Raija kirjoitteli omaan blogiinsa nimipohdinnoista, ja se innoitti minua kirjoittamaan ylös omia ajatuksia lapsen nimeämisestä. Nimiasioihin palataan blogissa varmasti vielä muutamaan otteeseen, sillä aihe on mielestäni kovin mielenkiintoinen.

Olen aina ollut kiinnostunut nimistä. Lapsena nimien miettiminen oli leikeissä se paras juttu, ja vieläkin (ja etenkin nyt) viihdytän itseäni lukemalla nimifoorumia, selailemalla nimikirjoja sekä seuraamalla sivusilmällä nimitrendejä ja -tilastoja. Liekö syy tässä, että olemme puhuneet lasten nimistä oikeastaan jo kauemmin kuin puhuimme tosissamme lapsen hankinnasta.

Meillä on onneksi Mintun kanssa hyvin samansuuntainen nimimaku, mutta joitain eroavaisuuksiakin on. Minulla on meistä kahdesta ehdottomasti laajempi nimimaku ja paljon nimi-ihastuksia, joista jotkut ovat hetkellisiä ja toiset taas pysyvämpää sorttia. Pidän monenlaisista ja erityylisistä nimistä, kun taas Minttu on paljon valikoivampi. Mintun suosikkinimilista on lyhyt, eikä sille ole helppo päästä. Onneksi ne nimet jotka listalle ovat päässeet ovat pääasiassa nimiä joista minäkin pidän, muutama on jopa minun ehdottamani.

Mintun lähisuvussa on ollut tapana antaa lapsille toiseksi nimeksi suvusta tuleva nimi, esimerkiksi isovanhemman tai vanhemman toinen nimi. Minun perheessäni ei ole ollut yhtä vahvaa perinnettä, enkä haluaisi tulevalle lapsellemmekaan suoraan suvusta tulevaa nimeä. Ymmärrän että suvussa kulkeva nimi voi olla hyvin merkityksellinen ja muistuttaa esimerkiksi rakkaasta isovanhemmasta, mutta en koe perinnettä omakseni. Onneksi Minttukaan ei ole hirveän kiintynyt perinteeseen, joten näillä näkymin lapsi ei saa nimeä suvusta.

Sen sijaan pidän erityisesti ajatuksesta, että lapsella olisi kaima joko kaunokirjallisuudessa tai jossain ihanassa lastenkirjassa, tai mikseipä vaikka jossain meille tärkeässä laulussa, elokuvassa tai tv-sarjassa! Pidin lapsena kovasti Astrid Lindgrenin Marikista, ja Marikki on tainnut olla siitä asti suosikkinimieni listalla. Minttu ei valitettavasti (taivuttelunkaan jälkeen) ihastunut ollenkaan ajatuksesta että lapsemme nimi olisi Marikki, joten tyydyin sitten valitsemaan sen nimimerkikseni tähän blogiin.

Valitettavasti aivan kaikki nimet eivät kuitenkaan ole käyttökelpoisia. Rakastan Tie Avonleaan -sarjaa, ja jos olisimme englanninkielisiä tai asuisimme ulkomailla, haluaisin antaa tyttärelleni toisen nimen sarjan suosikkihahmoni Felicityn mukaan. Felicity ei kuitenkaan aivan toimi täällä meilläpäin… Vaikka nimitrendit kansainvälistyvät on silti otettava huomioon tosiasiat kuten asuinpaikka, kielemme, murteemme ja lapsen sukunimi. Mintulla on aivan tavallinen suomalainen sukunimi, jota ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa erityisen kauniiksi tai runolliseksi, joten kovin hienostelevat tai liian kansainväliseltä kuulostavat nimet eivät sovi sen kanssa yhteen mitenkään. Meille on kummallekin myös tärkeää, että nimi on helposti kirjoitettavissa ja lausuttavissa.

Mitä nimiä olemme siis lapselle miettineet? Eihän niitä tietenkään tässä voi paljastaa! Sen voin sanoa, että jos olisimme saaneet lapsen 2-3 vuotta sitten, olisi tytön nimi ollut Seela. Nimi on todella kaunis ja pidämme siitä (ja samantyylisistä sekä -kuuloisista nimistä) vieläkin kovasti. Huomasimme kuitenkin jokin aika sitten, että nimi tuntuu nyt meistä jotenkin ”kuluneelta”. Ehdimme pyöritellä nimeä keskusteluissamme muutaman vuoden aikana niin paljon, että siitä on jo tavallaan kadonnut se jokin erityinen hohto ja hassulla tavalla tuntuu kuin nimi olisi jo käytetty. Kaiken lisäksi nimi on aika suosittu ja sitä kuulee täälläpäin todella paljon esimerkiksi kaupassa käydessä, joten nimi on nyt lopullisesti pudotettu suosikkinimien listalta.

Syy siihen, miksi kaikki yllämainitut esimerkkinimet ovat tyttöjen nimiä on hyvin yksinkertainen… Kauniita tytön nimiä on niin paljon enemmän kuin pojannimiä! Onneksi olemme löytäneet vihdoin muutaman kivan pojannimen joista kumpikin pidämme. Poikien nimistä koostuva ehdokaslista on silti yhä harmittavan lyhyt.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia valintakriteereitä teillä on ollut lapsen nimen suhteen ja onko nimi löytynyt helposti? Onko nimimaku muuttunut ajan saatossa vai pitääkö joku lapsuuden tai nuoruuden nimisuosikki yhä pintansa? Entä miten hyvin nimimaut menevät yksiin puolison kanssa?