältä aamulta eli rv 37+1.

rv 36+0

Kolme kertaa neuvolassa viikon sisään

7.11.2016

Viime viikolla (rv 35+1) kävin ylimääräisellä käynnillä terveydenhoitajan luona perätilakontrollissa. Vauva oli edelleen terveydenhoitajan tunnustelun perusteella pää ylöspäin. Sain sen vuoksi tarjonnantarkistusajan neuvolan ultraan seuraavalle päivälle. Menimme ultraan yhdessä Marikin kanssa, jotta kumpikin pääsi näkemään vilauksen vauvasta. Ultraäänihoitajalla meni alle 10 sekuntia vahvistaa, että Alien tosiaan on perätilassa. Vauva oli parkeerannut pyllynsä minun lantioon. Äitiyskorttiin kirjattiin ensimmäisen kerran virallisesti PT. Koska Alien piti sitkeästi käsiä kasvojen edessä, jäi tuloste tästä ultrasta saamatta, vaikka hoitaja yritti löytää sopivaa kuvakulmaa.

Ultraäänihoitaja laittoi vahvistetun perätilan myötä lähetteen synnytyssairaalaan synnytystapasuunnittelua varten. Hän kertoi  mahdolliset vaihtoehdot, jotka meillä on, mikäli Alien ei päätä kääntyä raivotarjontaan. Sairaalassa tarkempien tutkimusten jälkeen voidaan ehdottaa ulkokäännösyritystä, johon ei ole pakko suostua. Tällä hetkellä en ole kovin innostunut ulkokäännösyrityksestä (se voi käydä todella kipeää eikä onnistumisesta ole takeita). Yksi vaihtoehto voi olla synnytys perätilassa. Tämäkään ei kuulosta kaikkine riskeineen kovin houkuttelevalta, vaikka sairaalassa toteaisivat sen fyysisesti mahdolliseksi. Kolmes vaihtoehto on suunniteltu sektio, johon olemme jo lähes asennoituneet. Sairaalakäynti on ensi viikolla, joten sen jälkeen olemme viisaampia kaikin tavoin.

Googlailin terveydenhoitajakäynnin jälkeen neuvoja, miten perätilassa olevaa vauvaa voisi yrittää saada kääntymään raivotarjontaan. Terveydenhoitajan ainoa virallinen vinkki oli nukkua sillä kyljellä, jolla vauva asustaa. Tilan ahtaus saattaa laittaa vauvan vaihtamaan asentoa. Virallisesti tutkittuja keinoja ei ole. Netistä löytyy jos jonkinlaista jääpussipoppaskonstia, mutta olen pitäytynyt vähemmän rajuissa: venyttelyä ja lantion keinuttelua istuen ja kontillaan, ja ryhdikkäämpää istumista sekä sohvalla, ruokapöydässä että pallon päällä. Sohvalla olen istunut ylimääräisen tyynyn päällä, jotta lantio olisi korkeammalla kuin polvet. Ilmeisesti sohvalla rennosti löhöäminen on kaikkein epäedullisin asento perätilan kannalta.

Niin, ja tänäänkin ohjelmassa oli neuvolakäynti, lääkärineuvola tällä kertaa. Lääkäri tunnusteli synnytyskanavan (kiinni ja saman 3 cm kuin kesäkuussakin) ja totesi samalla pään olevan edelleen ylöspäin. Hän on otti myös streptokokkinäytteen, joka otetaan nähtävästi tässä vaiheessa raskautta, koska tartunta olisi vaarallinen vauvalle. Verenpaine todettiin hyväksi (129/76), mutta pissanäyte antoi pieniä viitteitä tulehduksesta, joten vien huomenna aamulla näytteen labraan. Lopuksi terveydenhoitaja ja opiskelija tunnustelivat kohtua (erityisesti pään sijaintia), kuuntelivat sydänäänet ja mittasivat kohdunpohjan korkeuden.

Kohdunpohjan korkeus oli kasvanut vain sentin kolmessa viikossa, mutta lääkäri ei ollut pienestä käyrän notkahduksesta huolissaan. Siihen nähden, että olen lähtöjään lievästi ylipainoinen, minulla on aika siro raskausmaha! Tämän aamun painon perusteella minulle on toistaiseksi kertynyt 7 raskauskiloa. Vaikka mittanauhan lukema ei isommin ole kasvanutkaan, tunnen selvästi, miten Alien on kasvanut isommaksi. Vatsa alkaa olemaan ns. täynnä ja koripallon mallinen kumpu on aina vain enemmän ja enemmän tiellä.

Mainitsin tänään neuvolassa jo muutaman viikon vaivanneen öisen lonkkakivun ja jalkasäryn ja häpyliitoksen ajoittaisen kovan jomotuksen, mutta niille ei voi oikein mitään. Kivut kuuluvat asiaan, kun paikat antavat periksi. Pitää vain kestää viimeiset viikot ja pysyä liikkeellä. Onneksi ihan joka yö ei mene pelkästään hyvää asentoa etsien, vaan välillä pystyn nukkumaan kohtuullisen katkottomia öitä. Vähäisten yöunien vuoksi olen yrittänyt nyt opetella päiväunien ihmeellistä maailmaa, mutta toistaiseksi en ole saanut päivittäisestä rytmistä kiinni.

Toinen viikko äitiysvapaata alkoi tänään. Olen aika huono lomailija, joten pidin itseni viime viikolla kiireisenä. Leivoin pullaa ja keksejä (pääasiassa pakastettavaksi), kävin ostoksilla, ompelin, ja katselin Netflixiä. Viikonloppuna saimme asunnon lähes lopulliseen järjestykseen ja aloitimme vauvanvaatteiden pesun. Tällä viikolla jatkan sekä ompelua että leivontaa. Ja neulontapuikotkin voisi taas kaivaa esille. Lisäksi pitää tehdä loput pienet hankinnat. (Nettishoppaajan unelma on seurata saapuvia lähetyksiä!) Tavoite on, että ensi viikolle ei jäisi mitään merkittävää tehtävälistalle, mikäli synnytyssuunnitelma laittaa pyörät pyörimään hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.

Alien on muuten muuttanut kohdun vasemmalle laidalle, vaikka aiemmin viihtyi kuukausia oikeassa reunassa. Virkistävää vaihtelua saada monotusta välillä oikeaan nivuseen ja kylkeen vasemman sijaan!

rv 34+6

Veikkauksia

30.10.2016

Odottavan aika on pitkä. Viihdytämme itseämme tässä odotuksen loppumetreillä arvelemalla, millainen vauva meille on tulossa. Kysyimme lähipiiriltä leikkimielisiä veikkauksia vauvan sukupuolesta, syntymäpäivästä, pituudesta, painosta ja siitä, onko tukkaa syntyessä vai ei. Alunperin vanhempani kieltäytyivät veikkaamasta vauvan sukupuolta, koska kumpikin on kuulemma niin huono veikkaamaan. Ihan kuin tässä nyt olisi palkintoja jaossa oikein vastanneille! Lopulta heiltäkin saatiin arvaus. Kuudesta arvaajasta kaksi veikkaa vauvan olevan tyttö ja neljä puolestaan liputtaa pojan puolesta. Kaikki kuusi sanoivat, että vauvalla on syntyessä hiuksia. Yksi veikkasi, että vauvan hiukset ovat vaaleat, neljä veikkasi tummatukkaista, ja yksi ei maininnut väriä. Syntymäpäivää veikattiin haitarilla 25.11.-12.12. Suurin osa veikkauksista sijoittui ennen laskettua aikaa (6.12.). Pituudeksi arvattiin 49-51 cm ja painoveikkaukset olivat 3126-3850 grammaa.

Meidän omat veikkaukset ovat alla. Molemmat veikkaamme, että vauva syntyy joulukuun alussa ennen laskettua aikaa. Se tosin saattaa olla toiveajattelua. Marikin poikaolo on kääntynyt viime aikoina tytön suuntaan, ja hän bongaileekin vaatekauppojen valikoimista ihania mekkoja vauvalle. (Jotka tietenkin jäävät ostamatta nyt etukäteen.) Veikkasimme itse myös synnytyksen kestoa alkaen siitä, kun meidät otetaan sisään sairaalaan.

Marikin arvaukset

  • Sukupuoli: tyttö
  • Syntymäpäivä: 1.12.
  • Pituus: 49 cm
  • Paino: 3300 g
  • Tukkatilanne: reilusti lämpimän ruskeaa
  • Synnytyksen kesto: 19 h

Mintun arvaukset

  • Sukupuoli: poika
  • Syntymäpäivä: 3.12.
  • Pituus: 50 cm
  • Paino: 3470 g
  • Tukkatilanne: vähän ruskeaa
  • Synnytyksen kesto: 26 h
rv 34+1

Valmistautumista imetykseen

25.10.2016

Olen hiljakseen tässä raskauden lähestyessä loppuaan alkanut miettimään enemmän imettämistä. Lähtökohtaisesti tarkoitus on imettää ainakin vanhempainvapaan loppuun asti, mutta etukäteen ei voi tietää, miten siinä käy.

Vaikka imetys sujuisi ongelmitta, emme aio olla ehdottomia täysimettämisen suhteen. Totta kai olisi hienoa, jos lapsi olisi mahdollisimman paljon rintamaidolla, mutta emme koe ongelmaksi korvikkeiden käyttöä tarpeen mukaan. Ensimmäisten viikkojen jälkeen aion myös alkaa pumppaamaan (jos se vain onnistuu) pulloruokintaa varten, koska meille on tärkeää, että myös Marikki voi osallistua vauvan ruokintaan ja muodostaa senkin kautta läheisen suhteen lapsen kanssa. (Ihan aluksi pulloruokintaa ei suositella, sillä tuttipullolla ruuan tarjoilu saattaa häiritä oikean imuotteet kehittymistä.)

Imetykseen liittyen olen hiljakseen lueskellut Imetyksen tuki ry:n nettisivuja. Liityin myös yhdistyksen Facebook-ryhmään, jota en vielä seuraa aktiivisesti, mutta johon tulee varmasti palattua, kun oma imetys alkaa. Katsoin myös Yle Areenasta löytyvän 8-osaisen Imettäjät-sarjan (katsottavissa vuoden 2016 loppuun asti), jossa seurataan useamman perheen loppuraskautta, imetyksen aloitusta ja lopetusta, ja kiinteisiin siirtymistä.

Imetykseen, kuten kaikkeen vauvoja edes läheltä liippaavaan, liittyy isot määrät erilaisia tuotteita. Tarpeellisten tarvikkeiden kärjessä on imetysliivit, liivinsuojukset ja lanoliinivoide ja nämä lienee järkevää olla hankittuna ennen lapsen saapumista. Tällä hetkellä minulla on kahdet imetysliivit (Bravadot, jotka ovat ihan ok, ja erittäin mukavat Carriwellit) ja kaksi paria Ruskovillan liivinsuojuksia. Liivinsuojuksia pitää hankkia vielä muutama pari lisää, jotta päästään alkuun. Ja toiset Carriwellit aion käydä ostamassa äitiysvapaan alettua. Lanoliinivoiteenkin (Lansinoh) ostimme, kun lastentarvikeliikkeessä oli -10% alennuspäivät. Alennuksen jälkeen 20 euron rasvatuubi ei tuntunut ihan niin kalliilta. Lisäksi aion investoida ainakin yhteen kunnolliseen imetyspaitaan (todennäköisesti Boobin B Warmer-huppariin), jotta imettäminen käy kätevästi kylässä ja kaupungilla.

Näiden lisäksi äidistä ja vauvasta riippuen voi joutua hankkimaan muun muassa rintakumeja, rintapumpun, ja erilaisia tuttipulloja ja tuttipullotarvikkeita. Ajattelin aiemmin, että totta kai rintapumppu pitää hankkia etukäteen, mutta tulimme siihen tulokseen, että ostetaan sellainen tilanteen mukaan. Kyllä sen sitten joulukuussa ehtii. Etukäteen kun ei voi edes tietää, riittääkö maitoa pumpattavaksi asti. Kysymysmerkki on myös se, pitäisikö pumpun olla manuaalinen vai sähköinen. Kummallekin löytyy kannattajansa. Mitenköhän tuonkin päättää?

Lisäksi pitää valita, millaisia tuttipulloja ostamme. Haluaisimme käyttää lasisia pulloja, jotta kemikaalien määrä minimoituisi, mutta niitä ei taida saada rintapumppuihin yhteensopivina. Ainakin jokunen pullo pitänee hankkia sen mukaan, mikä toimii pumpun kanssa. Ja totta kai myös lapsen tarpeet, esimerkiksi koliikkisuus, vaikuttaa pullon ja tutin valintaan. Pari tuttipulloa olisi hyvä olla käytettävissä heti Alienin synnyttyä, joten ne ovat ostoslistalla. Meillä ei ole kuivauskaappia, joten tiskipöydälle pitää todennäköisesti hankkia myös kuivausteline.

Viikko sitten tein osittaisen heräteostoksen ja tilasin Raskauskeijusta imetyskorun. Jostain syystä ajatus vauvan käden ulottuvilla roikkuvasta ”lelusta” viehätti heti minua, vaikka tavallisesti en käytä korvakorujen lisäksi muita koruja. En esimerkiksi edes harkinnut vatsan päällä tiukuvaa raskausajan kaulakorua. Ostamassani imetyskorussa on sekä silikonista että puusta valmistettuja helmiä, joita vauvan sormet voivat hipelöidä imetyksen aikana. Kieltämättä tuo tuntuu omiinkin sormiin aika hauskalta. Nähtäväksi jää, oliko täysin turha ostos.

Tänään jäljellä: 3 työaamua.