Marraskuun kierto alkaa olemaan siinä vaiheessa, että tänään oli aika käydä follikkeliultrassa. Viime kierrossa, jolloin tehtiin ensimmäisen inseminaatio, en päässyt follikkeliultraan reissun vuoksi. Onneksi tässä kierrossa siihen oli mahdollisuus. Nykyinen kierto alkoi 1.11. ja nyt on kierron 11. päivä.

Kolmessa edellisessä kierrossa, kun olemme metsästäneet ovulaatiota, LH-huippu on osunut 15.-16. kiertopäivälle eli 13 päivää ennen kierron loppua. Ovulaatiotestaus on aloitettu yleensä kiertopäivänä 12. Syyskuun follikkeliultrassa kiertopäivänä 11 johtofollikkeli oli 16-17 mm ja limakalvo oli paksu.

Tällä kertaa homma ei ollut kiertopäivänä 11 vielä läheskään yhtä selvä. Tai sanotaanko paremminkin, että tilanne oli selkeä, mutta ei vielä yhtä pitkällä kuin kaksi kuukautta sitten. Tänään ei vielä näkynyt selkeää johtofollikkelia, mutta oikealla puolella näkyi kaksi 9-10 mm kokoista munarakkulaa. Limakalvo oli vielä ohut, mutta lääkärin mukaan sen paksuus/ohuus oli täysin suhteessa munarakkuloiden kokoon.

Aiemmista viidestä kierrosta neljä ovat olleet 28-29 päivää. Vuosikaudet kiertoni on ollut 30-32 päivää ja se lyheni hoitojen aloituksen (ensikäynnin) jälkeen. Ilmeisesti pahin jännitys ja stressi on tämän suhteen lauennut, ja kiertorytmi on palautumassa takaisin aiempaan (normaali)tilaan. Lääkäri (tällä kertaa eri kuin hoitava lääkäri) arvioi munarakkuloiden koon perusteella, että kierto olisi nyt pidempi. Aloitamme ovulaatiotestauksen vasta sunnuntaina, kiertopäivänä 15. Lääkäri arvioi, että otollisin ajankohta inseminaatiolle on ensi viikon tiistain ja torstain välillä, mutta testin mukaan mennään.

Varsinaisen aiheen ulkopuolelta haluan merkitä muistiin, että eilen illalla katsoimme yhden videoblogin synnytysvideon/-postauksen. Hiipipä taas takaraivoon pieni huoli siitä, miten ikinä selviän synnytyksestä. Aivan käsittämättömän väkivaltaisen ja vaarallisen oloista touhua.  Jaiks. Omien siskojen pitkiksi venyneet ensisynnytykset eivät auta yhtään rauhoittamaan mieltä.