Tässä kuussa meillä ei ole neuvolakäyntiä, vaan seuraavan kerran Pakkasen Poika mitataan ja punnitaan 8 kuukauden iässä. Käsituntumalta poika tuntuu kasvaneen yht’äkkiä pituutta, sillä vielä viikko sitten sopivan kokoisia olleet bodyt ovatkin tänään nafteja. 7 kuukauden iässä meillä…

…ollaan hiljakseen siirtymässä koon 74 vaatteisiin, mutta vielä suurin osa 68-kokoisista vaatteista sopii.

…ryömitään! Pakkasen Poika oppi taidon juuri sopivasti eilen, jotta voimme sanoa, että poika lähti liikkelle puolen vuoden iässä. Ihan vielä Pakkasen Poika ei hoksaa, että ryömimistä voi käyttää muuhunkin kuin tiettyjen lelujen perässä mönkimiseen, mutta piakkoin olemme kiireisiä, kun poika alkaa tutkimaan asuntoa. Edelleenkään Pakkasen Poika ei osaa kääntyä vatsalta selälle, mutta ryömimistä harjoitellessa hän on pyörähtänyt vahingossa selälleen muutaman kerran.

…on löydetty varpaat. Ensin pari viikkoa sitten löytyi oikea jalka ja muutamia päiviä myöhemmin myös vasen. Nyt kädet ovat koko ajan varpaissa kiinni.

…yritetään paeta sekä hoitopöydältä että ulkovaatteita pukiessa. Hoitoalustalta olisi niin mukava pyörähtää kyljelleen, mutta ylämäki hidastaa tekemistä. Hoitoalustalla Pakkasen Poika yrittää myös kurotella lähellä olevaa pistorasiaa ja sen kieltämisestä onkin tullut pojan mielestä hauska vitsi. ”Ei” ja käsi pois — naurua — ”ei” ja käsi pois — lisää naurua. Ulkovaatteita pukiessa pako on helpompaa, sillä pukeminen tapahtuu yleensä äitien sängyllä. Äkkiä sitä oppii pukemaan vatsallaan pyristelevänkin lapsen!

…haluttaisiin mieluummin seistä kuin istua. Lattialla yhdessä istuskellessa (istuminen vaatii vielä ajoittain tukea ja ainakin tyynyn selän taakse kaatumisen varalta) Pakkasen Pojalla olisi kova halu nousta ylemmäs ja monesti nostammekin hänet seisomaan tuettuna. Voi sitä iloa ja riemua! Myös sylissä poika yrittää puskea ylöspäin omien jalkojen varaan ja välillä siinä onnistuukin.

…on muutenkin jo iso poika. Autossa matkustetaan nykyään Cybex Sirona-turvaistuimessa kaukalon sijaan, pinnasängyn pohja on tiputettu ala-asentoon, päiväunet nukutaan vaunukopan sijaan ratasosassa, ja kaupunki-/matkarattaissa (Mutsy Nexo) on mukava körötellä kasvot menosuuntaan päin. Pikkuvauvasta ei ole enää tietoakaan.

…nukahdetaan yöunille levottomasti. Kun helteet iskivät Pohjois-Suomeen parisen viikkoa sitten ja asunnon lämpötila nousi useita asteita, Pakkasen Pojan rytmi meni sekä yöunien että syömisten kanssa sekaisin. Vielä ennen helteitä poika nukahti yöunille omaan sänkyynsä yleensä yhdellä tai kahdella huoneessa piipahduksella 10-15 minuutissa itsekseen. Tämä oli toiminut jo yli 3 kuukautta. Helteiden tultua (ja mentyä) nukahtamiseen on mennyt jopa tunti ja olemme joutuneet aloittamaan ”nukutusmaidon” annon, jota ilman poika ei suurimpana osana illoista rauhoitu nukkumaan. Eli käytännössä meillä taas tissitellään poika unten maille, vaikka maito pullosta tuleekin. Yleensä poika kylläkin jää puolihereille sänkyyn ja nukahtaa siitä itsekseen. Mahallaan nukkuminen onnistuu jo pätkittäin, mutta edelleen Pakkasen Poikaa saa kääntää selälle/kyljelle muutamia kertoja yössä.

…luetaan omatoimisestikin ahkerasti. Luukkukirjat ovat edelleen suosiossa ja niitä luetaan sekä sylissä että lattialla. Pari iltaa sitten ihmettelimme pikkuneromme touhua, kun hän lattialla veti ylösalaisin olevan luukkukirjan eteensä, käänsi sen oikein päin, selasi kirjan läpi, ja onnistui melkoisen touhuamisen jälkeen kääntelemään kirjan jälleen etukansi oikein päin eteensä.

…leikitään innokkaasti palikoilla, helistimillä ja pehmeällä pallolla. Juuri palikoiden perässä poika lähti eilen ryömimään.

…syödään kiinteitä aiempaa huonommin. Alkukuusta poika söi hyvällä ruokahalulla niin vihannes- kuin hedelmä- ja marjasoseet. Myös riisipuuuro maistui hyvin, satunnaisesti myös maissipuuro. Helteiden saavuttua (tai jostain muusta syystä samaan aikaan) poika lopetti yht’äkkiä vihannessoseiden syönnin. Aiemmin poika söi vihannessosetta reilusti yli desin per ateria, mutta nykyään viisi lusikallista on paljon. Monella aterialla suuhun ei saa kuin yhden lusikallisen. Olemme kokeilleet ilman lihaa ja lihan kanssa, eri kasviksia yhteen sekoitettuna ja erikseen tarjottuna, ja tarjoilua huoneenlämpöisenä. Pojalle ei maistu mikään vihannes hyvin, ei bataatti, porkkana, peruna, palsternakka, kesäkurpitsa, myskikurpitsa, kukkakaali eikä parsakaali. Joskus maissinaksun käteen antamalla suuhun saa ujutettua useamman lusikallisen, mutta tätä emme halua ottaa vakituiseksi käytännöksi. Joskus kissan liikkeiden seuraaminen on niin lumoavaa, että Pakkasen Poika syö kuin vahingossa useamman lusikallisen. Hedelmä- ja marjasoseet maistuvat 90% aterioista erinomaisesti ja suurimman osan ajasta aamu(riisi/maissi)puuro maistuu soseen kera hyvin. Iltapuuro, on se sitten maissia, jauhoista tai hiutaleista keitettyä ohrapuuroa tai kaurahiutalepuuroa, maistuu joskus hyvin ja joskus hedelmäsoseesta huolimatta pojan suu pysyy kiinni. Hedelmäpussista (se sellainen verkkohässäkkä) poika syö mielellään vesimelonia. Pitänee kokeilla sitä myös esimerkiksi porkkanan kanssa. Pakkasen Poika ei ymmärrä laittaa nokareina eteensä tarjottua ruokaa suuhun, vaan sotkee sen pitkin pöytää. Omaa lusikkaa hän ei vielä osaa käyttää niin hyvin, että sillä saisi isoja määriä ruokaa suuhun. Emme vielä olleet maissinaksua kummemmin aloittaneet sormiruokailua, mutta sitä pitää vakavasti harkita, jos vihannekset eivät ala maistumaan. Korvikemäärät ovat kiinteiden vähentymisen myötä kasvaneet 300-400 ml per päivä, joten onneksi poika ymmärtää kompensoida. Korvikkeena muuten on vierotusvalmisteeseen siirtymisen myötä tavallinen korvike (Nutrilon Standard), ei hypoallergeeninen versio (Nutrilon HA), eikä tästä ole ilmennyt vatsaoireita.

…ollaan edelleen hampaattomia. Olin varma, että vihanneslakon syy olisi puhkeamaisillaan olevat hampaat ja kipeät ikenet, mutta nyt lakon kestettyä melkein kaksi viikkoa alan epäilemään teoriaani.

…kuolataan ja keksitään jatkuvasti uusia suutemppuja. Kuolan määrä on tämän kuukauden aikana ollut ihan älytön ja vaatteet ovat kuolakaulurin unohtuessa märät napaan asti. Ja suun käyttöä opetellaan mitä erikoisemmilla ilmeillä, eleillä ja äänteillä. Päristelyn, nauramisen, hihkumisen ja jokeltelun lisäksi nykyään öristään, maiskutellaan, imeskellään huulia, pyöritetään kieltä suussa, tuhistellaan ilmeilyn kera, ja niin edes päin.

…ollaan hyväntuulisia ja huumorintajuisia. Suurimman osan ajasta poika jaksaa hymyillä, nauraa, ja touhuta. Pakkasen Pojalla on jo hetken ollut omia ”vitsejä”, jotka naurattavat kerrasta toiseen. Äidin tai äiskän sanoma ”ä-ä-ää” on melkein aina todella hauska juttu. Matkimme siis alunperin pojan itsensä keksimää ääntelyä. Pakkasen Poika tykkää kutitteluista, päristelyistä, pöö-leikeistä ja murisevasta painimisesta. Vastapainona hyväntuulisuudelle on arkuus ja dramaattisuus. Pakkasen Poika pelästyy helposti isoja ääniä, vaikka ne olisivat ihan tuttuja. Imuri ja tehosekoitin ovat pelottavia ja pienestä muksahduksesta tulee iso itku. Pakkasen Poika ei ole kaikkein huolettomin lapsi, vaan hänen pitää aina tietää, missä äidit ovat, ja äitien on paras olla aina näkökentässä ja mielellään kosketusetäisyydellä. Arkuus ei ole varsinaisesti tämän kuun uusi juttu, mutta viimeisen parin kuukauden aikana juuri esimerkiksi imuri on muuttunut pelottavaksi kapistukseksi.

Tuntuupa muuten todella hurjalta, että kuukauden päästä poika on jo kolmannesvuoden päässä yksivuotissyntymäpäivästään.

SaveSave