Rakenneultra lähestyy, ja sen myötä myös tilaisuus sikiön sukupuolen selvittämiseen. Aiemmin pidin jostain syystä itsestäänselvyytenä sitä, että jos joskus saisin lapsen haluaisin tietenkin selvittää tämän sukupuolen odotuksen aikana. Malttamattomana ja uteliaana ihmisenä en osannut kuvitellakaan muuta vaihtoehtoa. Myös suurin osa lähipiirin odottajista tuntui selvittävän sikiön sukupuolen rakenneultrassa. Jostain syystä ajatukseni ovat kuitenkin muuttuneet täysin hedelmöityshoitoprosessiin ryhdyttyämme ja nyt en haluaisi tietää vauvan sukupuolta ennen kuin tämä syntyy.

Olen kyllä utelias siitä, onko tulokas tyttö vai poika, mutta ainakin nyt tuntuu että maltan hyvin odottaa siihen asti että tapaamme joulukuussa. En koe, että sukupuolen tietämisestä tässä vaiheessa olisi mitään erityistä hyötyä. Se ei vaikuttaisi lapsen huoneen sisustamiseen tai hankintojen tekemiseen. Sukupuolella ei olisi merkitystä lastenvaatteiden hankkimisen osalta, koska emme kuitenkaan pukisi poikavauvaa vaaleansinisiin asuihin ja tyttöä vaaleanpunaisiin rimpsumekkoihin. Sitäpaitsi lähes kaikki pienimpien kokojen vaatteet on jokatapauksessa jo ostettu (hups!).

Vauva ei myöskään tuntuisi yhtään sen todellisemmalta vaikka tietäisimmekin sen sukupuolen. Ei sukupuoli kertoisi vauvan persoonasta tai tempperamentista yhtään mitään, tai siitä, millainen suhde meidän välillemme kehittyy sitten kun vauva on täällä. Sikiö on vielä tässä vaiheessa monella tapaa tuntematon tyyppi, mutta silti jo todella tärkeä ja niin todellinen, kuin nyt voi olla. On ihanaa ja jännittävää odottaa synnytystä ja vauvan tapaamista ensimmäistä kertaa. Vauvan sukupuoli on vain yksi niistä ominaisuuksista joita on jännä miettiä ja arvailla etukäteen. Yhtälailla mietin, syntyykö vauva kaljuna vai onko tällä paljon hiuksia, tai minkä väriset silmät lapselle lopulta tulee.

Minttu on ollut hedelmöityshoitojen ja alkuraskauden ajan kanssani asiassa samoilla linjoilla, mutta nyt kun rakenneultra lähestyy, on sikiön sukupuolen selvittäminen ultrassa alkanut kärsimätöntä luonnetta kiinnostaa. Yhä Minttu kuitenkin vannoo, että sulkee silmänsä jos ultraaja niin jossain kohdassa neuvoo, vaikka kiusaus vilkaista olisikin todella suuri. Ei odotuksemme mene silti osaltani mitenkään pilalle, vaikka sikiön sukupuoli ultrassa meille vahingossa paljastuisikin. Tutkimuksessa on niin paljon tärkeämpiä asioita selvitettävänä, että sukupuolipohdinta on aivan toisarvoinen asia, jos raskauden eteneminen ja sikiön kehitys olisivat vain oikealla mallilla.

Meillä ei ole kummallakaan erityistä toivetta tai aavistusta siitä, onko tulokas tyttö vai poika. Hedelmöityshoitoihin ryhdyttyämme meillä taisi kummallakin olla hienoinen poikatoive, mutta se on tässä matkan aikana karissut, ja toiveena on vain suhteellisen terve lapsi. Minä toivoin aiemmin poikaa lähinnä siksi, että kasvoimme Mintun kanssa kumpikin lapsuudenperheissä joissa oli vain tyttöjä, joten ajattelin, että pieni poika olisi siksi kiinnostava lisä perheeseemme ja tyttövoittoisiin sukuihimme. Minttu puolestaan mietti, että poika voisi olla toivotumpi, koska ns. poikien leikit ja harrastukset ovat hänelle itselleen tuttuja lapsuudesta ja tuntuvat siksi luontevammilta (vaikka aivan samalla tavallahan niitä voisi harrastaa tytönkin kanssa, ja taas toisaalta poika ei ole välttämättä ollenkaan kiinnostunut legoista ja jääkiekosta). Toisaalta lasten nimet ovat saaneet minut toivomaan kovasti tyttöä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kauniita tytönnimiä olisi vaikka kuinka paljon, mutta mieleistämme pojan nimeä on vaikea löytää!

Hedelmöityshoitojen ja alkuraskauden aikana arvelin, että tulokas on aika varmasti poika, kunnes niskapoimu-ultrassa sainkin vahvan tyttö-olon. Nyt en osaa arvata enää ollenkaan. Mintulla ei sen sijaan ole ollut voimakasta tunnetta suuntaan tai toiseen, paitsi nyt muutaman päivän aikana tämä on miettinyt, että voisiko kevään jälkeen kohentunut kasvojen ihon kunto kieliä pojasta?

Listasimme alle muutaman vauvan sukupuolta arvuuttelevan uskomuksen ja niiden tulokset:

• Kiinalainen syntymäkalenteri ennustaa sukupuolen hedelmöitysajankohdan ja äidin iän perusteella. Sen mukaan meille olisi tulossa POIKA.
• Maya-intiaanit puolestaan ennustavat sukupuolen äidin iästä ja odotetusta synnytysvuodesta. Tämän mukaan meille olisi tulossa TYTTÖ.
• Voimakas pahoinvointi viittaisi uskomusten mukaan tyttölapseen ja olematon pahoinvointi poikaan. Minttu on selvinnyt hyvin vähäisellä pahoinvoinnilla, joten sen mukaan tulossa olisi POIKA.
• Uskomuksen mukaan tyttö vie äidin kauneuden ja aiheuttaa kasvojen kukkimista, kun taas poikaa odottavan äidin kasvojen iho on hyvässä kunnossa. Mintun iho on oikeastaan vain parantunut keväästä, joten tämän mukaan tulossa olisi siis POIKA.
• Toisen uskomuksen mukaan suolaisen ja happaman himoitseminen kertoisi pojasta, kun taas makeanhimo ennustaisi tyttölasta. Minttu on aina ollut näiden suhteen kaikkiruokainen, mutta nyt tekee mieli enemmän suolaista ja etenkin salmiakinhimo aiheuttaa yhä päivittäistä kaipausta. Tämän mukaan tulossa olisi siis POIKA.

Nämä hyvin tieteelliset testit tukevat siis alkuraskauden arvaustani pojasta. Toivon, että asia ei paljastu meille vielä rakenneultrassa, vaan saamme jäädä jännityksellä odottamaan pienen joulutonttumme tapaamista loppuvuodesta ja sukupuolen selviämistä silloin. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia – selvitittekö/aiotteko selvittää vauvan sukupuolen rakenneultrassa, ja oliko teillä esimerkiksi ennen raskautta toivetta vauvan sukupuolen suhteen?