Nimitrendit
MarikkiKuten aiemmassa nimiä käsittelevässä kirjoituksessa mainitsin, löytyisi kauniita tyttöjen nimiä vaikka kuinka, mutta poikien nimien joukosta ei vain yksinkertaisesti löydy montaa suosikkia. Meillä on oikeastaan vain ihan muutama pojan nimi, joista olemme edes keskustelleet tosissamme. Lyhyen listan kärkipaikkaa pitää nimi, joka on ollut suosikkimme aikalailla nimikeskustelujen alusta asti. Löysimme nimen muutama vuosi sitten, kun yritimme jollain pitkällä automatkalla miettiä Seelalle sopivaa veljen nimeä. Seela putosi jossain vaiheessa suosikkilistaltamme pois, mutta tuolle pojan nimelle ei ole käynyt samalla tavalla, vaan se on yhä ehdoton suosikkimme. Keksimme nyt loppukesästä nimen jatkoksi täydellisen toisen nimen, mikä on saanut meidät ihastumaan nimeen entisestään. Olimme miettineet yhdistelmää jossain vaiheessa aiemminkin, mutta sen jostain syystä silloin hylänneet. Tällä kertaa asiaa makusteltuamme olimmekin sitä mieltä, että nimet sopivat yhteen aivan täydellisesti, ja nimipohdinta oli pojan nimen osalta sillä selvä.
Paitsi että… Olen huomannut, että valitsemamme etunimi on nyt todella suosittu ja voi hyvinkin olla, että siitä on tulossa (tai se on jo) trendinimi. Nimi kuulosti korviimme vielä noin kolmisen vuotta sitten hyvinkin tuoreelta ja harvinaiselta, mutta viime aikoina olen bongannut nimeä usein niin paikallisen seurakuntalehden kastettujen listalta kuin sosiaalisesta mediastakin. Nimi sopii hyvin useampaankin vallalla olevaan nimitrendiin, joten ei ihmekään, että se kasvattaa vauhdilla suosiotaan.
Meillä on Mintun kanssa kummallakin ikäluokassamme hyvin yleiset etunimet, eikä asia ole koskaan vaivannut meitä. Itseasiassa minusta oli ala-asteella todella hienoa, että minulla ja yhdellä ystävälläni oli sama etunimi. Jostain syystä silti hieman karsastan ajatusta, että lapsellamme olisi todella suosittu etunimi. Olisin varmaankin valmis luopumaan vakavastakin nimi-ihastuksesta vain siksi, että se löytyisi edellisvuoden nimitilastossa kahdenkymmenen suosituimman nimen joukosta. Onkin varmasti hyvä asia, että tämän vuoden nimitilastoja ei ehditä julkaista siihen mennessä kun vauvan nimestä täytyy päättää. Toisaalta jos nimi on kasvattanut huomattavasti suosiotaan, voisin yrittää myös ajatella, että onpa ihana että niin monet muutkin ovat huomanneet nimen kauneuden!
Nimitilastoja lukiessa on hyvä myös muistaa, että nykypäivänä tilastojen kärkisijoiltakaan löytyvät nimet eivät ole samalla tavalla yleisiä kuin menneiden vuosien Jennit ja Jarit olivat. Viime vuoden suosituimmat etunimet olivat Venla ja Leo ja niiden kummankin osuus kaikista annetuista etunimistä oli alle 1,50%. On siis hyvin epätodennäköistä, että Leon luokalla olisi kolme muuta Leoa tai että naapurustossa asuisi koko joukko pikku-Venloja.
Nimitilastoja enemmän nimen valinnassa taitaa kuitenkin lopulta painaa se, löytyykö lähipiiristä samannimisiä ihmisiä (tai eläimiä!). Pudotimme varhaisessa vaiheessa nimiehdokkaiden listalta pois ihanan nimen, koska perheenjäseneni puolison sisarella (joka puolestaan on sattumalta minun etunimikaimani!) on samanniminen poika. Näemme tätä lasta perheineen muutaman kerran vuodessa perhejuhlissa, mutta muuten emme ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Saman nimen käyttäminen tuntuisi kuitenkin hassulta, joten nimi putosi heti kättelyssä pois pohdinnoista, vaikka vieläkin joskus kaipailen hieman sen perään. Tänä syksynä saimme aivan sattumalta tietää, että kihlasormustemme mallin nimi on juurikin tuo pojannimi! Se sai meidät harkitsemaan nimen käyttämistä uudestaan siinä tapauksessa, että saisimme kaksi poikaa. Ehdimme jo hieman suunnitella, että antaisimme ensimmäiselle pojalle nykyisen nimisuosikkimme ja tämän pikkuveljelle tuon lähipiirissä jo käytössä olevan nimen. Nimet käyvät todella hyvin yhteen ja sopisivat hyvin veljesten nimiksi. Tosin ne alkavat samalla kirjaimella, enkä kamalasti pidä käytännöstä, että perheen lasten nimet alkavat samalla kirjaimella… Siinä siis seuraava nimenvalintaongelma! Kuten ehkä huomaatte, teen nimen valinnasta paljon vaikeampaa, kuin sen tarvisi olla!
Vielä trendinimistä puheenollen… Silmäilin paikallisen seurakuntalehden kahden satunnaisen kesänumeron kastettujen listat läpi ja mielenkiinnosta listasin ylös suosituimmat nimet (mukaanluettuna kaikki etunimet). Näiltä listoilta löytyi kuusi Eetua. Viisiä Helmiä. Viisi Väinöä. Yhdeksän Onnia. Kuusi Ilonaa. Yksitoista Auroraa. Viisi Enniä. Viisi Islaa. Yhdeksän Oliviaa. Viisi Eemiä. Neljä Hildaa. Kuusi Oliveria. Kolme Aadaa. Kolme Aavaa. Neljä Hillaa. Kaksi Taikaa. Neljä Eemeliä. Kolme Aatua. Kaksi Iivoa. Kolme Toivoa.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mietityttääkö nimen yleisyys muita, ja ylipäänsä millaisia nimenvalintakriteereitä teillä on (ollut)? Ehkä suosikkinimi löytyy jopa yllä olevalta listalta? Yksi noista nimistä löytyy meidän lyhyeltä pojannimilistalta, vaikka tuskin lopulta päätyy etunimikäyttöön.
Meillä oli esikoisen kohdalla kova pohdinta sopivista nimistä tietysti myös, ja pojan nimiä ei löytynyt kuin yksi ainokainen joka kelpuutettiin vaihtoehdoksi.
Kun saimme tietää esikoisen olevan tyttö, toinen ja kolmas nimi oli jo vahvasti päätetty ja enää piti päättää etunimi, josta tulisi kutsumanimi. Nimi oli jo päätetty (Iida), mutta kun lapsi syntyi ja näin sen ensi kertaa ja ojensin vaimoni syliin. Katsoimme vauvaa ja kuin yhdestä suusta totesimme, ettei hän näytä yhtään Iidalta :-D
Meni kuukauden verran että keksimme tyttärellemme sopivan etunimen, joka onkin täydellinen kombo jo muiden valittujen nimien kanssa. Ajattelimme nimen valittuamme, ettei se olisi kovin yleinen, mutta niin se vaan keikkuu vuoden 2015 top 20 listalla!
Tulevan pikkuisen sukupuolta emme tiedä ja nimipohdinnoissa on vaikuttavana elementtinä nyt myös yhteensopivuus esikoisemme nimen kanssa. Pojan nimi ei löydy 20 suosituimpien joukosta sitten vuoden 2006, mutta tytön nimi löytyy Ruotsinkielisten 2015 top 20 listalta :-D
Olen oikeastaan vähän sitä mieltä myös, että olisi kiva ettei nimi olisi se ihan yleisin, mutta toisaalta, jos itse niin kovasti nimestä tykkäämme ja se on lapsen näköinen nimi, niin annamme sen oli sitten miten suosittu tahansa.
Tuo on kyllä niin jännä juttu että näyttääkö vauva nimeltään vai ei. :) Monihan päättää nimet jo hyvissä ajoin etukäteen ennen vauvan syntymää ja on sitä mieltä ettei vauvat syntyessään näytä miltään tietyltä nimeltä. Me taas pidetään tytön nimivaihtoehdot vielä aika avonaisina juuri sen takia, että halutaan nähdä miltä vauva sitten näyttää. Pojan nimissäkin varmaan tehtäisiin samalla tavalla, mutta kun on vaan tuo yksi suosikkinimi… vähän kyllä jännittää jos tulee poika ja nimi ei sitten jotenkin tunnukaan vauvalle sopivalta.
Me kaiveltiin kanssa nimitilastoja, sekä väestörekisteristä että kesällä julkaistusta ”nimikaimasi-keski-ikä” listalta. Ei haluttu sitä yleisimmässä päässä olevaa, mutta ei myöskään väen vängällä haettu mitään über-spessua. Taivuttiin vanhoihin nimiin ja sieltä bongattiin keskivertoa vähemmän käytetty etunimi, harvinainen toinen nimi ja suosittu kolmas nimi. Yleisyys olisi kyllä ollut etunimen kohdalla jonkin verran rajoittava tekijä, jos nuoruudensuosikkejani (silloin harvinaisia) Ainoa tai Elsaa olisi harkittu.
Pääasia musta kuitenkin on et nimi sopii lapselle ja omaan suuhun :) Eikä sitä tiiä miten nimien kans käy; kun kummipoikani kastettiin Leoksi 8v sitten, se ei ollut yleinen nimi. Sen jälkeen tuttavapiiriin on tullut 4 muuta Leo-poikaa ja kärkisija on saavutettu.
Hauska että Aino on löytynyt aikoinaan sinunkin listaltasi, sillä pidän nimestä todella paljon. Erityisesti Aino-kirjojen takia nimi olisi ihana antaa lapselle (Aino-kirjoja löytyy kirjahyllystä jo muutama!) mutta sen nykyisen suosion takia nimi on jäänyt listoiltamme pois.
Meillä nimipohdinta oli suht helppo pojan nimen osalta. Kumpikin ihastui heti nimeen joka ollaan valittu ensimmäiseksi nimeksi. Haluttiin nimi, jota ei ihan joka toisella vastaantulevalla ole, sen piti olla helposti lausuttava ja kirjotetaan niinkun sanotaankin. Lisäksi mä tykkään lyhyistä nimistä, eli pidemmät putosi heti pois. Yksi tärkeä kriteeri oli myös se, ettei lähipiiristä löydy ketään saman nimistä tai lähes saman nimistä henkilöä. Sekä tietysti se, että etu ja toka nimi sopii yhteen hyvin. Toinen nimi olikin sitten haastavampi, kun ensimmäinen suosikki alkoikin mun mielestä kuulostamaan liikaa eräältä teini popparilta, joten halusin pudottaa sen pois. Sitten alkoikin kova ehdottelu kummankin osalta ja päädyttiin nimeen johon A ihastui ja jonka mä ensin tyrmäsin, mutta hetken mietinnän jälkeen myös mä aloin pitää siitä, joten se sai jäädä toiseksi nimeksi ja nyt en voisi parempaa edes keksiä! Väestörekisterikeskuksen mukaan etunimi on harvinainen ja toinen nimi on selvästi erittäin harvinainen ja sukupuolineutraali, vaikka me se mielletäänkin enemmän pojan nimeksi.
Pidetään paljon vanhoista nimistä ja toisena vaihtoehtona etunimeksi meillä olikin eräs vanhanimi, mutta se ei tule käyttöön kuitenkaan tällä kertaa.
Tytön nimi olikin haastavampi, samat kriteerit oli ja yksi todella mieluinen löydettiin ja se säästetään jos joskus toinen lapsi saadaan ja se olisi tyttö :) Tytön etunimi on selvästi nostanut suosiotaan nyt 2000-luvulla, verrattuna aikaisempaan, mutta ei kuitankaan oo kovin yleinen. Toinen nimi tulisi olemaan vanha ja paljon yleisempi, mitä etunimi on.
Pääasia kuitenkin on, että nimi on mieleinen ja sopii omaan suuhun :) Katsottiin huvikseen nimien yleisyys vasta päätöksen jälkeen.
Tosi mielenkiintoista kuulla muiden nimipohdintoja :) Meilläkin yksi suosikki tyttöjen nimissä on sellainen jota minä olen ehdottanut ja Minttu alkuunsa sen aivan tyrmännyt mutta jonkin ajan päästä siihen itsekin ihastunut. Jännä miten mielipiteet jostain nimistä saattaa muuttua ajan kanssa suuntaan tai toiseen :)