Raskauspäivät käyvät vähiin ja keisarinleikkaus lähenee. Tällä viikolla kävimme viimeistä kertaa äitiysneuvolassa, jossa käytiin läpi tulevaa sektiota ja siihen liittyviä juttuja, sairaalassa vietettävää aikaa ja meidän viime hetken mietteitä, ja lopuksi sovittiin kotikäyntiaika vauvan syntymän jälkeiseen aikaan. Alien on edelleen perätilassa, mutta pää on nykyään enemmän kallellaan jomman kumman kyljen puolelle, kun aiemmin se oli pääasiassa suoraan ylöspäin kohti palleaani. Tila käy vähiin. Alienin pylly on tiukasti lantiossani ja terveydenhoitaja totesikin kohtua tunnustellessaan, että jos ei tietäisi ja hätäisesti tutkisi, voisi helposti luulla, että pää on kiinnittynyt raivotarjontaan.

Terveydenhoitaja kertoi, että kuulemma OYSissäkin nykyään toteutetaan myös sektion jälkeen, mikäli synnyttäneen äidin ja vauvan vointi sen sallii, alatiesynnytyksen tapaan ihokontakti rinnalla. Puoliso ja vauva pääsevät myös sektion jälkeen heräämöön mukaan, jos heräämössä ei ole poikkeuksellisen huonovointisia potilaita. Tämä oli todella positiivinen uutinen, kun käsittääksemme tuo ei sektion jälkeen ole vielä oletuskäytäntö joka sairaalassa.

Marikki on viikon verran taistellut uhkaavaa flunssaa vastaan hunajateen ja vitamiinikoktailien avulla. Kaikkein isoin pelkomme sektioon liittyen on, että hän olisi liian sairas päästäkseen mukaan leikkaussaliin ja osastolle. Onneksi nyt näyttää, että tällä erää flunssa on sivuuttamassa meidän huushollin.

Aikaisin tänä aamuna vessareissun jälkeen sängyssä loikoillessani nukahtamista odotellessani tajusin yhtäkkiä, että ensi viikolla selkärankaani piikitetään puudutteita ja vatsani viilletään auki. Kuulosti äkkiseltään melko graafiselta, vaikka olemme orientoituneet sektioon jo viikkoja. Jostain syystä en silti ole kauhuissani tulevasta. Parempi kuitenkin olla ajattelematta koko asiaa. Enemmän on järkyttänyt ajatus, joka iski tajuntaan alkuviikosta: meille on oikeasti muuttamassa pieni ihminen, josta olemme vastuussa seuraavat 18+ vuotta. Hurjaa!

Vointini on edelleen kiitettävä raskausviikkoihin (38+5) nähden. Verenpaine on hyvä eikä esimerkiksi selkä ole vaivannut keskiraskauden jälkeen. Turvotusta on sormissa sen verran, että sormus on parempi ollut jättää pois sormesta reilun viikon ajan, mutta muuten suurempaa pöhötystä ei ole havaittavissa. Edelleen ainoat elämää häiritsevät ja menoa hidastavat vaivat ovat jatkuvasti kipeämmäksi muuttuva häpyliitos ja nukkuessa kipeytyvä lonkka. Lonkka varmasti olisi nauttinut kevyestä kävelyliikunnasta viime viikkoina, mutta koko alavatsaan ja nivusiin säteilevä kipu on estänyt reippailun. Kotona pystyn touhuamaan sen mitä muulta jakamiselta kykenen ja kauppareissut onnistuu, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että lähtisin puoleksi tunniksi lenkille. Lonkkasärky haittaa yöunia ja lähes jokainen yö jää lyhyeksi, koska heräilen vähintään parin tunnin välein vaihtamaan asentoa ja nukahtaminen ei aina onnistu samoin tein. Siksi olenkin tällä viikolla nukkunut päiväunet lähes päivittäin.

Alien on jatkanut melko vilkasta liikkumistaan laiskempia ja aktiivisempia päiviä vuorotellen. Liikkeet ovat voimistuneet ja muuttuneet jatkuvasti tarmokkaammiksi. Välillä tuntuu kuin Alien pyrkisi ulos navan tai kyljen läpi. Liikehdintä on pääasiassa möyrintää, punkemista, ja aaltoilua, ja välillä tuntuu kuin joku vetäisi vatsaani sisäänpäin isolla imukupilla ja päästäisi sen molskahtaen vapaaksi sekunnin, parin päästä. Lisäksi nivusissa ja kyljissä tuntuu hipsuttelua, kopsuttelua ja potkuja. Parin päivän ajan kääntöyrityksen jälkeen jumppa ei tuntunut taukoavat kuin pätkittäin. Yötkin olivat melko vilkkaita. Tällä viikolla on tuntunut, että Alienin rytmi on siirtynyt päiväpainotteiseksi ja isommat yörymyämiset ovat jääneet taakse. Toivon mukaan se kertoisi jotain myös syntymän jälkeisestä rytmistä.