Sateenkaariperhe

Sateenkaarivauva

19.2.2016

Jos toive lapsesta toteutuu, meistä ei tule pelkästään perhettä, vaan sateenkaariperhe. Näin etukäteen kuvittelisin, ettei sillä ole loppujen lopuksi juurikaan merkitystä arjen perhe-elämässä ja lapsen hoidossa. Toisaalta, jos asia olisi täysin merkityksetön, olisimme tuskin perustaneet tätä blogia vertaistuen toiveissa. Näin etukäteen on vaikea tietää miten sateenkaariperheys tulee vaikuttamaan elämäämme tai miten muut tulevat suhtautumaan perheeseemme. Lähipiiri tuskin tulee suhtautumaan meihin erilailla kuin muihinkaan pikkulapsiperheisiin, mutta jännitän hieman sitä miten ulkopuoliset näkevät perheemme ja miten se heijastuu lapseen. Toivon että perhemuotoomme suhtaudutaan luontevasti ja etenkin niin, ettei lapsi koe sen takia häpeän, pelon tai ulkopuolisuuden tunteita.

Emme tunne (blogimaailman ulkopuolella) yhtään sateenkaariperhettä tai toista perheen perustamista suunnittelevaa samaa sukupuolta olevaa paria. Olen todella iloinen että olemme löytäneet näin netin välityksellä muita samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä joiden kanssa jakaa kokemuksia ja ajatuksia, enkä erityisemmin tunne tarvetta osallistua esimerkiksi paikalliseen sateenkaariperheiden yhdistyksen toimintaan. Emme ole olleet koskaan aktiivisesti mukana Setan toiminnassa, emmekä taida muutenkaan olla ryhmä- tai yhdistysihmisiä, vaan vietämme mielummin aikaa muutaman vanhan tutun ystävän kanssa tai sukulaisten seurassa.

Nyt olen kuitenkin miettinyt, että pelkkä nettiyhteisö ei riitä kovin pitkälle. Mielestäni olisi hyvä lapsen kannalta, että tämä kasvaisi pienestä asti ympäristössä johon kuuluisi muitakin sateenkaariperheitä. Toivoisin, että lapsella olisi kavereita joiden perheessä olisi myös kaksi äitiä, että lapsi ei tuntisi olevansa ainoa erilaisesta perheestä tuleva – lähipiirissä kun kaikilla serkuilla ja tuttujen lapsilla on äiti ja isä, eikä päiväkodista tai koulustakaan löydy välttämättä toista sateenkaariperheen lasta. Eli ehkäpä sinne paikalliseen sateenkaariperheiden ryhmään on kuitenkin otettava joskus projektin onnistuttua yhteyttä.

Eniten tulevalla sateenkaariperheydellämme on valitettavasti merkitystä virallisten tahojen kanssa asioidessa. On aika surullista, että valtion lait ja byrokratia nostavat joka vaiheessa perheemme muista perheistä poikkeavaksi, ja toiminnallaan aiheuttavat lisästressiä, vaivaa ja kuluja. Olisipa ollut mukavaa, jos olisimme voineet mennä viime syksynä naimisiin sen sijaan että jouduimme rekisteröimään parisuhteemme. Tai että olisin voinut ottaa liiton virallistamisen myötä Mintun sukunimen helposti ja maksutta. Etenkin harmittaa se, että lapsemme on heti syntyessään käytännössä lastensuojelun asiakas ja että meidän täytyy käydä läpi kuukausia kestävä adoptioprosessi vain siitä syystä, että olemme samaa sukupuolta oleva pari.

Tuntuu hullulta, että äitiyslakia ei ole saatu aikaiseksi, ja että maassa voi olla tilanne, että ihmiset ovat lain edessä eriarvoisessa asemassa sukupuolensa ja seksuaalisen suuntaumisensa takia. Jos olisin mies ja saisimme lapsen hedelmöityshoitojen kautta luovutetuilla sukusoluilla, ei turhaa adoptioprosessia tarvisi käydä ollenkaan, vaan voisin tunnustaa isyyteni neuvolassa jo ennen lapsen syntymää. Minua kieltämättä suututtaa aika kovasti kun mietin sitä, kuinka eriarvoisessa asemassa olemme heteropareihin ja että joudun tulevaisuudessa adoptoimaan oman lapseni. Ärsyttää myös se, että perheensisäisen adoption käytännöt ovat niin erilaiset paikkakunnittain – ymmärtääkseni prosessi on suhteellisen simppeli ja nopea Helsingissä, missä sateenkaariperheitä on enemmän, kun taas toisilla paikkakunnilla adoptio on paljon koukeroisempi prosessi. Ilman kunnon äitiyslakia tasa-arvo perheiden välillä ei toteudu oikein millään lailla.

Ps. Ettei nyt menisi vain valitukseksi, oli pakko lisätä kirjoitukseen ihania sateenkaarikamppeita.

Kuvat: Mothercare, Frugi

Äitiyslaki

28.11.2015

Tänään klo 0.00 alkoi Äitiyslain kannatusilmoitusten keräys. Aamuun mennessä allekirjoituksia oli kerätty jo 200 kappaletta, mutta matka tavoitteeseen seuraavan kuuden kuukauden aikana on pitkä. Lain eduskunnan käsittelyyn saattamiseksi lakiehdotuksen tulee kerätä puolen vuoden aikana vähintään 50 000 allekirjoitusta.

Äitiyslaki-kansalaisaloite lyhykäisyydessään:

  • Parantaa naisparien lasten oikeudellista asemaa. Mahdollistaa toisen äidin vanhemmuuden varmistamisen jo äitiysneuvolassa ennen lapsen syntymää.
  • Tähtää lasten väliseen tasa-arvoon: isät voivat tunnustaa isyytensä neuvolassa jo vuodenvaihteesta alkaen.
  • YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen.

Kansalaisaloite ehdottaa lakiuudistusta, jotta hedelmöityshoitojen kautta alkunsa saaneen naisparin lapsen sosiaalinen äiti pystyisi tunnustamaan vanhemmuuden äitiysneuvolassa. Näin lapsella olisi syntymästä lähtien kaksi vanhempaa eikä perheen tarvitsisi käydä läpi vaivalloista adoptioprosessia.

Äitiyslaki (infograafi)

Kansalaisaloitteen viralliset sivut: aitiyslaki.fi

Kansalaisaloitteen Facebook-sivu: facebook.com/aitiyslaki

Kuva: Äitiyslaki

Parisuhde on rekisterissä

7.9.2015

Kävimme kahdestaan maistraatissa viime perjantaina. Parisuhteen rekisteröinnistä ei tiedä kukaan muu kuin esimiehemme ja nyt te lukijat. Rekisteröimme parisuhteen juuri nyt, jotta sisäinen adoptio onnistuu mahdollisimman kivuttomasti, jos haaveemme lapsesta toteutuu. Ilman lapsentekopuuhia olisimme todennäköisesti odottaneet vuoteen 2017 ja tasa-arvoisen avioliittolain voimaantuloon asti. Tässä kohtaa rekisteröinti oli siis enemmänkin käytännön sanelema toimenpide ja tarkoitus on juhlia sukujen kanssa myöhemmin.

Halusimme kuitenkin juhlistaa rekisteröintiä kahden kesken sen verran, että kävimme hyvin lyhyen rekisteröintiseremonian jälkeen syömässä pitkän kaavan kautta ravintolassa ja vietimme yön hotellissa. Lauantai alkoi juhlavasti hotelliaamiaisella. Oli ihana viettää aikaa ihan vain kahdestaan kiireisen kesän jälkeen.

Olemme miettineet, että kerromme rekisteröitymisestä sukulaisille talven tai ensi kevään aikana, vähän riippuen siitä, onnistuuko raskaaksitulo vai ei. Toivottavasti samalla kertaa voimme kertoa molemmat uutiset. Marikki aikoo ottaa minun sukunimeni, mutta senkin ehtii hoitaa myöhemmin, koska sitä joutuu joka tapauksessa hakemaan erikseen eikä nimenmuutos ole voimassa samantien kuten heteropareilla.

Kumpi synnyttää?

20.8.2015

Kun naispari alkaa hankkimaan lasta, ihan ensimmäisiä päätöksiä on, kummasta tulee synnyttävä äiti. Parista riippuen päätös voi olla mitä tahansa itsestään selvän tai erittäin hankalan väliltä. Jotkut parit joutuvat vaihtamaan suunnitelmia lennosta, jos raskaaksi tuleminen ei onnistukaan. Ja monessa kahden äidin perheessä kumpikin äiti on jossain vaiheessa raskaana ja raskauksien vuorojärjestys määräytyy esimeriksi iän perusteella.

Meille valinta ei ollut itsenstään selvä. Aloitimme miettimään vaihtoehtoja pari vuotta sitten, kun aloimme tosissamme haaveilemaan perheestä. Käytimme monta kävelylenkkiä ja ajomatkaa asiaa pohtien. Kävimme läpi kaikki erilaiset yhdistelmät, joita kahdesta naisesta ja luovutetusta sukusoluista voi saada. Kävimme läpi kummankin pelot ja huolenaiheet eri vaihtoehtoihin liittyen.

Päätös olisi ollut helpompi, jos jommalla kummalla olisi ollut palava himo olla raskaana. Marikki on aina nähnyt itsensä äidin roolissa, mutta hän ei kuitenkaan ollut varma, haluaako kokea raskauden. Minä en puolestaan koskaan ole nähnyt itseäni äitinä, vaikka lapsena nukeilla leikinkin. Minun perhehaaveet heräsivät vasta, kun olimme alkaneet seurustella. Pohdittuamme vaihtoehtoja joka puolelta, päädyimme lopulta siihen, että minä olisin meistä se, joka olisi raskaana ja synnyttäisi. Päätös tehtiin lopulta järjellä eikä niinkään tunteella. Olen perusterveempi ja kaksi vuotta nuorempi, joten toivottavasti raskaaksi tuleminen ja raskausaika olisivat minulle helpompia. Ja mikä tärkeintä, minulla ei ole sukurasitteena vakavia sairauksia.

Näillä mennään ainakin aluksi. Katsotaan ajan kuluessa ja yrityskertojen myötä, pitääkö suunnitelmaa vaihtaa.

Let’s go!

16.8.2015

Tästä se alkaa! Sekä blogi että lapsen hankinta. Olemme olleet yhdessä yhdeksän vuotta ja ainakin viimeiset kaksi vuotta olemme aktiivisesti puhuneet, että jossain vaiheessa haluamme lapsia. Koska olemme naispari, homma ei ole niin yksinkertaista, vaan se vaatii hieman suunnittelua ja myös (rahan) säästämistä. Viime keväänä totesimme, että aika on kypsä projektin aloittamiseksi. ”Täydellistä hetkeä” ei ole olemassa. Jos odottaisimme vielä, saisimme enemmän säästöön, mutta toisaalta ikää kertyy koko ajan enemmän.

Kävimme ensikäynnillä Väestöliiton Oulun lapsettomuusklinikalla kesäkuussa 2015  ja kesälomien jälkeen tapasimme klinikan perhepsykologin. Aloitamme hedelmöityshoidot syksyllä ja ensimmäinen inseminaatio on tarkoitus suorittaa joko syys- tai lokakuussa luonnollisesta kierrosta riippuen. Ovulaation metsästystä on tarkoitus harjoitella jo elokuussa.

Ovulaatiotikut ja -liuskat on hankittuna ja sukusolut on tilattuna, joten seuraavaksi jännitetään, miten syyskuun kierto lopulta osuu.