6kk

18.6.2017

Pakkasen Pojalla tuli täyteen kokonainen puolikas vuosi viime kuun lopulla. Kiireiden vuoksi perinteeksi muodostunut kuukausipäivitys on jäänyt roikkumaan, mutta tässä se nyt on.

Kuusikuukautisneuvolassa mitoiksi saatiin 66,7 cm ja 8420 g. Puolessa vuodessa Poika on siis kasvanut 17,7 cm ja painoa on kertynyt 5490 g eli syntymäpaino (2930 g) on melkein triplattu. (Jokin keskiarvo on kai +15 cm ja syntymäpainon tuplaus.) Meidän pienestä jäntevästä laiheliinista on puolessa vuodessa kasvanut jykevä jässikkä. Pituuskasvukäyrällä ollaan omalla miinuskäyrällä ja pituus-painokäyrällä omalla pluskäyrällä. Muuten puolivuotiaana meillä…

…vaatekoko on edelleen 68 ja lisäksi käytössä on joitain isompia 62/68-kokoisia vaatekappaleita.

…jutellaan, kiljutaan ja muuten äännellään päivästä riippuen joko hyvin paljon tai ei lähes ollenkaan. Lukeminen on edelleen suosikkipuuhaa sekä sylissä istuen että lattialla vatsallaan ollen. Lelumatto/-kaari on nykyään aika vähän käytössä ja mieluisampaa tekemistä on paljaalla lattialla vatsalla oleminen leluilla leikkien eli lattian ”luutuaminen” palikoilla ja muilla kovilla leluilla.

…tehdään hampaita nyt neljättä kuukautta ilman näkyvää tulosta. Ikeniä kutittaa ihan hirmuisesti ja suussa on aina joko lelu, kaksi sormea (etu- ja keskisormi) tai harso, ja kuolan määrä on valtaisa. Jännityksellä odotamme, saako seuraavassa kuukausikoonnissa kertoa ensimmäisten hampaiden puhkeamisesta!

…on vihdoin alettu nauttimaan kylpyhetkistä. Aavistuksen verran. Tähän asti silmistä on paistanut jännitys ja varovaisuus, mutta yht’kkiä Poika tykkääkin, että hänet lasketaan vedessä jopa ihan vaakatasoon niin että vesi loiskuu jopa korviin. Kylpyjen loppuun mukaan otettu lyhyt tuettuna istuiminen ja veteen omin käsin tutustuminen on tuonut pesuhetkiin uudenlaista mielenkiintoa.

…liikutaan edelleen vain selältä vatsalleen, navan ympäri vatsallaan ollen, ja sopivasti jaloista avustettuna mennään myös pieniä pätkiä eteenpäin. Vatsallaan ollessa suunta on yleensä taaksepäin, vaikka yritys olisi kovasti eteenpäin. Intoa liikkumiseen olisi hirmuisesti ja uutena harjoitteena päivittäiseen elämään on tullut pyllyn nostelu vatsalla ollessa. Samaan aikaan Pakkasen Poika painaa kasvot lattiaan (tai muuhun alustaan) ja ynisee turhautumistaan, koska hieno uusi taito ei edesauta liikkumista. Pyllyn nostelun lomassa Poika myös nostelee yläruumista komeasti lattiasta jopa suorille käsille, mutta vielä nämä kaksi eivät tapahdu yhtä aikaa. Pakkasen Poika on alkanut myös harrastamaan ”lentämistä” eli nostamaan jalkoja ja käsiä yhtä aikaa ilmaan vatsalla ollessa yhä enemmän, mutta vielä se on aikamoista vispaamista. Istuminen tuettuna alkaa sujumaa jo kohtuullisen hyvin ja istumaannousuharjoituksia äitien kanssa onkin paljon mieluisampi tehdä kuin loikoilla vain lattialla.

…syödään 3 kiinteää ateriaa päivässä (tosin nyt kirjoitushetkellä aterioita on jo 4-5 kappaletta). Viisikuukautisneuvolan jälkeen kiinteiden aterioiden määrä nostettiin kahdesta kolmeen ja kasvisten seuraksi ruokavalioon otettiin mukaan viljat. Kauraa on harjoiteltu toukokuun alusta alkaen, mutta kaurapuuro ei maistu Pakkasen Pojalle mitenkään päin. Ei edes suosikkihedelmäsoseeseen hukutettuna. Riisijauhosta keitetty riisipuuro maistuu huomattavasti paremmin. (Ruokailusta tulee jossain kohtaa ihan erillinen kirjoitus.)

…pierutellaan huomattavasti vähemmän kuin vielä reilu kuukausi takaperin. Ilmavaivat tuntuivat katoavan yht’äkkiä. Toki ilmaa pääsee edelleen päivittäin, mutta enää se ei ole sarjatulta, tuoksuvaa eikä itkettävää.

…nukutaan yöt hyvin. (Yöt meillä on kyllä nukuttu aina hyvin sen jälkeen, kun yöllä siirryttiin kaksikuisena vauvantahtisuuteen.) Tosin iltakaurapuuro (tai sen syömättömyys) aiheutti sen, että jo kohtuullisen vakiintuneesta yhdestä yösyötöstä palattiin kahteen. Nukkumista on puolivuotiaana tullut häiritsemään voimakas tahto kääntyä selältä vatsalle myös unessa. Ja koska Pakkasen Poika ei osaa vielä kääntyä takaisin selälleen eikä myöskään nukkua vatsallaan, pitää Poikaa auttaa 2-5 kertaa yön aikana takaisin selinmakuulle.

…nautitaan kutittelusta, kukkuuleikeistä (jo ties monetta kuukautta) ja äitien laulamisesta. Mikä tahansa turhautuminen ja paha olo unohtuu hetkeksi kun Äiti laulaa Vanhoja poikia viiksekkäitä tai Tonttua tai kun Äiskä laulaa Metrolla mummolaan tai Hämä-hämähäkkiä.

Matkarattaat hankintalistalla

20.5.2017

Britax Go Big

Päädyimme viime syksynä pitkällisen mietinnän ja useamman koekäpistelyn perusteella hankkimaan vaunuiksi Britax Go Big -rattaat. Vaunut ovat palvelleet erinomaisesti ensimmäiset kuusi kuukautta. Pakkasen Poika nukkuu päivittäin rattaissa vähintään yhdet päiväunet, ja runko taitellaan useamman kerran viikossa mukaan kauppa- ja kaupunkireissuille. Tällä hetkellä Go Bigin vaunukoppa alkaa käymään pieneksi, kun yhdeksän kilon painoraja lähestyy, ja siirrymme käyttämään ratasosaa, jonka selkänojan onneksi saa lähes vaakatasoon.

Talven mittaan lenkkeilimme monenlaisessa lumi- ja jääyhdistelmässä ja muistaakseni vain kerran isot eturenkaat piti lukita, jotta pehmeässä lumessa pääsi kevyemmin eteenpäin. Rungossa on mielestäni hyvä jousitus eikä Pakkasen Pojan uni ole häiriintynyt, vaikka maasto olisi ollut röpelöisempikin, esimerkiksi jäätynyttä loskaa. Varsinainen ratas(istuin)osa on ollut käytössämme vasta muutaman kerran, mutta tosiaan ihan näinä päivinä se tulee korvaamaan sekä vaunukopan että turvakaukalon. Tähän asti kaupoilla käydessä Pakkasen Poika on kulkenut mukana turvakaukalossa (Britax Römer Baby-Safe Plus SHR II), jonka saa Go Bigin runkoon kiinni mukana tulleilla adaptereilla.

Britax Go Bigeistä ei löydy mitään muuta huonoa puolta kuin se, että ne vievät paljon tilaa sekä käytössä että kokoontaitettuna. Onneksi emme asu kerrostalossa ja julkisillakin kuljemme vaunujen kanssa harvakseltaan. Ruokamarketissa ja ostoskeskuksissa rattaat kulkevat ketterästi, mutta ahtaammissa liikkeissä olemme välillä umpikujassa vaunujen kanssa. Kokoontaitettuna vaunut vievät reilusti yli puolet Opel Astra-farkun takakontista, joten yöreissuille emme vaunuja ole ottaneet mukaan. Tosin isommatkin ruokaostokset mahtuvat vaivatta vaunujen viereen. Isohkojen vaunujen osto oli kuitenkin tietoinen valinta. Halusimme rehelliset joka maaston rattaat ja päädyimme Go Bigeihin, jotka taittuvat selkeästi pienempään tilaan kuin monet muut vaihtoehdot.

Nyt, kun Pakkasen Poika alkaa olemaan niin iso, että istuminen alkaa sujumaan, olemme alkaneet miettimään matkarattaiden hankintaa. Go Bigit jäisivät päiväuni- ja lenkkikäyttöön, mutta reissussa ja kaupungilla niiden tilalle tulisi huomattavasti pienempään pakattavat matkarattaat. Poika alkaa selvästi kaipaamaan sitä, että kaupungillakin rattaista näkisi ympärilleen paremmin, kun uni nykyään loppuu jossain kohtaa kesken. Pian siirrymme turvakaukalosta Cybex Sirona-turvaistuimeen, joten senkin puolesta liikkumiseen tulee muutoksia.

Ykköskriteerinä matkarattaille on siis pieni kokoontaitettu koko. Ideaalitilanteessa rattaat taittuisivat jopa lentoyhtiöiden käsimatkatavarakokoon (Finnairilla 56 x 45 x 25 cm). Vertailun lähtökohtana onBritax Go Bigin mitat (PxLxK) 80,5 x 61,5 x 52 cm. Toinen kriteeri on ainakin lähes vaakatasoon laskeutuva selkänoja. Kolmas kriteerimme on se, että matkarattaat eivät näytä tai tunnu kiikkaroilta. Viimeisin Vauva-lehti listasi sattumalta 12 matkarattaat, joten lehden koonti osui meille juuri sopivaan kohtaan. Alla neljä mallia, joita olemme jossain kohtaa harkinneet, ja bonusvaihtoehtona Bugaboon meille liian tyyris ratas.

Baby Jogger City Tour

Näimme Baby Jogger City Tourit pikaisesti Haaparannassa keväällä. Harmillisesti paikallisella myyjällä ei ole esittelykappaletta liikkeessä, joten ilman uutta Ruotsin reissua olemme internetin varassa. City Tour taittuu erittäin pieneen tilaan (56 x 45 x 23 cm). Se kulkisi jopa Finnairilla käsimatkatavarana kohteeseen. Selkänojaa ei saa ihan vaakatasoon. Rattaat ovat tukevan näköiset, mutta ulkonäöltään tylsät ja värivaihtoehtoja on vain muutama. Työntöaisaa ei saa säädettyä mitenkään. Kuomu peittää hyvin ja kuljetettava lapsi voi painaa jopa 20 kiloa.

Babyzen Yoyo+

Näimme myös Babyzen Yoyo+:t pikaisesti Haaparannassa. Etukäteen olin ajatellut, että ne olisivat meidän ykkösvaihtoehto, mutta livenä ratas vaikutti heppoiselta. Koeajoa emme tosin tehneet. Paikallisissa liikkeissä tätäkään ei pääse näkemään paikan päällä. Yoyo+ taittuu näistä viidestä kaikkein pienimpään (52 x 44 x 18 cm), joten sekin kulkisi käsimatkatavarana. Selkänojaa ei saa ihan vaakatasoon. Värivaihtoehtoja on riittävästi. Työntöaisaa ei saa säädettyä, kuomu on peittävä ja kuljetettavan lapsen painoraja on 18 kg. Hinta on toiseksi korkein.

Britax B-Agile 4

Britax B-Agile 4 -perusrattaita katselimme viime kesänä jopa vaunukäyttöön, kun aloitimme vaunujen vertailua. Pian kuitenkin siirsimme katsemme Go-tuoteperheeseen. B-Agile 4:t eivät taitu yhtä pieneen tilaan kuin kilpakumppanit (71 x 58 x 30 cm). Työntöaisaa ei saa tässäkään rattaassa säädettyä. Värivaihtoehtoja on muutama. Selkänojan saa melkein vaakatasoon ja kuomu on peittävä. Painoraja on 15 kg. Hinta on houkutteleva – varsinkin kun nämä ovat usein alennuksessa, mutta kokoontaiteltunakin ratas on meidän käyttöön liian massiivinen, sillä Go Bigit ovat vain hieman isompi paketti.

Bugaboo Bee 5

Bugaboo Bee 5 olisi trenditietoisen valinta. Näitä ei meidän seudulla voi nähdä livenä, joten osto pitäisi tehdä pelkästään kuvien ja videoiden perusteella. Kokoontaiteltuna ratas on yllättävän iso matkarattaaksi (90 x 46,5 x 32 cm). Näistä rattaista Bee 5 on ainoa, jonka istuimen pystyy kääntämään selkä tai kasvot menosuuntaan. Selkänojan saa melkein vaakatasoon ja kuomu on kuvien peruseella näistä viidestä peittävin. Työntöaisassa on korkeussäätö ja ratasta pystyy kustomoimaan mieleisekseen eri runko- ja kangasvärein. Kuljetettavan lapsen painoraja on 17 kg. Hinnan ja kokoontaittelumittojen vuoksi Bee 5 ei ole meidän valinta matkarattaaksi.

Mutsy Nexo

Mutsy Nexo on myös aika trendikkään näköinen ratas. Saatavuus on Nexoilla tällä hetkellä heikko, mutta periaatteessa rattaan pystyy näkemään paikan päällä paikallisessa liikkeessä ennen ostopäätöstä. Kokoontaiteltuna ratas on ilman pyöriä lähes käsimatkatavarakokoa (64 x 51 x 44 cm – 59 x 41 x 26 cm ilman pyöriä). Selkänojan saa lähes vaakatasoon. Värivaihtoehdot ovat tyylikkäät (kuvan mereelattu harmaa + konjakki!) ja työntöaisassa on korkeussäätö. Kuomu on yhtä peittävä kuin Bee 5:ssa. Lapsen painoraja on 15 kg.

Näiden joukosta valitsemme todennäköisesti joko Baby Joggerin City Tourit (painoraja) tai Mutsyn Nexot (ulkonäkö ja säädettävä työntöaisa). Näiden hintaero on alle 50 euroa, joten sen perusteella päätöstä ei tarvitse tehdä. Olisipa olemassa Nexot City Tourin painorajalla! 

Mitä muuta valintaa tehdessä pitäisi miettiä? Onko muita varteenotettavia matkaratasvaihtoehtoja?

Vauva-arjen rytmi

16.5.2017

Minkälaisella rytmillä muiden vauva-arki rullaa? Mitä muut tekee vauvan kanssa? Kuinka paljon toisten vauvat viihtyy ”yksinään”? Mitä puolivuotiaan lapsen kanssa pitäisi puuhastella?

Muun muassa näitä kysymyksiä olen miettinyt viime aikoina. Joinain päivinä olen nimittäin lähes epätoivon partaalla, kun Pakkasen Poika vaatii 100% huomiota hereillä ollessaan, ja välillä mikään lelu ei kelpaa 15 sekuntia kauempaa eikä Äiskän tai Äidin naamakaan jaksa huvittaa.

Kaikesta viihdyttämisestä huolimatta hereilläoloaikaan sisältyy päivästä riippuen jonkin verran pitkästynyttä/turhautunutta/väsynyttä kätinää. Poika ei esimerkiksi välillä jaksaisi millään olla pitkiä aikoja vatsallaan, mutta selälleen auttamisen jälkeen hän keikahtaa yleensä aina takaisin mahalleen. Kätinän sattuessa pitää monesti kokeilla kaikki lelut, asennot, paikat ja tekemiset läpi, että löytyy homma, josta poika jaksaa innostua edes hetken aikaa. Pakkasen Poika täyttää kohta puoli vuotta ja kesäkin lähestyy. Mitä tämän ikäisen lapsen kanssa voi tai pitäisi puuhastella tai harrastaa? Miten päivät saa kulumaan ilman tylsyyttä ja pojan tuskastumista?

Tähän asti olemme olleet poikkeuksellisessa tilanteessa, kun olemme molemmat saaneet olla kotona Marikin edellisen työn loputtua juuri Pakkasen Pojan syntymän alla. Mutta nyt näyttää siltä, että minustakin tulee tavallinen äitiyslomailija jo tällä viikolla. Vaimon työllistyminen on pelkästään positiivinen asia, mutta pelkään olevani pulassa, koska olen tottunut liian hyvälle viimeisen puolen vuoden aikana. Olemme voineet jakaa välillä puuduttavankin tylsäksi kääntyvän arjen ja vaihtaa viihdytysvuoroa, kun toiselta on loppunut temput ja ideat. Kohta olen pojan ainoa viihdyttäjä päiväsaikaan.

Meidän tavallinen arkipäivä kulkee suurin piirtein näin:

  • herätys klo 7 mennessä,
  • aamutoimia, leikkiä ja viihdytystä noin kahden tunnin ajan,
  • 1,5-2 tunnin aamupäiväunet noin klo 9 eteenpäin,
  • leikkiä ja viihdytystä 2-2,5 tuntia Pakkasen Pojan jaksamisesta riippuen,
  • 1-1,5 tunnin päiväunet alkaen klo 13-14 aikaan, joskus kärrytellen,
  • leikkiä ja viihdytystä 2-2,5 tuntia Pakkasen Pojan jaksamisesta riippuen,
  • 0,5-1,5 tunnin iltapäiväunet alkaen klo 17-18 aikaan päivän rytmistä riippuen, joskus kärrytellen,
  • rauhallista leikkiä, lukemista ja iltapuuhastelua (ilmakylpyilyä tarvittaessa, kylpy kahdesti viikossa) yleensä maksimissaan 1,5 tunnin ajan, ja
  • nukkumaanmeno päivän rytmistä riippuen klo 19-20 välillä.

Ruokakaupassa, kaupungilla ja asioilla käynti osuu yleensä joko keskipäivän tai illan päiväunien ajalle. Mitä uutta tai erilaista päivään voisi alkaa lisäämään? Määräänsä enempää en jaksa kaupungillakaan pyöriä varsinkaan yksikseni. Ihan vielä ei Pakkasen Poika oikein ymmärrä leikkipuistonkaan päälle, vaikka kerran jo kävimme tutustumassa taloyhtiön leikkipaikkaan.

Leikkiaikana Äidin tai Äiskän pitää olla jopa vieressä suurimman osan aikaa, sillä hyvällä tuurilla yksi lelu kelpaa korkeintaan muutaman minuutin. Itsenäisemmän leikin lisäksi harrastamme päivittäin erilaisia laululeikkejä, hipsutteluita ja kutitteluita, ilmeily- ja harsohassutteluita, sängyn päällä telmimistä, leluntavoitteluharjoitteluita (meillä ei vielä liikuta kuin puolivahingossa selältä mahalle kääntymistä lukuunottamatta) ja lukuhetkiä. Joinain päivinä Pakkasen Poika viihtyy parhaiten sylissä kanniskellen. Nykyään Pakkasen Poika haluaa myös ”painia” eli venkoilla sylistä sohvalle tai lattialla istuessa lattialle. Koska puolivuotiaan keksittymiskyky on niin lyhyt, leikki- ja touhutuokiot ovat lyhyitä, joten niitä pitää olla iso nippu, jotta päivän saa täyteen.

Nyt kaipaisin hieman vertaistukea siihen, mitä tämän ikäisen lapsen kanssa voisi keksiä, jotta kaikkien aika kuluisi mukavammin. Minkälaisia teidän päivärytmit ja -tekemiset ovat?

5kk

6.5.2017

Pakkasen Poika täytti viime viikolla viisi kuukautta! Yhtäkkiä poika ei ole enää pikkuvauva ollenkaan, vaan pieni henkilö. Kuluneen kuukauden aikana Pakkasen Poika on jättänyt selvästi pikkuvauvakauden taakseen ja on nyt yhtäkkiä niin kovin iso poika jo. On ihan epätodellisen tuntuista ajatella, että tämä touhukas, huumorintajuinen ja aika tempperamenttinen kaveri on sama vauva kuin se pikkuinen myttynen joka tuhisi sylissämme ensimmäiset elinkuukautensa. Viiden kuukauden iässä meillä…

… käytetään vaatekokoa 68, joitain pienikokoisia 74-koon vaatteita on myös käytössä. Viisikuukautisneuvolassa Pakkasen Pojan mitat olivat 7710g ja 64,7cm.

… nauretaan, kikatetaan, kiherretään, räkätetään ja hihitetään. Kuukausi sitten meillä naurettiin vielä hyvin säästellen, nyt naurusta ei meinaa tulla loppua. Kutittaminen, äitien hassut ilmeet, äänet ja erilaiset hupsuttelut, pöö-leikit, telmiminen ja joskus vain äidin naaman tai jonkun lelun näkeminen saavat Pakkasen Pojan nauramaan. Pojan nauru on niin herkullisen tarttuvaa, että huomaan itsekin nauravani miltei koko päivän!

… harjoitellaan innoissaan vartalon käyttämistä. Pakkasen Poika ei ole ollut ensimmäisten joukossa kääntymässä massulleen tai muutenkaan kiirehtinyt liikkumisen kanssa, mutta nyt meillä on selvästi kiinnostuttu liikenteeseen pääsystä. Pakkasen Poika on oppinut kierähtämään vauhdikkaasti selältään massulleen (tämä tehdään aina oikean kyljen kautta), toisin päin on pyörähdetty vasta muutaman kerran puolivahingossa. Selällään ollessaan Pakkasen Poika pyörii napansa ympäri puolisen kierrosta tai etenee sivusuunnassa lelumatolla. Selällään tämä myös mielellään painii harson kanssa ja nostaa itsensä silta-asentoon nostaen pyllyn ja alaselän ilmaan. Poika on myös kovin kiinnostunut istumisesta, ja tekeekin mielellään istumaannousuharjoituksia äitien kanssa tai istuu tiitteränä äitien sylissä tuettuna. Sylissä on myös ihana venkoilla, mönkiä ja vähän painiskellakin lelujen tai äitien kanssa. Mahallaan ollessaan poika heiluttaa käsiään ja jalkojaan vimmatusti ja selvästi turhautuu, kun ryömiminen ei vielä onnistukaan.

… nautitaan nakuilusta. Vietämme usein iltaisin pienen nakuiluhetken jolloin Pakkasen Poika saa olla ilman vaippaa. Poika makoilee tuolloin hetken pyyhkeen päällä lattialla, painii innoissaan harson kanssa ja kiljuu riemusta. Ensimmäiset kunnon kääntymiset massulleenkin tapahtuivat juuri nakuillessa, mikä on aivan ymmärrettävää, sillä onhan liikkuminen paljon helpompaa ilman vaippaa.

… muita tämän hetken suosikkeja ovat hedelmäsoseilla herkuttelu, kettu-helistimen imeskely (pehmeä helistin on pitänyt jo pestä kertaalleen, niin ällöttävän hajuinen ja näköinen siitä ehti innokkaan imeskelijän käytössä tulla) sekä kissaan tutustuminen (kissaa katsellaan tarkasti ja silitetään ottamalla tiukka ote kissan turkista niin että koko pieni koura on täynnä kissankarvoja.)

Lukemista

26.4.2017

Kirjoilla ja lukemisella on tärkeä asema omissa lapsuusmuistoissani. Yhteiset iltasatuhetket ja kirjastoreissut olivat minulle todella mieluisia, ja nautin kamalasti myös itsekseni lukemisesta ja omien tarinoiden keksimisestä. Kuuluimme sisareni kanssa johonkin lasten kirjakerhoon sekä aivan ihanaan Tenava-kerhoon, joiden kautta saimme aina omia uusia kirjoja (ja Tenava-kerhosta myös tehtäviä) kotiin. Rakkaus kirjoihin on säilynyt aikuisuuteen asti, vaikka nykyisin ei aina ajan tai energian puutteen takia tulekaan luettua niin paljon kuin haluaisin. Toiveenani on kasvattaa Pakkasen Pojasta innokas lukija, ja olemme aloittaneetkin tutustumisen kirjoihin aivan pienestä pitäen. Ehdin jo odotuksen (ja odotuksen odotuksen…) aikana hankkia pojalle aikamoisesti kirjoja omaan kotikirjastoon, josta on ollut nyt hyvä aloittaa lukuharrastus. Toki aiomme asioida myöhemmin myös kirjastossa ja hankkia Pakkasen Pojalle oman kirjastokortin, mutta aivan pikkuiselle en halua lainata kirjastosta kirjoja, koska ne kuitenkin päätyvät jossain vaiheessa suuhun, eikä ajatus valmiiksi pureskelluista ja imeskellyistä kirjoista houkuta kamalasti.

Aloimme tutustua Pakkasen Pojan kanssa kirjoihin tämän ollessa viittä vaille kahden kuukauden ikäinen. Poika oli tuolloin aika itkuinen vatsavaivojen takia, eikä oikein viihtynyt muualla kuin sylissä. Hankimme tuolloin BabyBjörnin sitterin siinä toivossa, että se auttaisi poikaa rauhoittumaan jossakin muuallakin kuin äitien sylissä. Onneksi Pakkasen Poika mieltyi sitteriin, ja samalla aloitettiin myös kirjoihin tutustuminen.

Pehmeät kankaiset kirjat ovat vauvalle hyvä ensikosketus kirjojen maailmaan. Niitä voi rypistellä, pureskella ja imeskellä kaikessa rauhassa. Ne ovat kevyitä, joten niitä itsenäinen pikkulukija jaksaa pidellä aivan itse sitterissä istuessaan, eikä niiden kanssa ole vaaraa, että lukija huitaisisi kovalla kirjan kulmalla itseään vahingossa silmäkulmaan kipeästi. Kangaskirjat ovat meillä käytössä myös lattialla mahallaan ollessa, jolloin niitä on mukava katsella. Pakkasen Pojalla on kolme kangaskirjaa, jotka ovat käytössä päivittäin. Yksi Muumi-aiheinen jossa on rapisevia sivuja, jota poika lukee lähes joka aamu sitterissään hetkisen äidin syödessä aamupalaa, sekä kaksi pitkänmallista taiteltavaa pehmokirjaa, joita luetaan lattialla massullaan ollessa.

Kangaskirjojen lisäksi meillä on tutustuttu nyt oikeastaan lähinnä vain kirjoihin kahdesta englanninkielisestä kirjasarjasta, muut kirjat saavat odottaa vielä hetken hyllyssä. Nämä kaksi paksulehtistä kirjasarjaa löytyivät aivan sattumalta muutama vuosi sitten jollain Lontoon reissulla kirjakaupan lastenosastoa tutkiessani. Silloin katselin kirjoja sukulaislapselle, ja tuliaiseksi taisi valikoitua joku That’s not my… -sarjan kirjoista. That’s not my… -sarjan kirjat on sympaattisen simppelisti kuvitettu ja niissä on joka aukeamalla jokin kosketteluelementti, kuten That’s not my polar bear-kirjan kannessa karhun pehmeät korvat. Voisin kuvitella, että kunhan Pakkasen Poika on hiukan isompi, on erilaisia pintoja hauska tunnustella sormin. Vielä poika ei kamalasti ole tunnustelusta innostunut, mutta katselee kiinnostuneena kirjan yksinkertaista kuvitusta ja kääntää innoissaan kirjan sivuja. Näitä paksulehtisiä kirjoja Pakkasen Poika harvemmin pitää vielä itse käsissään vaan lukeminen tapahtuu niin, että äiti istuu sitterin vieressä ja pitelee kirjaa Pakkasen Pojan edessä katselu- ja kosketteluetäisyydellä ja kirjaa luetaan ja kummastellaan yhdessä.

Ehdoton suosikkini on Sebastien Braunin kuvittama Can You Say It Too? -sarja, ja näitä meille onkin kertynyt jo muutama… Paksulehtisten kurkistelukirjojen jokaisella aukeamalla on yksi läppä jonka takaa paljastuu eläinhahmo. Kirjan sivut ovat todella paksuja ja läpät tukevaa pahvia, ja kirjat ovat paljon kestävämmän oloisia kuin esimerkiksi omasta lapsuudesta tutut Puppe-kirjat, joiden läpät repesivät helposti. Kirjasarjan kuvitukset ovat aivan ihania ja kirjojen aihepiirit suloisia. Kauniit kuvitukset ovat varmasti vielä aivan liian monimutkaisia pienen Pakkasen Pojan oikeasti ymmärtää tai edes kunnolla hahmottaa, mutta tämä jaksaa katsella kirjoja silti kovasti. Erityisesti Pakkasen Poika on ihastunut läpän takana värikkäälle taustalle painettuun mustaan tekstiin, joka kertoo mitä läpän alta paljastunut eläin sanoo. Myös sivujen kääntely, luukkujen kokeileminen käsin (ja hiukan suullakin) sekä äitien päästämien eläinäänien kuunteleminen on mieluista puuhaa. Luulen, että näissäkin kirjoissa on luettavaa meillä vielä pitkäksi aikaa!