Jos toive lapsesta toteutuu, meistä ei tule pelkästään perhettä, vaan sateenkaariperhe. Näin etukäteen kuvittelisin, ettei sillä ole loppujen lopuksi juurikaan merkitystä arjen perhe-elämässä ja lapsen hoidossa. Toisaalta, jos asia olisi täysin merkityksetön, olisimme tuskin perustaneet tätä blogia vertaistuen toiveissa. Näin etukäteen on vaikea tietää miten sateenkaariperheys tulee vaikuttamaan elämäämme tai miten muut tulevat suhtautumaan perheeseemme. Lähipiiri tuskin tulee suhtautumaan meihin erilailla kuin muihinkaan pikkulapsiperheisiin, mutta jännitän hieman sitä miten ulkopuoliset näkevät perheemme ja miten se heijastuu lapseen. Toivon että perhemuotoomme suhtaudutaan luontevasti ja etenkin niin, ettei lapsi koe sen takia häpeän, pelon tai ulkopuolisuuden tunteita.

Emme tunne (blogimaailman ulkopuolella) yhtään sateenkaariperhettä tai toista perheen perustamista suunnittelevaa samaa sukupuolta olevaa paria. Olen todella iloinen että olemme löytäneet näin netin välityksellä muita samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä joiden kanssa jakaa kokemuksia ja ajatuksia, enkä erityisemmin tunne tarvetta osallistua esimerkiksi paikalliseen sateenkaariperheiden yhdistyksen toimintaan. Emme ole olleet koskaan aktiivisesti mukana Setan toiminnassa, emmekä taida muutenkaan olla ryhmä- tai yhdistysihmisiä, vaan vietämme mielummin aikaa muutaman vanhan tutun ystävän kanssa tai sukulaisten seurassa.

Nyt olen kuitenkin miettinyt, että pelkkä nettiyhteisö ei riitä kovin pitkälle. Mielestäni olisi hyvä lapsen kannalta, että tämä kasvaisi pienestä asti ympäristössä johon kuuluisi muitakin sateenkaariperheitä. Toivoisin, että lapsella olisi kavereita joiden perheessä olisi myös kaksi äitiä, että lapsi ei tuntisi olevansa ainoa erilaisesta perheestä tuleva – lähipiirissä kun kaikilla serkuilla ja tuttujen lapsilla on äiti ja isä, eikä päiväkodista tai koulustakaan löydy välttämättä toista sateenkaariperheen lasta. Eli ehkäpä sinne paikalliseen sateenkaariperheiden ryhmään on kuitenkin otettava joskus projektin onnistuttua yhteyttä.

Eniten tulevalla sateenkaariperheydellämme on valitettavasti merkitystä virallisten tahojen kanssa asioidessa. On aika surullista, että valtion lait ja byrokratia nostavat joka vaiheessa perheemme muista perheistä poikkeavaksi, ja toiminnallaan aiheuttavat lisästressiä, vaivaa ja kuluja. Olisipa ollut mukavaa, jos olisimme voineet mennä viime syksynä naimisiin sen sijaan että jouduimme rekisteröimään parisuhteemme. Tai että olisin voinut ottaa liiton virallistamisen myötä Mintun sukunimen helposti ja maksutta. Etenkin harmittaa se, että lapsemme on heti syntyessään käytännössä lastensuojelun asiakas ja että meidän täytyy käydä läpi kuukausia kestävä adoptioprosessi vain siitä syystä, että olemme samaa sukupuolta oleva pari.

Tuntuu hullulta, että äitiyslakia ei ole saatu aikaiseksi, ja että maassa voi olla tilanne, että ihmiset ovat lain edessä eriarvoisessa asemassa sukupuolensa ja seksuaalisen suuntaumisensa takia. Jos olisin mies ja saisimme lapsen hedelmöityshoitojen kautta luovutetuilla sukusoluilla, ei turhaa adoptioprosessia tarvisi käydä ollenkaan, vaan voisin tunnustaa isyyteni neuvolassa jo ennen lapsen syntymää. Minua kieltämättä suututtaa aika kovasti kun mietin sitä, kuinka eriarvoisessa asemassa olemme heteropareihin ja että joudun tulevaisuudessa adoptoimaan oman lapseni. Ärsyttää myös se, että perheensisäisen adoption käytännöt ovat niin erilaiset paikkakunnittain – ymmärtääkseni prosessi on suhteellisen simppeli ja nopea Helsingissä, missä sateenkaariperheitä on enemmän, kun taas toisilla paikkakunnilla adoptio on paljon koukeroisempi prosessi. Ilman kunnon äitiyslakia tasa-arvo perheiden välillä ei toteudu oikein millään lailla.

Ps. Ettei nyt menisi vain valitukseksi, oli pakko lisätä kirjoitukseen ihania sateenkaarikamppeita.