10/2016

rv 34+6

Raskaus

Veikkauksia

30.10.2016

Odottavan aika on pitkä. Viihdytämme itseämme tässä odotuksen loppumetreillä arvelemalla, millainen vauva meille on tulossa. Kysyimme lähipiiriltä leikkimielisiä veikkauksia vauvan sukupuolesta, syntymäpäivästä, pituudesta, painosta ja siitä, onko tukkaa syntyessä vai ei. Alunperin vanhempani kieltäytyivät veikkaamasta vauvan sukupuolta, koska kumpikin on kuulemma niin huono veikkaamaan. Ihan kuin tässä nyt olisi palkintoja jaossa oikein vastanneille! Lopulta heiltäkin saatiin arvaus. Kuudesta arvaajasta kaksi veikkaa vauvan olevan tyttö ja neljä puolestaan liputtaa pojan puolesta. Kaikki kuusi sanoivat, että vauvalla on syntyessä hiuksia. Yksi veikkasi, että vauvan hiukset ovat vaaleat, neljä veikkasi tummatukkaista, ja yksi ei maininnut väriä. Syntymäpäivää veikattiin haitarilla 25.11.-12.12. Suurin osa veikkauksista sijoittui ennen laskettua aikaa (6.12.). Pituudeksi arvattiin 49-51 cm ja painoveikkaukset olivat 3126-3850 grammaa.

Meidän omat veikkaukset ovat alla. Molemmat veikkaamme, että vauva syntyy joulukuun alussa ennen laskettua aikaa. Se tosin saattaa olla toiveajattelua. Marikin poikaolo on kääntynyt viime aikoina tytön suuntaan, ja hän bongaileekin vaatekauppojen valikoimista ihania mekkoja vauvalle. (Jotka tietenkin jäävät ostamatta nyt etukäteen.) Veikkasimme itse myös synnytyksen kestoa alkaen siitä, kun meidät otetaan sisään sairaalaan.

Marikin arvaukset

Sukupuoli: tyttö
Syntymäpäivä: 1.12.
Pituus: 49 cm
Paino: 3300 g
Tukkatilanne: reilusti lämpimän ruskeaa
Synnytyksen kesto: 19 h

Mintun arvaukset

Sukupuoli: poika
Syntymäpäivä: 3.12.
Pituus: 50 cm
Paino: 3470 g
Tukkatilanne: vähän ruskeaa
Synnytyksen kesto: 26 h

rv 34+1

Ostoksilla, Perhearki

Valmistautumista imetykseen

Minttu

25.10.2016

Olen hiljakseen tässä raskauden lähestyessä loppuaan alkanut miettimään enemmän imettämistä. Lähtökohtaisesti tarkoitus on imettää ainakin vanhempainvapaan loppuun asti, mutta etukäteen ei voi tietää, miten siinä käy.

Vaikka imetys sujuisi ongelmitta, emme aio olla ehdottomia täysimettämisen suhteen. Totta kai olisi hienoa, jos lapsi olisi mahdollisimman paljon rintamaidolla, mutta emme koe ongelmaksi korvikkeiden käyttöä tarpeen mukaan. Ensimmäisten viikkojen jälkeen aion myös alkaa pumppaamaan (jos se vain onnistuu) pulloruokintaa varten, koska meille on tärkeää, että myös Marikki voi osallistua vauvan ruokintaan ja muodostaa senkin kautta läheisen suhteen lapsen kanssa. (Ihan aluksi pulloruokintaa ei suositella, sillä tuttipullolla ruuan tarjoilu saattaa häiritä oikean imuotteet kehittymistä.)

Imetykseen liittyen olen hiljakseen lueskellut Imetyksen tuki ry:n nettisivuja. Liityin myös yhdistyksen Facebook-ryhmään, jota en vielä seuraa aktiivisesti, mutta johon tulee varmasti palattua, kun oma imetys alkaa. Katsoin myös Yle Areenasta löytyvän 8-osaisen Imettäjät-sarjan (katsottavissa vuoden 2016 loppuun asti), jossa seurataan useamman perheen loppuraskautta, imetyksen aloitusta ja lopetusta, ja kiinteisiin siirtymistä.

Imetykseen, kuten kaikkeen vauvoja edes läheltä liippaavaan, liittyy isot määrät erilaisia tuotteita. Tarpeellisten tarvikkeiden kärjessä on imetysliivit, liivinsuojukset ja lanoliinivoide ja nämä lienee järkevää olla hankittuna ennen lapsen saapumista. Tällä hetkellä minulla on kahdet imetysliivit (Bravadot, jotka ovat ihan ok, ja erittäin mukavat Carriwellit) ja kaksi paria Ruskovillan liivinsuojuksia. Liivinsuojuksia pitää hankkia vielä muutama pari lisää, jotta päästään alkuun. Ja toiset Carriwellit aion käydä ostamassa äitiysvapaan alettua. Lanoliinivoiteenkin (Lansinoh) ostimme, kun lastentarvikeliikkeessä oli -10% alennuspäivät. Alennuksen jälkeen 20 euron rasvatuubi ei tuntunut ihan niin kalliilta. Lisäksi aion investoida ainakin yhteen kunnolliseen imetyspaitaan (todennäköisesti Boobin B Warmer-huppariin), jotta imettäminen käy kätevästi kylässä ja kaupungilla.

Näiden lisäksi äidistä ja vauvasta riippuen voi joutua hankkimaan muun muassa rintakumeja, rintapumpun, ja erilaisia tuttipulloja ja tuttipullotarvikkeita. Ajattelin aiemmin, että totta kai rintapumppu pitää hankkia etukäteen, mutta tulimme siihen tulokseen, että ostetaan sellainen tilanteen mukaan. Kyllä sen sitten joulukuussa ehtii. Etukäteen kun ei voi edes tietää, riittääkö maitoa pumpattavaksi asti. Kysymysmerkki on myös se, pitäisikö pumpun olla manuaalinen vai sähköinen. Kummallekin löytyy kannattajansa. Mitenköhän tuonkin päättää?

Lisäksi pitää valita, millaisia tuttipulloja ostamme. Haluaisimme käyttää lasisia pulloja, jotta kemikaalien määrä minimoituisi, mutta niitä ei taida saada rintapumppuihin yhteensopivina. Ainakin jokunen pullo pitänee hankkia sen mukaan, mikä toimii pumpun kanssa. Ja totta kai myös lapsen tarpeet, esimerkiksi koliikkisuus, vaikuttaa pullon ja tutin valintaan. Pari tuttipulloa olisi hyvä olla käytettävissä heti Alienin synnyttyä, joten ne ovat ostoslistalla. Meillä ei ole kuivauskaappia, joten tiskipöydälle pitää todennäköisesti hankkia myös kuivausteline.

Viikko sitten tein osittaisen heräteostoksen ja tilasin Raskauskeijusta imetyskorun. Jostain syystä ajatus vauvan käden ulottuvilla roikkuvasta ”lelusta” viehätti heti minua, vaikka tavallisesti en käytä korvakorujen lisäksi muita koruja. En esimerkiksi edes harkinnut vatsan päällä tiukuvaa raskausajan kaulakorua. Ostamassani imetyskorussa on sekä silikonista että puusta valmistettuja helmiä, joita vauvan sormet voivat hipelöidä imetyksen aikana. Kieltämättä tuo tuntuu omiinkin sormiin aika hauskalta. Nähtäväksi jää, oliko täysin turha ostos.

Tänään jäljellä: 3 työaamua.

rv 33+2

Raskaus

Polkkamestari perätilassa

Marikki

19.10.2016

Raskauden viimeisen kolmanneksen alettua aika on kulunut kuin siivillä. Jos aika raskauden alkuviikkoina tuntui matelevan, kuluvat nyt päivät ja viikot vauhdilla. Pitkä odotus (jota edelsi muutaman vuoden odotuksen odotus) onkin yhtäkkiä loppusuoralla ja kaikenlaista pitäisi vielä ehtiä tehdä. Kotimme on ollut enemmän ja vähemmän kaaoksessa jo useamman viikon. Kaikki suurimmat hankinnat ja tilaamamme tarvikkeet lastentarvikeliikkeestä ja nettikaupoista ovat saapuneet ja ne on kärrätty keskelle työhuoneen lattiaa. Ikealta haettu pinnasänky on vihdoinkin koottu ja se on löytänyt oman paikkansa makuuhuoneesta. Perinpohjainen kaappi kaapilta-siivousprojektini on edennyt vuorotyön aiheuttaman väsymyksen ja vähäisen yhteisen vapaa-ajan takia toivottua hitaammin, ja koko olohuone on täynnä epämääräisiä laatikko- ja tavarakasoja jotka ovat kaikki matkalla jonnekin – varastoon, kierrätykseen, johonkin vielä järjestelmättä olevaan kaappiin. Onneksi meillä on vielä jokunen viikko aikaa saada koti kuntoon vauvaa varten!

Tänään kävimme pitkästä aikaa neuvolassa. Edellisestä neuvolakäynnistä olikin ehtinyt kulua jo viitisen viikkoa. Osallistuimme tässä neuvolakäyntien välissä neuvolamme järjestämään perhevalmennukseen, joka jakautui kahteen tapaamiskertaan. Ensimmäisellä kerralla keskustelun aiheena oli parisuhde ja vuorovaikutussuhde vauvan kanssa, ja toisella kerralla perehdyttiin synnytykseen ja imetykseen. Valmennuksesta jäi aivan mukava mieli, vaikka meitä hieman vaivasikin se, että kaikki nuo aiheet oli ahdettu kahteen lyhkäiseen kertaan, eikä niihin siksi ehditty paneutua pitkään. Erityisen mukavalta tuntui se, että neuvolan terveydenhoitajat ja valmennukseen osallistunut paikallisen seurakunnan edustaja puhuivat aika sujuvasti äideistä, vanhemmista, kumppaneista, puolisoista ja tukihenkilöistä, eikä automaattisesti oletettu että kaikkiin perheisiin kuuluu äiti ja isä.

Oli myös mukavaa, että vakituinen neuvolantätimme oli mukana kummallakin perhevalmennuskerralla. Nyt kun olemme hiukan tutustuneet häneen paremmin raskauden edetessä olemme huomanneet että ensimmäisellä neuvolakäynnillä aistimamme vaivautuneisuus oli varmasti vain alkukankeutta. Neuvolantätimme on tyyliltään todella rauhallinen ja hieman varautuneen oloinen, mutta ajan kanssa hän tuntuu rentoutuvan vähän enemmän ja olevan hieman välittömämpi, ja meillä on aivan mukava keskusteluyhteys hänen kanssaan.

Tämänpäiväisessä neuvolassa käytiin nopeasti läpi kotona täyttämämme sairaalan sähköinen esitietolomake (miten jännittävältä tuntuikaan täyttää lomakkeeseen nimivaihtoehdot vauvalle!) ja tehtiin perustutkimukset joissa kaikki oli kuten nyt pitääkin. Vauvan sydänäänet pomputtivat tasaiseen tahtiin ja Mintun kohdunpohjan korkeuden mitta on vakiintunut nyt hieman keskikäyrän alapuolelle. Sitten tarkastettiin vauvan tarjonta, eli asento kohdussa… Pikkuinen majailee Mintun mahassa tyylilleen uskollisena, omalla vakiintuneella suosikkipaikallaan Mintun mahan oikealla puolella, samassa asennossa missä tämä on viihtynyt lähes koko raskauden ajan (potkuja, sukelluksia ja muita polkkamestarin liikkeitä tietenkään lukuunottamatta). Siellä pikkuinen istuskelee selän kaari Mintun mahakumpua myöhäillen, pikkuruiset jalat aivan Mintun mahan alaosassa ja pää itsepäisesti pystyssä. Sieltä on hyvä tasaisin väliajoin venytellä ja puskea päällä Minttua rintalastaan tai kylkiluihin! Toisin sanoen: vauva on perätilassa.

Saimme uuden neuvola-ajan kahden viikon päähän, jolloin tarkistetaan, onko vauva päättänyt pyörähtää toisinpäin (tilaa kohdussa vielä olisi). Jos vauva on vielä silloin perätilassa, saamme lähetteen ultraan jossa voidaan tarkastella tilannetta paremmin. Siitä seuraavalla viikolla onkin jo toisen lääkärineuvolan aika, ja jos vauva on vielä silloinkin perätilassa, saamme lähetteen sairaalaan synnytystapa-arvioon ja sitten katsotaan, voisiko vauvan kääntää ulkoapäin. Mutta ei mennä nyt asioiden edelle, vaan odotetaan rauhassa josko pikkuinen päättäisi pyörähtää aivan itsekseen tässä parin seuraavan viikon aikana.

rv 32+1

Sekalaiset

Nimitrendit

Marikki

11.10.2016

Kuten aiemmassa nimiä käsittelevässä kirjoituksessa mainitsin, löytyisi kauniita tyttöjen nimiä vaikka kuinka, mutta poikien nimien joukosta ei vain yksinkertaisesti löydy montaa suosikkia. Meillä on oikeastaan vain ihan muutama pojan nimi, joista olemme edes keskustelleet tosissamme. Lyhyen listan kärkipaikkaa pitää nimi, joka on ollut suosikkimme aikalailla nimikeskustelujen alusta asti. Löysimme nimen muutama vuosi sitten, kun yritimme jollain pitkällä automatkalla miettiä Seelalle sopivaa veljen nimeä. Seela putosi jossain vaiheessa suosikkilistaltamme pois, mutta tuolle pojan nimelle ei ole käynyt samalla tavalla, vaan se on yhä ehdoton suosikkimme. Keksimme nyt loppukesästä nimen jatkoksi täydellisen toisen nimen, mikä on saanut meidät ihastumaan nimeen entisestään. Olimme miettineet yhdistelmää jossain vaiheessa aiemminkin, mutta sen jostain syystä silloin hylänneet. Tällä kertaa asiaa makusteltuamme olimmekin sitä mieltä, että nimet sopivat yhteen aivan täydellisesti, ja nimipohdinta oli pojan nimen osalta sillä selvä.

Paitsi että… Olen huomannut, että valitsemamme etunimi on nyt todella suosittu ja voi hyvinkin olla, että siitä on tulossa (tai se on jo) trendinimi. Nimi kuulosti korviimme vielä noin kolmisen vuotta sitten hyvinkin tuoreelta ja harvinaiselta, mutta viime aikoina olen bongannut nimeä usein niin paikallisen seurakuntalehden kastettujen listalta kuin sosiaalisesta mediastakin. Nimi sopii hyvin useampaankin vallalla olevaan nimitrendiin, joten ei ihmekään, että se kasvattaa vauhdilla suosiotaan.

Meillä on Mintun kanssa kummallakin ikäluokassamme hyvin yleiset etunimet, eikä asia ole koskaan vaivannut meitä. Itseasiassa minusta oli ala-asteella todella hienoa, että minulla ja yhdellä ystävälläni oli sama etunimi. Jostain syystä silti hieman karsastan ajatusta, että lapsellamme olisi todella suosittu etunimi. Olisin varmaankin valmis luopumaan vakavastakin nimi-ihastuksesta vain siksi, että se löytyisi edellisvuoden nimitilastossa kahdenkymmenen suosituimman nimen joukosta. Onkin varmasti hyvä asia, että tämän vuoden nimitilastoja ei ehditä julkaista siihen mennessä kun vauvan nimestä täytyy päättää. Toisaalta jos nimi on kasvattanut huomattavasti suosiotaan, voisin yrittää myös ajatella, että onpa ihana että niin monet muutkin ovat huomanneet nimen kauneuden!

Nimitilastoja lukiessa on hyvä myös muistaa, että nykypäivänä tilastojen kärkisijoiltakaan löytyvät nimet eivät ole samalla tavalla yleisiä kuin menneiden vuosien Jennit ja Jarit olivat. Viime vuoden suosituimmat etunimet olivat Venla ja Leo ja niiden kummankin osuus kaikista annetuista etunimistä oli alle 1,50%. On siis hyvin epätodennäköistä, että Leon luokalla olisi kolme muuta Leoa tai että naapurustossa asuisi koko joukko pikku-Venloja.

Nimitilastoja enemmän nimen valinnassa taitaa kuitenkin lopulta painaa se, löytyykö lähipiiristä samannimisiä ihmisiä (tai eläimiä!). Pudotimme varhaisessa vaiheessa nimiehdokkaiden listalta pois ihanan nimen, koska perheenjäseneni puolison sisarella (joka puolestaan on sattumalta minun etunimikaimani!) on samanniminen poika. Näemme tätä lasta perheineen muutaman kerran vuodessa perhejuhlissa, mutta muuten emme ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Saman nimen käyttäminen tuntuisi kuitenkin hassulta, joten nimi putosi heti kättelyssä pois pohdinnoista, vaikka vieläkin joskus kaipailen hieman sen perään. Tänä syksynä saimme aivan sattumalta tietää, että kihlasormustemme mallin nimi on juurikin tuo pojannimi! Se sai meidät harkitsemaan nimen käyttämistä uudestaan siinä tapauksessa, että saisimme kaksi poikaa. Ehdimme jo hieman suunnitella, että antaisimme ensimmäiselle pojalle nykyisen nimisuosikkimme ja tämän pikkuveljelle tuon lähipiirissä jo käytössä olevan nimen. Nimet käyvät todella hyvin yhteen ja sopisivat hyvin veljesten nimiksi. Tosin ne alkavat samalla kirjaimella, enkä kamalasti pidä käytännöstä, että perheen lasten nimet alkavat samalla kirjaimella… Siinä siis seuraava nimenvalintaongelma! Kuten ehkä huomaatte, teen nimen valinnasta paljon vaikeampaa, kuin sen tarvisi olla!

Vielä trendinimistä puheenollen… Silmäilin paikallisen seurakuntalehden kahden satunnaisen kesänumeron kastettujen listat läpi ja mielenkiinnosta listasin ylös suosituimmat nimet (mukaanluettuna kaikki etunimet). Näiltä listoilta löytyi kuusi Eetua. Viisiä Helmiä. Viisi Väinöä. Yhdeksän Onnia. Kuusi Ilonaa. Yksitoista Auroraa. Viisi Enniä. Viisi Islaa. Yhdeksän Oliviaa. Viisi Eemiä. Neljä Hildaa. Kuusi Oliveria. Kolme Aadaa. Kolme Aavaa. Neljä Hillaa. Kaksi Taikaa. Neljä Eemeliä. Kolme Aatua. Kaksi Iivoa. Kolme Toivoa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mietityttääkö nimen yleisyys muita, ja ylipäänsä millaisia nimenvalintakriteereitä teillä on (ollut)? Ehkä suosikkinimi löytyy jopa yllä olevalta listalta? Yksi noista nimistä löytyy meidän lyhyeltä pojannimilistalta, vaikka tuskin lopulta päätyy etunimikäyttöön.

rv 31+6

Raskaus

Hikka

Minttu

9.10.2016

Meidän pikku-Alien hikkaa. Pitkään ja hartaasti. Olen tuntenut sykkivää hikkaamista jo monta viikkoa, sanoisin että jopa pari kuukautta. Vielä muutama päivä sitten en tajunnut, että kyse on hikkaamisesta. Luulin jostain syystä – ehkä koska se tuntuu ihan siltä – että tunnen ajoittain oman sykkeeni alavatsassani. Vasta tällä viikolla yhtenä iltana tajusin, kun tasainen sykkiminen taas alkoi sohvalla istuessa, että kokeilen, osuuko sykkimiset yhteen oman sykkeeni kanssa. Ei osunut tietenkään.

Vietin tämän viikonlopun sukulaisteni luona ja siskoni vahvistivat mahan ihailun ja hiplailun lomassa, että kyse tosiaankin on vauvan hikasta. Joten, kirjataan nyt tänne blogiinkin, että Alien on hikannut ainakin elokuusta alkaen (~rv 22). Ja ainakin syyskuun ajan sitä on tapahtunut käytännössä joka ilta, ja yleensä päivittäin myös aamupäiväisin ja välillä muulloinkin. Täytyy sanoa, että kunnes sain tietää, että kyse on hikasta, olen pitänyt sykkimistä äärettömän ärsyttävänä ja häiritsevänä, mutta nyt osaan suhtautua siihen neutraalimmin. Ja nyt se tuntuu kivalta, kun tietää, että vauva se siellä harjoittelee hengittämistä.

Nap, nap, nap, nap, nap,…