Ei vieläkään
MarikkiOtsikko sen kertookin. Testasimme perjantaiaamuna oikein kahden raskaustestin voimalla, mutta tulos oli vanha tuttu negatiivinen. Pettymys oli kyllä aikamoinen, etenkin kun kaiken ajoituksesta sukusoluihin piti olla nyt kohdallaan. Mietimme vielä eilen että testaisimme varmuuden vuoksi lauantaina uudestaan, mutta tämä aamu toi tullessaan Mintun kuukautiset, joten tulos on harvinaisen selvä.
Pregnylistä ei tullut kamalasti fyysisiä oireita, mutta jälkikäteen ajateltuna Minttu miettii, että hormoneilla saattoi olla vaikutusta henkisesti ja ne auheuttivat Mintussa varman olon siitä, että nyt onnistaisi. Ei siis ihmekään, että tämä negatiivinen tulos on tuntunut Mintusta paljon vaikeammalta kuin aiempien yritysten tulokset, ja nämä pari päivää ovat menneet Mintulla aika surullisissa tunnelmissa.
Negatiivinen tulos tuntui myös minusta todella pahalta. Minusta tuntuu, että jokaisella kerralla pettymys on aina edellisiä kertoja raskaampi ja vaikeampi, mutta toisaalta tuntuu myös kuin pääsisin pettymyksen yli aina vähän nopeammin. Ehkä se johtuu vain siitä, että pettymyksiä alkaa olla takana jo useampia ja olen tavallaan ehtinyt jo tottua niihin?
Emme tiedä vielä mitä seuraavaksi. Kannattaako jatkaa enää inseminaatioilla, kun kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta silti ei tunnu tärppäävän? Vai pitäisikö siirtyä jo IVF:ään? Siinä hirvittää rahanmeno sekä tietenkin hoitojen rankkuus ja lääkemäärät. Kannattaisiko pitää taas yksi taukokuukausi, ja miettiä vaihtoehtoja rauhassa? Minttu varasi soittoajan lääkärille maanantaille, mutta todennäköisesti teemme päätöksen jatkosta jo ennen sitä, niin että Minttu voi sitten tehdä uuden hoitosuunnitelman lääkärin kanssa.
Emme ole lannistuneita, mutta kieltämättä toiveikkuuskin alkaa hieman karista tässä matkan ja pettymysten varrella. Emme kumpikaan ajatelleet etukäteen, että raskaaksi tulo onnistuisi kuin taikaiskusta, mutta toisaalta emme tainneet olla varautuneita siihenkään, että kuuluisimme niihin pareihin, joille raskaaksi tuleminen olisi pidempi ja raskaampi prosessi. Minttu oli miettinyt eilen negatiivisen tuloksen jälkeen, että nyt voi ehkä ajatella, että käymme hedelmöityshoitojen sijasta lapsettomuushoidoissa. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta se tuntuu tavallaan aika isolta muutokselta.
Ps. Kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista edelliseen postaukseen!
Olen pahoillani :( Olen sen verran seurannut ihan oikeassa elämässä monen pitkää taivalta ja itse liputan IVF:n puolesta, jos siihen on vaan minkäänlaisia taloudellisia mahdollisuuksia. Liian moni tuttavani on käynyt läpi esim. 6-8 inssiä, mutta vasta ensimmäinen IVF toi joka ikiselle sen pitkään kaivatun plussan (ja osa odottaa jo pikkusisarusta, huurunenävauvaa). Mitään vikaa ei siis kenessäkään ole ollut ja ikääkin hyvä jos 30 vuotta. Kaikille IVF-prosessi oli helppo, mutta toki jokainen reagoi lääkkeisiin omalla tavallaan. Mielestäni kuitenkin IVF-hoitojen rankkuutta liioitellaan aika tavalla. En tiedä, miksi tämä on tällaista arpapeliä :/
Kiitos! IVF-hoitoihin siirtyminen on nyt vahvasti harkinnassa. Jännittää vaan, että jos käy niin ettei silläkään onnista.
Voi kurjuus, olen todella pahoillani :( Olin pistoksissa odottamassa uutisianne, niin jo toivoin että nyt olisi aikanne. Toivon mukaan onni kääntyy pian, päätätte mitä tahansa. Kram <3
Kiitos! Toivotaan että tämä tästä kääntyy positiivisemmaksi :)
Voi, mä oon pahoillani! Tsemppiä!
Kiitos! :)
Minäkin olen pahoillani! :( Miettikää rauhassa juuri sellainen jatko kun teistä tuntuu parhaalta. Tähän ei ole yhtä ja oikeeta ratkaisua. Voimia pohdintaan!
Kiitos! Pieni mietintätauko saattaa olla paikallaan :)
Voi ei! Oon tosi pahoillani teidän puolesta. Olin jotenkin ihan varma teidän onnistumisesta. Tsemppiä jatkopohdintoihin!
Kiitos! :)
Kurjuus ettei tärpännyt. :( Kovasti jaksamista jatkosuunnitelmien pohdiskeluun. (Nega tuli tännekin.)
Kiitos ja pahoittelut sinnekin!
Me ollaan myös pahoillaan :(
Kiitos! :)
voi eii :( <3