05/2016

rv 13+0

Ei vielä (kai) näy päälle

30.5.2016

Pikku-Alien ei mielestämme vielä näy päällepäin. En ole kerännyt raskausturvotusta eikä vatsan seutu ole järin paljon isompi kuin ennen raskautta. Vatsa on ehkä hieman eri mallinen kuin ennen – pömppä alkaa alempaa ja se on pyöremäpi. Olen viimeiset 8 vuotta ollut pääasiassa lievästi ylipainoisen puolella ja olen jojoillut painoni kanssa enemmän tai vähemmän vuodesta toiseen. Siksikään kukaan tuskin ensimmäisenä ajattelee, että vatsallani mahdolliseni näkyvä lievä pullotus olisi muuta kuin kesäherkkuja. Olen onnekas, että turvotus ei ole iskenyt näin aikaisessa vaiheessa raskautta toisin kuin eräälläkin tutulla, joka näytti täysin raskaana olevalta jo reilusti ennen ensimmäisen kolmanneksen loppua.

Ennen raskautta painoin 74,5 kiloa. Nyt painoa on hieman päälle 73 kiloa. Neuvolan ensikäynnillä olin puolisen kiloa aloituspainoa painavampi, mutta muutama viikko sitten kärsitty vatsatauti ja sen jälkeen hetkellisesti seurana ollut lievä etominen veivät pari kiloa mennessään. Näitä kiloja en ole vielä saanut kokonaan takaisin, vaikka olen kyennyt syömään (lähes) normaalisti jo pari viikkoa. Oikeastaan ihan hyvä, että paino ei heti humpsahtanut takaisin lähtötilanteeseen, sillä näiltä viikoilta raskauskilot alkavat kertymään todenteolla. Tämän jälkeenhän paino ei saisi enää laskea, vaan sitä pitäisi tulla 200-800 grammaa viikossa lisää.

Vielä muutama viikko sitten jännitin/-mme, pystynkö pitämään raskauden töissä salassa kesälomaani asti, mutta nyt se näyttää täysin mahdolliselta. Minulla on nimittäin enää tämä viikko töitä ja sitten saan kasvaa kotona kuukauden. Aion järkyttää kaikkia heinäkuussa pelmahtamalla paikalle ison vatsan kanssa! Okei, ehkä reilussa 4 viikossa vatsa ei kasva järjettömän isoksi, mutta sitten en enää aio edes yrittää peittää sitä. Töihinpaluu tapahtuu raskausviikolla 18. Ainoa töihin liittyvä huoli minulla tällä hetkellä on se, että en aio kertoa töissä edes esimiehelle raskaudesta ennen lomaa. Lomamme menevät todennäköisesti päällekkäin, jotta näen esimiehen lomien jälkeen vasta heinäkuun lopussa. Onko se epäkohteliaan pitkällä kertomisen suhteen, koska sitten Alien näkyy jo päälle? Virallisesti äitiysloman aloituksesta minun pitää ilmoittaa elokuun loppuun mennessä, mutta mikä on tavanomainen ajankohta?

Saimme muuten Alienin varhaisraskauden yhdistelmäseulonnan tulokset jo viime perjantaina. Kaikki on niidenkin perusteella hyvin eli seerumiseulastakaan ei löytynyt kromosomipoikkeamiin liittyviä riskejä.

rv 12+3

Niskaturvotusultrassa

26.5.2016

Kävimme tänä aamuna kuvauttamassa jälkikasvun. Niskaturvotusultrassa ei todettu poikkeamia tai tehty hälyyttäviä löydöksiä, vaan sikiö vastasi raskausviikkoja ja ultraaja totesi, että kaikki vaikuttaisi olevan tässä vaiheessa niin kuin pitääkin. Ultraaja muistutti, että seulonnan tulokset eivät ole ikinä täysin varmoja ja sen tiesimme etukäteen myös oman lähipiirin kokemusten perusteella. Oli kuitenkin todella helpottavaa nähdä, että sikiö on jatkanut kasvuaan ja kaikki tässä vaiheessa nähtävät rakenteet vaikuttaisivat olevan kunnossa. Pienen hahmon näkeminen tuntui ihanalta ja sai Marikin hieman herkistymään. Ihailimme kumpikin pienen sievää sivuprofiilia. Aiemmin Marikin kanssa leikkisästi Alieniksi nimeämämme sikiö näyttää tietenkin jo tässä vaiheessa kaikkia muita vauvoja ihanammalta!

Kuulimme Alienin sydänäänet nyt ensimmäisen kerran ja perheenlisäys alkoi meistä molemmista tuntua vielä paljon todellisemmalta. Pieni sydän löi mitatessa 161 kertaa minuutissa. Alienin pääperämitaksi saatiin 6,3 cm, joka on raskausviikkoja pari päivää edellä (noin 12+5). Reisiluu mittautui 7,6 mm pituiseksi, mikä vastaa raskausviikkoja. Laskettua aikaa ei näiden mittausten perusteella lähdetty muuttamaan. Alienilta löytyi pää, aivot, nenä, sydän, vatsalaukku, virtsarakko, selkäranka, kaksi kättä, joissa kummassakin oli viisi sormea, ja kaksi jalkaa. Varhaisultrassa klinikalla raskauspussin vieressä näkynyt pieni hematooma (tai joku muu musta kaiku) oli odotetusti kadonnut.

Mittauksia tehdessä kuvattava oli rauhallisesti paikallaan, mutta liikahti loppuvaiheessa hieman. Kun yskin pari kertaa hoitajan pyynnöstä, Alien könysi pää edellä kyljelleen samalla tyylillä kuin meidän laiska vanha kissa vaihtaa asentoa. Jo tutkimuksen alkuvaiheessa Alien vilkutti meille kädellään ja tämän enemmän liikkuessa näimme myös pienten jalkojen liikkuvan, mikä on kuulemma erittäin tärkeää.

Niskaturvotukseksi mitattiin 1,5 mm, joka on normaalin rajoissa (< 3 mm). Seulan yhteistulos saadaan noin viikon kuluessa.

Neuvolan ensikäyntiin verrattuna kokemus tämän hoitajan kanssa oli huomattavasti positiivisempi. Hän otti Marikinkin huomioon ja oli asiallinen ja ystävällinen. Käyntiin kului koko varattu 30 minuuttia eikä meille tullut oloa, että sieltä olisi kiire pois.

Ultraäänikuva raskausviikolla 12+3

Hyvistä ultraäänituloksista ilahtuneena kävimme illalla pyörimässä lastentarvikeliikkeissä ensimmäistä kertaa. Verkkokauppojen kautta muutaman merkin vaunu- ja turvakaukalovalikoima on tullut jonkin verran tutuksi, mutta nyt pääsimme ensimmäisen kerran näkemään niitä livenä. Emme sentään vielä alkaneet koeajamaan tai pyytämään tarjouksia! Jotain pientä sentään tarttui mukaan, kun ostimme tanskalaisen Done by Deer-merkin Elphee Cozy Friend-ystävän Alienia odottamaan. Samalla merkillä oli muitakin aivan ihania vauvan leluja ja tarvikkeita, kuten esimerkiksi yläkuvassa olevat soivat pehmoeläimet. Melody-sarvikuono pääsi ehdottomasti ostos-/toivelistalle!

 

rv 11+2

Toukokuun kuulumisia

18.5.2016

Aika kuluu hitaasti, ja kuitenkin yllättävän nopeasti. Päivät matelevat, mutta aivan yhtäkkiä olemmekin jo kahdennellatoista raskausviikolla. Minttu kävi maanantaina neuvolan lähetteellä verikokeissa. Seulontaultra on ensi viikolla, ja se on alkanut pyöriä nyt hiljalleen enemmän ajatuksissa. Yritämme olla luottavaisin mielin ja murehtimatta, mutta kyllähän se jännittää kovasti. Eniten minua pelottaa, että ultrassa paljastuisi että raskaus on keskeytynyt tietämättämme, kun edellisestä ultrasta on jo useampi viikko aikaa.

Mintulla on yhä aika vähänlaisesti oireita. Rintojen arkuus vähän tulee ja menee päivästä riippuen ja väsymys vaivaa. Aamuisin on heti aamupalan jälkeen hetkellinen etomisen tunne, mutta se menee onneksi nopeasti ohi. Viime viikolla Minttu sairasti muutaman päivän mittaisen vatsataudin jonka aikana painoa putosi 2 kg. Muutenkaan raskauskiloja ei ole vielä kertynyt, eikä mitään erityisiä himoja ruokia kohtaankaan ole ollut. Mintun alavatsa on alkanut ehkä vähän erilailla pömpöttämään nyt viimeisen parin viikon aikana, mutta ei mitenkään kamalan huomattavasti.

Kävimme parin päivän mittaisella ulkomaanreissulla  ja voi olla, että innostuin vähän liikaa vauvanvaateostoksilla… Olisihan nuo samat kimpsut ja kampsut saanut tilattua myöhemmin nettikaupoista kotiinkin, mutta ihanilla vauvanvaateosastoilla kiusaus oli yksinkertaisesti liian suuri ja sorruin ostamaan melkein puoli matkalaukullista vauvanvaatteita!

rv 9+4

Lankoja

6.5.2016

Dropsin langoissa oli viime viikolla hyvä alennuskampanja, joten hetken mielijohteesta tilasimme kasan Baby Merino-lankaa. Niiden lopullinen muoto on vielä päättämättä, mutta jotain pehmeää ja lämpöistä näistä on tarkoitus syksyn puolella neuloa tulevalle vauvalle. Tehtävää riittänee sekä itselle että tulevalle isoäidille.

rv 9+1

Raskausuutisen kertominen

3.5.2016

Kerroimme raskausuutisen perheillemme puolisentoista viikkoa sitten. Raskausviikkoja ei tuolloin ollut kasassa vielä edes aivan kahdeksaa, joten ajankohta oli todella aikainen. Alunperin ajatuksena oli odottaa pidempään ja kertoa uutinen vasta lähempänä kolmattatoista raskausviikkoa. Halusimme kertoa uutisen ehdottomasti kasvotusten, mutta ongelmaksi meinasi muodostua sopivan ajankohdan löytyminen. Mintun perhe asuu pidemmän ajomatkan päässä ja loppukevään kiireiden, hankalien työvuorojen ja lähestyvän ulkomaanreissun takia seuraava vapaa kyläilyviikonloppu olisi ollut vasta kesäkuun puolivälin jälkeen. Raskausuutisen panttaaminen lähipiiriltä lähes juhannukselle asti olisi tuntunut vaikealta, etenkin kun olemme jo salanneet vauvaprojektia yli vuoden ajan. Niinpä päätimme kertoa uutisen jo näin varhaisessa vaiheessa.

Raskausuutinen yllätti perheemme täysin ja sai kaikilta todella ilahtuneen vastaanoton. Kerroimme uutisesta kaikissa kyläpaikoissa antamalla tulevalle isovanhemmalle kopion ultrakuvasta ja sisartemme lapsille Meidän pihan perhesoppa -kirjan siltä varalta, että uutinen herättäisi lasten kanssa keskustelua. Tulevat isovanhemmat olivat ultrakuvan kirjekuoresta kaivaessaan niin hölmistyneitä, etteivät aivan aluksi oikein edes tajunneet mistä oli kyse! Kun asianlaita selvisi, kaikki olivat äärettömän iloisia puolestamme. Mintun 4-vuotias siskontyttö hihkaisi uutisen kuultuaan iloisena että Mintusta ja Marikista tulee nyt isosiskoja! Tytön äiti joutui siihen oikaisemaan, että ei isosiskoja, vaan äitejä. Ajatus kahdesta äidistä meinasi ensin hihityttää siskontyttöä, mutta asia ei vaatinut sillä hetkellä sen enempää käsittelyä. On jännä ajatella, että lähipiirin lapset tulevat todennäköisesti aika pienestä asti pitämään aivan normaalina sitä, että perheessä voi olla myös kaksi äitiä tai isää siinä missä äiti ja isä tai yksi vanhempi.

Vaikka olisin alunperin halunnut jakaa uutisen vasta myöhemmin, olen todella tyytyväinen että teimme sen jo nyt. Tuntuu todella helpottavalta, ettei näin isoa asiaa tarvitse enää salata läheisiltä ihmisiltä ja että asiasta voi nyt avoimesti jutella. Lähipiirin lämmin ja liikuttunut reaktio uutiseen tuntui todella ihanalta. Kertominen sai aikaan myös sen, että raskaus tuntuu minusta nyt paljon todellisemmalta kuin aiemmin. Positiivisen raskaustestin tekeminen ja sydämenlyöntien näkeminen ensimmäisessä ultrassa tuntui tietenkin todella hienolta ja huojentavalta, mutta myös jotenkin epätodelliselta. Vasta raskaudesta ja hedelmöityshoidoista puhuminen lähipiirin kanssa on saanut raskauden tuntumaan todelta.

Se huono puoli asiassa on, että nyt kun raskaus tuntuu todellisemmalta, myös huoleni ja pelkoni raskauden etenemisen suhteen ovat voimistuneet. Tietenkin alkuraskaus on kaikinpuolin jännittävää aikaa, mutta olen yllättänyt itseni sillä, kuinka rauhallisin ja luottavaisin mielin olen kuitenkin pääasiassa ollut. Uutisen kerrottuamme olen huomannut jännittäväni näitä ns. riskiviikkoja paljon enemmän. Minttukin sanoi, että heti uutisen kerrottuamme hänkin murehti muutaman päivän kovasti sitä, että raskaus menisikin kesken, ja sitä pettymystä ja surua minkä se aiheuttaisi nyt myös lähipiirille. Toisaalta murehtiminen on aika turhaa, koska emme voi raskauden tässä vaiheessa itse vaikuttaa siihen mitä tapahtuu jos on tapahtuakseen. Jännitys varmasti jatkuu vielä pitkään, mutta täytyy yrittää olla luottavaisin mielin ja toivoa että kaikki menee hyvin.