Hikka
MinttuMeidän pikku-Alien hikkaa. Pitkään ja hartaasti. Olen tuntenut sykkivää hikkaamista jo monta viikkoa, sanoisin että jopa pari kuukautta. Vielä muutama päivä sitten en tajunnut, että kyse on hikkaamisesta. Luulin jostain syystä – ehkä koska se tuntuu ihan siltä – että tunnen ajoittain oman sykkeeni alavatsassani. Vasta tällä viikolla yhtenä iltana tajusin, kun tasainen sykkiminen taas alkoi sohvalla istuessa, että kokeilen, osuuko sykkimiset yhteen oman sykkeeni kanssa. Ei osunut tietenkään.
Vietin tämän viikonlopun sukulaisteni luona ja siskoni vahvistivat mahan ihailun ja hiplailun lomassa, että kyse tosiaankin on vauvan hikasta. Joten, kirjataan nyt tänne blogiinkin, että Alien on hikannut ainakin elokuusta alkaen (~rv 22). Ja ainakin syyskuun ajan sitä on tapahtunut käytännössä joka ilta, ja yleensä päivittäin myös aamupäiväisin ja välillä muulloinkin. Täytyy sanoa, että kunnes sain tietää, että kyse on hikasta, olen pitänyt sykkimistä äärettömän ärsyttävänä ja häiritsevänä, mutta nyt osaan suhtautua siihen neutraalimmin. Ja nyt se tuntuu kivalta, kun tietää, että vauva se siellä harjoittelee hengittämistä.
Nap, nap, nap, nap, nap,…
Hikottelu on hauskasta. Välillä itse itse oikein kaipaa vatsan hytkyntää :) Jos teillä käy niin kuin täällä, niin sama meiniki jatkuu syntymän jälkeen. Edellisviikonloppuna oltiin sukulaistädin hautajaisissa, joiden muistotilaisuudessa kuulin Taavan hikottelevan äänekkäästi toisesta huoneesta. Muissa se aiheuttaa myötätunnon sekaista hilpeyttä. Neitiä itseään ei tunnu haittaavan millään lailla :D
Eilen illalla hikottelu tuntui jopa mahan päälle ja Marikkikin pääsi tuntemaan sekä hikotteluhytkyt että punkemiset ja asennonvaihdot.
Meillä on lähipiirissä yksi tämän kesän vauva, joka oli kova hikkaamaan kohdussa ja sama vaiva seurasi ainakin muutamia viikkoja syntymän jälkeen. Joten meidän on ilmeisesti paree tottua hikotteluun jo nyt, sillä hyvin todennäköisesti se on myös joulun ilona. :D
Ei vitsit! Olipas kiva, että kirjoitit noin tarkasti, miltä se tuntuu. Me ollaan Pirkon kanssa jo jonkin aikaa ihmetelty, miten mun vatsasta näkyy välillä niin selkeesti oma sydämen syke. Välillä muakin on ärsyttänyt, kun oon makoillut ja huomannut, että ”syke” tuntuu kauheen voimakkaana. Mut siis se onkin hikka!! :D :D Hyvä tietää. Nyt osaa suhtautua siihenkin ihan eri tavalla. :)
Hyvä, että oli hyötyä! Osasin kyllä odottaa hikan alkamista jossain kohtaa raskautta, kun siitä tuntuu kaikki puhuvan, mutta hankalahan se on tietää, miltä se tuntuu, kun on ensimmäistä kertaa liikkeellä.