Tänään on kiertopäivä 19 ja aamulla Clearbluen näyttöön vihdoin piirtyi hymynaama. Viime kerralla menimme LH-huippua seuraavana päivänä inseminaatioon, joten halusimme tällä kertaa kokeilla erilaista ajoitusta. Kävimme siis tänään iltapäivällä klinikalla. Viimeksi munarakkula oli inseminaatiota tehdessä jo puhjennut. Tällä kertaa noin 19-20 mm kokoinen munarakkula oli vielä puhkeamatta. Limakalvon paksuuttaa lääkäri ei sanonut ääneen, mutta kehui hyväksi. Kaikin puolin mahdollisuudet onnistua pitäisi olla erinomaiset ja ajoituksen suhteen viime kertaista paremmat.

Sukusolut olivat tällä kertaa hieman huonompaa laatua. Siittiöitä oli 32 miljoonaa millilitrassa eli 16 miljoonaa oljessa. Eteenpäin liikkuvia siittiöitä oli vain 28%, mutta silti olkeen niitä mahtui 4,5 miljoonaa, joka on lääkärin mukaan riittävästi, sillä miljoona riittäisi. Tämän kertainen olki oli siis lähempänä MOT5-tasoa, jota sen pitikin olla.

Raskaustestin lääkäri määräsi tekemään lauantaina 5.12., mutta todennäköisesti teemme ensimmäisen jo torstaina samalla viikolla. Kuukautiseni ehtivät todennäköisesti alkaa ennen lauantaita, jos ovat alkaakseen.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka suoritti viime viikon follikkeliultran. Sekä tämä lääkäri että meidän ”hoitava lääkäri” ovat mukavia, joten jos  joudumme vielä kokeilemaan tulevissa kierroissa, ei haittaa, vaikka hoitava lääkäri ei olisi aina saatavilla.

Ensimmäisen yrityksen yltiöpositiivisuus on kaikonnut, vaikka olemmekin toiveikkaita onnistumisen suhteen. Hoitopöydällä pötkötellessäni teimme ennakkosuunnitelmat seuraavaan kiertoon siltä varalta, että tällä kertaa ei tärppää. Sain kolme Letrozol-pilleriä, jotka otan ensi kierron toisena, neljäntenä ja kuudentena päivänä.

Nyt yritämme pysyä positiivisina ja luottavaisina piinapäivien ajan. Mielenkiinnolla odotan, saanko tällä kertaa samanlaisia haamuoireita kuin ensimmäisen yrityksen jälkeen.