Hedelmöityshoidot

Déjà vu

17.2.2016

Aika matelee. Inseminaatiosta on jo ikuisuus (tai, no viisi päivää…), mutta testipäivään on vielä pidempi matka. Kun piinapäiviä on takana jo useammalta yrityskerralta, on kaikki uutuudenviehätys hommasta todellakin karissut pois. Varovainen innostuminen ja toiveikkuus kestivät aikalailla inseminaatiopäivän ajan, ja sen jälkeen olenkin pääasiassa stressannut miten onnistuisimme sitten seuraavassa kierrossa. Olen tälläkin yrityskerralla kyllä laskeskellut vähän kuin itseltäni salaa päivämääriä siltä varalta jos nyt onnistaisi (milloin vauva syntyisi? Milloin olisi ensimmäinen ultra? Milloin kertoisimme raskausuutisen lähipiirille?) mutta se tuntuu samanlaiselta harmittomalta haaveilulta kuin se, että laskeskelisi kuinka käyttäisi lottomiljoonat jos täysosuma sattuisi joskus kohdalle.

Alkuviikosta Mintulla oli vasemmalla puolella pientä jomotusta, joka olisi voinut olla ovulaatiokipuakin (toivottavasti ei sentään, kun irrotuspiikistä ja inseminaatiostakin oli aikaa jo useampi päivä) tai lievää menkkakipua. Sen lisäksi ei ole ollut mitään huomionarvoista – eikä Pregnylkään ole nähtävästi aiheuttanut mitään raskausoireita. Piinapäivät kuluvat siis samalla tyylillä kuin jo kolmesti aiemmin. Ehkä ne tuntuvatkin siksi niin pitkiltä, kun tämä aika sulautuu mielessä yhteen niiden aiempien yrityskertojen kanssa.

Olemme kumpikin yhä toiveikkaita, että vauvaprojekti onnistuu kyllä sitten jossain vaiheessa. Jostain syystä en vain osaa kuvitella että se onnistuisi nyt tällä kerralla, vaan oletuksena on, että testi näyttää taas negatiivista. Toivotaan kuitenkin että olisin pessimistisin aavistuksini aivan väärässä ja testipäivä toisi mukanaan iloisen yllätyksen.

Neljäs kerta

12.2.2016

Minttu pisti eilen iltapäivällä Pregnyl-irrotuspiikin ja tänään kävimme klinikalla neljännessä inseminaatiossa. Toissapäivänä pistetty Menopur ei ollut valitettavasti vauhdittanut follikkeliultrassa nähtyjen pienten munarakkuloiden kasvua, vaan tämänpäiväisessä ultrassa näkyi yhä vain yksi johtofollikkeli. Se oli alkanut jo luhistumaan, eli munasolun irtoamisen kannalta ajoitus osui kai nappiin. Aiemmissa inseminaatioissa follikkeli oli jo puhjennut tai vielä pinkeän pyöreä, joten tällä kertaa ajoitus on siis ainakin hieman erilainen muihin yrityksiin verrattuna.

Uutta tässä yrityksessä on myös luovuttaja, ja toivommekin, että luovuttajan vaihto vaikuttaisi positiivisesti tulokseen. Lääkäri kertoi tänään heti tapaamisen aluksi, että labra oli kehunut sukusolujen laatua. Oljessa oli 38 miljoonaa siittiötä, joista 64% oli eteenpäin liikkuvia (A 20%, B 44%), mikä tarkoittaa, että eteenpäin liikkuvia oli yhteensä 24,3 miljoonaa (joista 7,6 miljoonaa A-liikkuvia). Edellisellä kerralla eteenpäin liikkuvia oli 11,1 miljoonaa, ja marraskuun yrityksessä vain 4,5 miljoonaa, joten ainakin sperman laadun puolesta mahdollisuudet onnistumiseen ovat olemassa.

Juttelimme inseminaation jälkeen lääkärin kanssa siitä, mitä meidän kannattaisi tehdä seuraavassa kierrossa, jos tämäkään yritys ei tuota tulosta. Olimme lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että seuraavaan kiertoon kannattaa laittaa voimakkaammat lääkkeet, koska pienemmillä annoksilla ei ole saatu syntymään kahta munarakkulaa. Eli seuraavassa kierrossa Minttu söisi saman annostuksen Letrozolia kuin tässäkin kierrossa (1 kpl kp 2-6) ja siihen lisäksi otettaisiin Menopuria 75 IU:ta kiertopäivinä 7 ja 8 jolloin ne toivottavasti ehtisivät vaikuttaa paremmin munasoluihin kuin tässä kierrossa. Mutta toivotaan että ensi kuussa ei tarvisi miettiä lääkeannostuksia ollenkaan, vaan raskaus vihdoin alkaisi nyt. Toisaalta mahdollinen negatiivinen tulos ei jotenkin nyt huoleta niin kovasti, kun tuntuu, että meillä on seuraavaan kiertoon jo uudet suunnitelmat valmiina.

Ihan pelkästä taloudellisesta näkökulmasta olisin kyllä jo todella valmis näkemään plussan raskaustestissä. Vielä noin viikko sitten minusta tuntui ettei tämä projekti ole niin kalliiksi tullut… Sitten tällä viikolla maksettaviksi tulivat uudet sukusolut, lääkkeet, follikkeliultra ja tämänpäiväinen inseminaatiokäynti, ja projektin hintalappu heilahtikin jo lähemmäs viittätuhatta. Ei lapsihaavetta voi tietenkään rahassa mitata, mutta kyllähän tuo rahanmeno hieman kauhistuttaa. Onneksi olemme säästäneet tätä varten, ettei maksuista tulee kamalaa lisästressiä.

Aii! Jännitti ja nipisti paljon ennemmän kotona kuin klinikalla.

Kotona pistetystä Pregnylistä

Piikkkeejäääää!

10.2.2016

Tänään on kiertopäivä 10 ja kävin jälleen follikkeliultrassa. Tämä kierto on toinen, jossa on mukana lääkeapua. Otin viime viikolla Letrozolia kiertopäivinä 2-6. Ja tänään kuvioihin otettiin follikkeliultratuloksen myötä vielä vähän ylimääräistä apua. Edellistä isommalla Letrozol-annoksella oli tarkoitus yrittää saada aikaan kaksi munarakkulaa, jotta inseminaation onnistumistodennäköisyys paranisi. No, eipä auttanut. Vasemmalla möllötti yksi 16 mm kokoinen johtorakkula. Oli siellä (vasemmalla) ilmeisesti myös muutama pienempi munarakkula, ja näistä isoin oli 11-12 mm kokoinen. Limakalvo oli sentään hieno (6,6 mm ja kolmikerroksinen). Greippimehu vai Letrozol, ken tietää!

Johtorakkulan ja aiempien munarakkuloiden koon suhteen epätasaisten kiertojen perusteella lääkäri arvioi, että ovulaation osuminen lauantaille (kiertopäivä 13) on erittäin todennäköistä. Mainitsin lääkärille, että emme ole Marikin kanssa ihan varmoja Pregnylin käytöstä. Kysyin myös, miksi sen käyttömenetelmissä tuntuu olevan isojakin eroja. Inseminaation yhteydessä, vuorokautta aiemmin, jopa 36 tuntia aiemmin. Se on kuulemma hyvin tapaus- ja potilaskohtaista, tietenkin. Milloin opimme olemaan lukematta blogeja ja palstoja kuin piru raamattua ja luottamaan siihen, että lääkärit osaa asiansa? Yksi vaihtoehto olisi edelleen jatkaa luonnollisella kierrolla ja ottaa riski, että inseminaatio jää lauantaiovulaation vuoksi välistä.

Lääkäri mietti ja pohti ja lopulta ehdotti, että minulle pistettäisiin pieni annos (75 IU) Menopur-hormoniyhdistelmää tänään (keskiviikkona), pistäisin huomenna töiden jälkeen (klo 17) Pregnylin, ja inseminaatio tehtäisiin perjantaina klo 14. Menopurilla pyrittäisiin vauhdittamaan pienemmän munarakkulan kypsymistä ja Pregnylillä ne irrotettaisiin munasarjasta. Hetken miettimisen jälkeen suostuin tähän suunnitelmaan. Tuleepa kokeiltua jotain uutta tässäkin kierrossa uuden luovuttajan lisäksi. Yhden lauantaiovulaation syksyllä kokeneena väärän päivän ovulaatio tuntui inhottavammalta kuin lääkkeiden pistäminen. Ja säästyypä kalliit Clearbluet tulevaisuuteen.

Lääkärikäynnin jälkeen hoitaja neuvoi minulle lääkkeiden sekoittamisen ja pistämisen perusteet ja lopuksi pistin itse Menopurin mahamakkaraan (noin klo 12.45). Kauhusta jäykkänä työnsin neulan ihoon silmät kiinni. Nipisti, mutta ei sattunut. Nyt kuvittelen, miten sisälläni kasvaa hormonihirmu, vaikka hoitaja vakuutti, ettei Menopurista tule kummempia oireita. Pregnyl on sitten eri asia.

Niin ja ennen ultraääntä kävin verikokeessa. Minulta tarkistetaan varmuuden vuoksi kilpirauhasarvot ja samalla katsotaan myös perusverenkuva. En pidä neuloista ollenkaan, joten tämä päivä oli hyvää siedätysterapiaa. Verikoetulokset saadaan todennäköisesti perjantaina.

Marikilla olisi työvuoro perjantaina inseminaation aikaan, mutta hän sai sen vaihdettua, että pääsemme yhdessä klinikalle. Josko meilläkin nyt onnistuisi. On sentään yhdeksän kuukautta siitä, kun Marikki varasi meille ensikäyntiajan, inseminaatio tehdään ystävänpäiväviikonloppuna ja raskaustestin ajankohta melkein osuu meidän olympiadin välein juhlittavaan kihlapäivään. Symboliikkaa kerrakseen.

Marikki oli lukenut, että greippimehulla voisi olla positiivisia vaikutuksia limakalvoon, joten kittaan greippimehua. Kokeillaan kaikkea, kunnes tärppää.

Minttu greippimehusta