Pakkasen Pojalla tuli täyteen kokonainen puolikas vuosi viime kuun lopulla. Kiireiden vuoksi perinteeksi muodostunut kuukausipäivitys on jäänyt roikkumaan, mutta tässä se nyt on.

Kuusikuukautisneuvolassa mitoiksi saatiin 66,7 cm ja 8420 g. Puolessa vuodessa Poika on siis kasvanut 17,7 cm ja painoa on kertynyt 5490 g eli syntymäpaino (2930 g) on melkein triplattu. (Jokin keskiarvo on kai +15 cm ja syntymäpainon tuplaus.) Meidän pienestä jäntevästä laiheliinista on puolessa vuodessa kasvanut jykevä jässikkä. Pituuskasvukäyrällä ollaan omalla miinuskäyrällä ja pituus-painokäyrällä omalla pluskäyrällä. Muuten puolivuotiaana meillä…

…vaatekoko on edelleen 68 ja lisäksi käytössä on joitain isompia 62/68-kokoisia vaatekappaleita.

…jutellaan, kiljutaan ja muuten äännellään päivästä riippuen joko hyvin paljon tai ei lähes ollenkaan. Lukeminen on edelleen suosikkipuuhaa sekä sylissä istuen että lattialla vatsallaan ollen. Lelumatto/-kaari on nykyään aika vähän käytössä ja mieluisampaa tekemistä on paljaalla lattialla vatsalla oleminen leluilla leikkien eli lattian ”luutuaminen” palikoilla ja muilla kovilla leluilla.

…tehdään hampaita nyt neljättä kuukautta ilman näkyvää tulosta. Ikeniä kutittaa ihan hirmuisesti ja suussa on aina joko lelu, kaksi sormea (etu- ja keskisormi) tai harso, ja kuolan määrä on valtaisa. Jännityksellä odotamme, saako seuraavassa kuukausikoonnissa kertoa ensimmäisten hampaiden puhkeamisesta!

…on vihdoin alettu nauttimaan kylpyhetkistä. Aavistuksen verran. Tähän asti silmistä on paistanut jännitys ja varovaisuus, mutta yht’kkiä Poika tykkääkin, että hänet lasketaan vedessä jopa ihan vaakatasoon niin että vesi loiskuu jopa korviin. Kylpyjen loppuun mukaan otettu lyhyt tuettuna istuiminen ja veteen omin käsin tutustuminen on tuonut pesuhetkiin uudenlaista mielenkiintoa.

…liikutaan edelleen vain selältä vatsalleen, navan ympäri vatsallaan ollen, ja sopivasti jaloista avustettuna mennään myös pieniä pätkiä eteenpäin. Vatsallaan ollessa suunta on yleensä taaksepäin, vaikka yritys olisi kovasti eteenpäin. Intoa liikkumiseen olisi hirmuisesti ja uutena harjoitteena päivittäiseen elämään on tullut pyllyn nostelu vatsalla ollessa. Samaan aikaan Pakkasen Poika painaa kasvot lattiaan (tai muuhun alustaan) ja ynisee turhautumistaan, koska hieno uusi taito ei edesauta liikkumista. Pyllyn nostelun lomassa Poika myös nostelee yläruumista komeasti lattiasta jopa suorille käsille, mutta vielä nämä kaksi eivät tapahdu yhtä aikaa. Pakkasen Poika on alkanut myös harrastamaan ”lentämistä” eli nostamaan jalkoja ja käsiä yhtä aikaa ilmaan vatsalla ollessa yhä enemmän, mutta vielä se on aikamoista vispaamista. Istuminen tuettuna alkaa sujumaa jo kohtuullisen hyvin ja istumaannousuharjoituksia äitien kanssa onkin paljon mieluisampi tehdä kuin loikoilla vain lattialla.

…syödään 3 kiinteää ateriaa päivässä (tosin nyt kirjoitushetkellä aterioita on jo 4-5 kappaletta). Viisikuukautisneuvolan jälkeen kiinteiden aterioiden määrä nostettiin kahdesta kolmeen ja kasvisten seuraksi ruokavalioon otettiin mukaan viljat. Kauraa on harjoiteltu toukokuun alusta alkaen, mutta kaurapuuro ei maistu Pakkasen Pojalle mitenkään päin. Ei edes suosikkihedelmäsoseeseen hukutettuna. Riisijauhosta keitetty riisipuuro maistuu huomattavasti paremmin. (Ruokailusta tulee jossain kohtaa ihan erillinen kirjoitus.)

…pierutellaan huomattavasti vähemmän kuin vielä reilu kuukausi takaperin. Ilmavaivat tuntuivat katoavan yht’äkkiä. Toki ilmaa pääsee edelleen päivittäin, mutta enää se ei ole sarjatulta, tuoksuvaa eikä itkettävää.

…nukutaan yöt hyvin. (Yöt meillä on kyllä nukuttu aina hyvin sen jälkeen, kun yöllä siirryttiin kaksikuisena vauvantahtisuuteen.) Tosin iltakaurapuuro (tai sen syömättömyys) aiheutti sen, että jo kohtuullisen vakiintuneesta yhdestä yösyötöstä palattiin kahteen. Nukkumista on puolivuotiaana tullut häiritsemään voimakas tahto kääntyä selältä vatsalle myös unessa. Ja koska Pakkasen Poika ei osaa vielä kääntyä takaisin selälleen eikä myöskään nukkua vatsallaan, pitää Poikaa auttaa 2-5 kertaa yön aikana takaisin selinmakuulle.

…nautitaan kutittelusta, kukkuuleikeistä (jo ties monetta kuukautta) ja äitien laulamisesta. Mikä tahansa turhautuminen ja paha olo unohtuu hetkeksi kun Äiti laulaa Vanhoja poikia viiksekkäitä tai Tonttua tai kun Äiskä laulaa Metrolla mummolaan tai Hämä-hämähäkkiä.