Pakkasen Poika on nukkunut aina paljon ja nukkuu edelleen todennäköisesti keskimääräistä enemmän ikäisiinsä verrattuna. Nyt nelikuisena 2,5 tuntia on ihan maksimi, mitä poika jaksaa olla hereillä unien välissä. Yleensä päiväunien väliin jää 1,5-2 h hereilläoloaikaa. Päiväunitarpeen voi käytännössä katsoa kellosta. Viimeisen parin viikon ajan olemme tutin avulla pystyneet pidentämään hereilläoloaikaa 15-30 minuutilla.

Unipesässä, säkkituolissa ja sylissä

Noin neliviikkoiseksi asti Pakkasen Poika nukkui lähes koko ajan ja hän oli hereillä vain syödessään ja vaippaa vaihtaessa. Ensimmäisinä viikkoina poika nukkui päivisin hyvin sekä sylissä että säkkituolisitterissä. Yöt hän nukkui unipesässä välissämme. Poika nukahti aina maidolla, myös iltaisin ja öisin. Ilta- ja yönukutukset tapahtui pääasiassa rinnalla senkin jälkeen kun 2,5-viikkoisena aloimme ruokkimaan poikaa pääasiassa korvikkeella. Tämä ehkä huono tapa meillä oli vielä kolmikuisenakin. Pojan painokehitys oli päällimmäisenä mielessä alle kuukauden vanhana, joten minulle jäi päälle ajatus, että pojan pitää antaa syödä niin kauan että nukahtaa varmasti kylläisenä. Ja poikahan söi pullon päälle rinnasta kerrasta riippuen pitkäänkin ennen kuin nukahti.

Sylikissa

Alle kuukauden vanhana poika alkoi viihtymään päivisin vähän liiankin hyvin sylissä. Pakkasen Poikaa ei enää saanut siirrettyä päiväsaikaan säkkituoliin tai unipesään nukkumaan kuten aiemmin. Parin minuutin jälkeen poika heräsi itkemään. Ulkonukutukset aloitimme vasta vähän myöhemmin, joten me äidit olimme jumissa sohvalla päiväunisänkynä yli kuukauden päivät. Jälkikäteen mietimme, että samoihin aikoihin alkaneet vatsavaivat olivat todennäköisesti syynä siihen, että syli oli paras paikka päivisin. Onneksi iltaisin ja öisin onnistumisprosentti unipesään siirtämisessä nukutuksen jälkeen oli selvästi parempi. Satunnaisesti poika nukkui kainalossani/vieressäni tissittelyn jälkeen.

Pinnasänkyyn

7-viikkoisena Pakkasen Poika alkoi nukkumaan yöt pinnasängyssä. Olin asettanut Marikille henkisen tavoitteen, että poika siirtyisi nukkumaan pinnasänkyyn viimeistään kaksikuisena, koska 160-senttinen sänky oli aika ahdas, kun unipesä vei leveydestä yli kolmanneksen. Unipesälle kuitenkin sattui vesivahinko tammikuun puolivälissä, minkä takia pojan piti nukkua pinnasängyssä pari yötä. Pinnasängyssä nukkuminen sujui niin hyvin, että päätimme jatkaa sitä. Unipesä oli edelleen pinnasängyssäkin käytössä.

Päiväunet ulkona

Kaksikuisena poika nukkui ensimmäiset kunnon päiväunet vaunuissa terassilla. Sen jälkeen, aina sään salliessa, poika on nukkunut 1-3 päiväunet vaunuissa joka päivä. Olemme pitäneet terassipäiväunille -10°C ja lenkeille -5°C pakkasrajaa, joten helmikuun kovilla pakkasilla olimme helisemässä päiväunien kanssa, koska Pakkasen Poika ei suostunut nukahtamaan sisällä pinnasänkyyn, unipesään, syliin eikä oikein vaunuihinkaan. Kävimme siksi aika paljon kauppakeskuksissa, jotta poika sai edes yhdet pidemmät päiväunet päivässä. Edelleen pyrimme ajoittamaan kauppareissut niin, että poika saa silloin nukkua päiväunet.

Päiväunet sujuvat tällä hetkellä pääasiassa ulkona tai liikkeellä ollessa. Pinnasänkyyn emme ole muutamaan kuukauteen yrittäneet Pakkasen Poikaa saada päiväunille. Se voisikin olla seuraava harjoittelun kohde koko perheelle.

Unikoulu

Imetyskerrat vähenivät lähes viikottain ja lopulta kolmekuiseksi päästyään Pakkasen Poika söi rintaa vain ilta- ja yönukutuksilla, joskus aamulla sängyssä, ja satunnaisesti päivällä pullosyöttöjen välissä. Iltaisin minulta meni makuuhuoneessa annetun pulloruuan jälkeen jopa 1,5 tuntia, että sain pojan siirrettyä nukkuvana rinnalta pinnasänkyyn. Poika söi, nukahti, heräsi, söi, nukahti, heräsi,… Marikki ei pystynyt mitenkään osallistumaan iltanukutuksiin, kun koko homma oli kiinni tissistä.

Maaliskuun alussa, Pakkasen Pojan ollessa 14-viikkoinen, päätimme kokeilla unikoulua: iltamaito pullosta olohuoneen puolella, röyhtäyttelyt, pojan vienti sänkyyn, lyhyt iltasatu ja silittely, hyvänyöntoivotukset, ja huoneesta poistuminen itkuhälyttimen päällekytkemisen jälkeen. Ensimmäisenä iltana poikaa piti käydä rauhoittelemassa pariin otteeseen, mutta hän nukahti noin puolessa tunnissa. Seuraavana iltana pullomaito ei maistunut eikä uni tullut pinnasängyssä, joten nukutin vanhanaikaisesti tissille. Sen jälkeen, nyt jo neljättä viikkoa, Pakkasen Poika on nukahtanut yksin pinnasänkyyn unipupu, harso ja satunnaisesti tutti seuranaan. Joinain iltana hän nukahtaa 10 minuutissa ilman ynähdystäkään, joinain iltana poikaa pitää käydä rauhoittelemassa muutamaan otteeseen. Vielä parin viikon ajan nukutin pojan yösyötöillä (tarvittaessa) tissillä. Viime viikolla lopetin imetyksen kokonaan, ja sen jälkeen yösyöttöjen päälle poika on nukutettu joko syliin tai annettu nukahtaa sänkyyn yksikseen. Yösyöttöjenkin jälkeen itsekseen nukahtamiset alkavat jo sujumaan.

Pakkasen Poika on nukkunut kaksi kertaa koko yön (noin klo 21-7), mutta niistä on aikaa 1,5 kuukautta. Kunhan kokonaisista tulee taas tapa, alkaa meillä nukkuminen ja nukahtaminen olla aika hyvällä mallilla. Tällä hetkellä yösyöttöjä on yksi (klo 4-5 välillä) tai kaksi (klo 24-2 ja 4-6). Nukkumaan poika menee klo 19.30-21 välillä vähän päivän rytmityksestä riippuen.

Katkonaiset unet

Vaikka Pakkasen Poika nukkuukin nykyään verrattain hyvin sekä päivisin että öisin, erityisesti päiväunet ovat olleet ajoittain aika katkonaisia. Päiväunien aikana joudumme joskus montakin kertaa käydä hyssyttelemässä vaunuja ja tarjoamassa tuttia, kun uni keskeytyy itkeskelyyn. Samaa on ollut jonkin verran myös aamuöisin. Tällöin uni on jatkunut lyhyen sylittelyn jälkeen. Syy on ehkä jatkuvassa uuden oppimisessa (uni on levotonta) tai edelleen seurana olevissa ajoittain pahoissakin ilmavaivoissa, jotka vaivaavat myös hereillä ollessa.

Miten meidän pikkuinen on jo 14 viikkoinen? Äidin sydänhän tässä ihan pakahtuu, kun pikkuinen ei olekaan enää niin, noh, pikkuinen. Neljäntoista viikon iässä meillä…

… jokellellaan ja jutellaan, hihkutaan riemusta ja ihastuksesta, päristellään, kokeillaan kiljumista ja kovempaakin äänenkäyttöä, ja taas hihkutaan ja tirskutaan. Vieläkään ei varsinaisesti naureta ääneen, mutta lähellä se on tuntunut olevan jo viikkoja. Jännää äänettömän naurun ja hihkumisen yhdistelmää sen sijaan on harrastettu jo pidempään.

… hymyillään veikeästi ja keimaillaan kovasti etenkin äideille ja välillä peilikuvallekin. Myös neuvolan täti ja sukulaistädit saavat osansa hymyistä.

… luetaan ahkerasti. Lukutuokiot äidin kanssa ovat yhä mieluisia, mutta vielä hauskempaa taitaa olla kankaisten Muumi-kirjojen lukeminen itse sitterissä istuen. Muumi-kirjoja lueskellaan tarkasti, pyöritellään ympäri, rapistellaan, rypistellään, ihastellaan ja imeskellään innokkaasti. Yhä käymme myös päivittäin ihastelemassa kirjahyllyä. Nyt Pakkasen Poika on hoksannut, että kirjoja voi työntää kädellä syvemmälle hyllyyn!

… on alettu viihtyä lyhyitä hetkiä mahallaan! Ennen mahallaan oleminen oli silkkaa kidutusta ja itkua, mutta täytettyään kolme kuukautta Pakkasen Poika näytti päättäneen, ettei mahallaan olo niin kurjaa olekaan. Masuaikakin kuluu luonnollisesti Muumi-kirjaa katsellessa.

… tykätään yhä enemmän leluista. Etenkin kummitädeiltä saatu pehmoinen kirahvi sekä muutama purulelu ja helistin ovat jo ahkerassa käytössä. Iltaisin nukahdetaan unipupu kainalossa.

… kuolataan kamalasti ja kaikki menisi niin mieluusti suuhun. Etenkin omat nyrkit maistuvat niin hyvältä, että Pakkasen Pojan hihansuutkin ovat monesti kosteat kuolasta! Nyrkkien lisäksi suuhun yrittävät pyrkiä myös lelut, kirjat ja harsot. Usein Pakkasen Poika yrittää tohinalla laittaa suuhunsa harsoa, mutta ei oikein vielä hoksaa pitää kättään oikein päin jolloin suuhun meneekin harson sijasta vain harsoa pitelevä nyrkki. No mutta hyvältä maistuu silti!

… ollaan siirrytty nyt pääasiassa koon 62 vaatteisiin! Vielä jotkut reilummankokoiset viiskutosetkin ovat käytössä, kun taas useimmissa 62 koon vaatteissa on vielä väljyyttä, mutta silti! Miten meidän pikkuinen on jo näin iso!

PS. Päätimme sittenkin käyttää vauvasta blogin puolella nimimerkkiä emmekä tämän toista nimeä, toisin kuin aiemmin olimme suunnitelleet. Eli pikkuinen tunnetaan tästä eteenpäin blogissa Pakkasen Poikana. Nimimerkki on lainattu ihanasta Aino ja Pakkasen Poika -kirjasta, ja sopii näin hyvin meidän lastenkirjoista löytyneisiin nimimerkkeihimme.