inseminaatio

Tunnelmia maaliskuun vuoristoradalta

29.3.2016

Päätimme helmikuun epäonnistumisen jälkeen, että kokeilemme vielä yhtä (viidettä) inseminaatiota ja siirrymme sen jälkeen järeisiin aseisiin eli IVF:ään. Halusimme toimia tällä kertaa hieman eri tavalla emmekä raportoineet kiertoa blogiin. Kierto oli yhtä vuoristorataa, joten nyt jälkikäteen raportoimista riittää.

Lääkitys

Vuoto alkoi lauantaina 27.2. Edellisen inseminaatiokäynnin yhteydessä lääkärin kanssa laatimamme suunnitelman mukaan sunnuntaille oli merkitty ensimmäinen Letrozol. Epäilys lääkityksen riittävyydestä (5 x Letrozol ja 2 x 75 IU Menopur) oli kuitenkin hiipinyt talouteemme. Lähes samalla annostuksella kun ei helmikuussa saatu aikaan kuin yksi follikkeli. Halusimme tällä kertaa välttää yhden munarakkulan inseminaation. Se on todettu toimimattomaksi neljä kertaa. Sovin siis maanantaina lääkärin kanssa Letrozol-annostuksen nostosta (1-2-2-2-1, +60%), tavoitteenamme saada aikaan useampi rakkula kuin aiemmilla kierroilla. Olimme puhuneet Marikin kanssa, että jos follikkeleja kasvaa liikaa (yli kolme), jätetään yrityskerta välistä. Tämä sopi myös lääkärille. Follikkeliultra sovittiin viikon päähän.

Menopurin ja pistovälineiden hankkimisessa oli pientä säätöä, kun farmaseutti luki reseptin väärin ja jouduin käymään apteekissa pariin otteeseen. Neulojakin piti hakea kahdesta apteekista, että sain oikeat (sekoitukseen 18G ja pistämiseen 26/27G). Jälkikäteen nämä vastoinkäymiset tuntuvat pieniltä, mutta silloin olin hermoromahduksen partaalla (vaikka en vielä edes ollut hormonihuuruissa!). Kannattaa muuten muistaa Menopuria pistäessä, että sekoituksen jälkeen tyhjiö voi imaista osan lääkkeestä takaisin pulloon neulaa pullosta ulos vetäessä! Ilmiön takia jouduin pistämään Menopuria kahdesti ensimmäisenä päivänä.

Lääkeannostuksen noston jälkeen erityisesti Marikki alkoi epäillä, että teimme sittenkin virheen ja munasarjani pullistelisivat folleista viikon päästä ultrassa. Yritimme kuitenkin muistuttaa itseämme, että otimme lisälääkkeitä pyytämällä tietoisen riskin siitä, että follikkeleita voisi olla liikaa ja inseminaatio jouduttaisiin perumaan.

Follikkeliultra

Ultran lähestyessä jännitimme, montako follia saimme aikaiseksi nostetulla lääkeannoksella. Yhden, kaksi, kolme, liikaa? Folliultrassa lääkäri laski neljään. Oikealta puolelta löytyi yksi 16-millinen ja aktiivisemmalta vasemmalta puolelta 16-, 15- ja 14-milliset follikkelit. Ajattelin heti, että inseminaatio pitäisi unohtaa tässä kierrossa koska follikkeleita oli liikaa eikä toiveissamme ole kolmoset! Lääkäri pohti ja pyöritteli ja antoi vielä yhden oljenkorren. Ehdotus oli, että testaamme ovulaatiota seuraavasta päivästä alkaen ja kunhan testi on positiivinen, tehdään uusi follikkeliultra. Jos epätodenäköinen tapahtuu ja yksi tai kaksi pienintä rakkulaa näivettyy, voidaan inseminaatio tehdä samana tai seuraavana päivänä. Jos taas kaikki neljä jatkavat iloista kasvuaan, voimme päättää, jätämmekö inseminaation seuraavaan kiertoon, vai haluammeko, että pienimmät rakkulat tyhjennetään inseminaation yhteydessä.

Yht’äkkinen ajatus minipunktiosta ei kuulostanut houkuttelevalta. Oljenkorsi piti kuitenkin katsoa loppuun asti, joten aloitin ovulaatiotestauksen tiistaiaamuna. Puhuimme Marikin kanssa mahdollisista ovulaatiopäivän vaihtoehdoista. Marikki oli sitä mieltä, että minun pitäisi tehdä lopullinen päätös, koska kyse on minun vartalostani. Päätökseni oli, että mikäli munasarjani jatkaisivat kaikkien neljän rakkulan kasvattamista, jättäisimme kierron ja punktion väliin.

Toinen follikkeliultra

Ovulaatiotestit näyttivät negatiivista tiistaina ja keskiviikkona, vaikka alavatsassa oli ollut havaittavissa kivistelyä. Kuvittelin, kuinka vasemmalla puolella asustelevat follikkelit pullistelivat liitoksissaan. Kierto alkoi tässä kohtaa tuntua henkisesti aiempaa huomattavasti raskaammalta. Tapahtumia oli ollut niin sanotusti riittävästi. Mahdolliset inseminaatiopäivät alkoivat käydä vähiin lähestyvän viikonlopun ja seuraavan viikon tiistaina alkavan kolmipäiväisen työmatkan takia. Clearbluen ovulaatiotestitkin olivat loppumassa maanantaina!

Ovulaatiotesti oli vielä torstainakin (kp 13) negatiivinen. Mielenrauhan vuoksi halusimme kuitenkin käydä tarkistamassa follikkeleiden lukumäärän ultrassa. Klinikalla lääkäri hieroi käsiään yhteen ja naurahti ”aletaankos laskemaan rakkuloita”. Hyvä (tai huono) uutinen oli, että kaikki follikkelit olivat kasvaneet huomattavasti hitaammin kuin odotettiin. Oikeanpuoleinen johtofollikkeli oli nyt 19 mm. Vasemmalla isoin follikkeli oli kasvanut reiluun 18 millimetriin. Hyvä uutinen oli, että vasemmanpuoleiset pienemmät kaverit olivat edelleen 14-15 mm kokoisia tai ehkä aavistuksen jopa pienempiä kuin aiemmassa ultrassa.

Suunnittelimme lääkärin kanssa seuraavat askelmerkit. Varasimme perjantaille vielä yhden ultra-ajan positiivisen ovulaatiotestin varalta. Lääkäri tarkistaisi ensin ultralla, mitä pienimmille follikkeleille kuuluu. Jos inseminaatio voitaisiin tehdä, sperma sulatettaisiin ja lähetettäisiin matkaan. Jos pikkufollit olisivat kirineet kasvussa, jätettäisiin inseminaatio välistä. Tässä kierrossa Pregnyliä ei voitaisi käyttää, koska se irrottaisi kaikki munarakkulat – myös ne pienet – joten odottaisimme luonnollista LH-huippua.

Ovulaatiotesti oli perjantainakin negatiivinen, joten peruin varatun ajan. Jännitysnäytelmä ei kuitenkaan vielä ollut ohi. Osuuko ovulaatio lauantaille? Jos plussa tulee sunnuntaina, onko maanantaina jo liian myöhäistä tehdä inseminaatio? Tuleehan LH-huippu viimeistään maanantaina (kp 17)? Syksyllä yhdessä luonnonkierrossa LH-huippu oli vasta kiertopäivänä 19. Huh. Tunnelma tiivistetysti: jos tässä vielä päästään yrittämään niin on ainakin huolella tehty!

Lauantaiaamu alkoi pienimuotoisella juhlinnalla, kun ovulaatiotesti oli edelleen negatiivinen! Ja lopulta sunnuntaiaamuna Clearbluen näyttöön ilmestyi hymynaama. Sunnuntai-iltana tunsin pientä juilimista vasemmalla puolella.

Inseminaatio

Klinikalla oli maanantaina sairastapauksen vuoksi miehitysvajaus, mutta sain aamupäivälle ultra-ajan ja tutustuin klinikan kolmanteen lääkäriin. Menin klinikalle yksin kuten kaikkina kertoina tässä kierrossa, koska Marikki ei ole päässyt työvuorojen takia mukaan.

Follikkelitilanne näytti hyvältä. Oikealla ainokainen parisenttinen rakkula oli puhkeamaisillaan. Sen muoto oli selvästi muuta kuin ympyrä. Vasemmalla kaksi pientä follikkelia olivat edelleen pieniä (13-14 mm). Isoin oli jo puhjennut ja siitä oli jäljellä vain keltarauhanen. Lääkäri arvioi, että rakkula oli puhjennut edellisenä illalla (noin 12 h sitten), joten sekin voisi potentiaalisesti hedelmöittyä. Labraan lähti käsky sulattaa sperma ja minä siirryin hetkeksi odotusaulaan. Puoli tuntia myöhemmin olin taas pöydällä. Sperma oli jälleen hyvänlaatuista, vaikka ei niin priimaa kuin viimeksi. Oljessa oli 19 miljoonaa siittiötä, joista 66% liikkui eteenpäin (A 10%, B 56%), joten 12,5 miljoonaa (A 1,9M, B 10,6M) pätevää siimahäntää lähti matkaan. Let the 2ww begin!

Tällä kertaa inseminaatio ei tuntunut fyysisesti juuri ollenkaan. Liekö sopiva yhdistelmä minun rentoutta, pienempää levitintä, erilaisia lääkärin otteita ja hieman erilaista asentoa pöydällä. Kaikilla aiemmilla kerroilla on inseminaatio aiheuttanut jonkin asteista ikävää tunnetta tai jopa kipua. Olen puskenut sisulla toimituksen läpi, mutta nyt tiedän jatkossa pyytää gynekologia käyttämään pienempiä välineitä.

Pöydällä maatessani keskustelin lääkärin kanssa lyhyesti IVF:stä. Kysyin muun muassa lääkärin arviota punktiopäivästä. Kuulemma, koska minulla on vilkkaat munasarjat, punktio osuu todennäköisesti kiertopäiville 12-14. Huhtikuun kiertoon meillä ei ole sovittuna jatkoaskeleita. Raskaustesti ja mahdolliset uuden kierron alkupäivät osuvat pääsiäisen pyhille, joten jos emme ennen pääsiäistä keskustele vielä erikseen oman lääkärin kanssa, jää huhtikuu IVF:n osalta välistä. Myös toukokuu jää välistä, sillä kierron pysyessä tasaisena olisin ulkomaan työmatkalla heti punktion jälkeen. No, tehdään sitten juhannusvauva, jos tämäkin kerta epäonnistuu. Pessimismi nosti päätään ennen kuin inseminaatiosta oli kulunut edes 12 tuntia.

Täytyy vielä sanoa, että olemme saaneet tähän mennessä Oulun klinikalla huippuystävällistä ja kivaa palvelua. Hyvän palvelun lisäksi oma lääkärimme ei ole laskuttanut yhdestäkään puhelinneuvonnasta emmekä joutuneet maksamaan toisesta ultrakäynnistä mitään. Tämän kierron kustannukset eivät siis käytännössä olleet edellistä korkeammat, vaikka käyntejä oli enemmän.

Kuva: 55Laney69 (Flickr, CC BY-NC 2.0)

Hedelmöityshoidot

Neljäs kerta

Marikki

12.2.2016

Minttu pisti eilen iltapäivällä Pregnyl-irrotuspiikin ja tänään kävimme klinikalla neljännessä inseminaatiossa. Toissapäivänä pistetty Menopur ei ollut valitettavasti vauhdittanut follikkeliultrassa nähtyjen pienten munarakkuloiden kasvua, vaan tämänpäiväisessä ultrassa näkyi yhä vain yksi johtofollikkeli. Se oli alkanut jo luhistumaan, eli munasolun irtoamisen kannalta ajoitus osui kai nappiin. Aiemmissa inseminaatioissa follikkeli oli jo puhjennut tai vielä pinkeän pyöreä, joten tällä kertaa ajoitus on siis ainakin hieman erilainen muihin yrityksiin verrattuna.

Uutta tässä yrityksessä on myös luovuttaja, ja toivommekin, että luovuttajan vaihto vaikuttaisi positiivisesti tulokseen. Lääkäri kertoi tänään heti tapaamisen aluksi, että labra oli kehunut sukusolujen laatua. Oljessa oli 38 miljoonaa siittiötä, joista 64% oli eteenpäin liikkuvia (A 20%, B 44%), mikä tarkoittaa, että eteenpäin liikkuvia oli yhteensä 24,3 miljoonaa (joista 7,6 miljoonaa A-liikkuvia). Edellisellä kerralla eteenpäin liikkuvia oli 11,1 miljoonaa, ja marraskuun yrityksessä vain 4,5 miljoonaa, joten ainakin sperman laadun puolesta mahdollisuudet onnistumiseen ovat olemassa.

Juttelimme inseminaation jälkeen lääkärin kanssa siitä, mitä meidän kannattaisi tehdä seuraavassa kierrossa, jos tämäkään yritys ei tuota tulosta. Olimme lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että seuraavaan kiertoon kannattaa laittaa voimakkaammat lääkkeet, koska pienemmillä annoksilla ei ole saatu syntymään kahta munarakkulaa. Eli seuraavassa kierrossa Minttu söisi saman annostuksen Letrozolia kuin tässäkin kierrossa (1 kpl kp 2-6) ja siihen lisäksi otettaisiin Menopuria 75 IU:ta kiertopäivinä 7 ja 8 jolloin ne toivottavasti ehtisivät vaikuttaa paremmin munasoluihin kuin tässä kierrossa. Mutta toivotaan että ensi kuussa ei tarvisi miettiä lääkeannostuksia ollenkaan, vaan raskaus vihdoin alkaisi nyt. Toisaalta mahdollinen negatiivinen tulos ei jotenkin nyt huoleta niin kovasti, kun tuntuu, että meillä on seuraavaan kiertoon jo uudet suunnitelmat valmiina.

Ihan pelkästä taloudellisesta näkökulmasta olisin kyllä jo todella valmis näkemään plussan raskaustestissä. Vielä noin viikko sitten minusta tuntui ettei tämä projekti ole niin kalliiksi tullut… Sitten tällä viikolla maksettaviksi tulivat uudet sukusolut, lääkkeet, follikkeliultra ja tämänpäiväinen inseminaatiokäynti, ja projektin hintalappu heilahtikin jo lähemmäs viittätuhatta. Ei lapsihaavetta voi tietenkään rahassa mitata, mutta kyllähän tuo rahanmeno hieman kauhistuttaa. Onneksi olemme säästäneet tätä varten, ettei maksuista tulee kamalaa lisästressiä.

Hedelmöityshoidot

Kolmas kerta toden sanoo?

Minttu

19.12.2015

Ovulaatio tuli kuin pyydettynä torstai-iltana (tavalliseen tapaan testattuna se olisi paljastanut perjantaiaamuna). En ole aiemmin testannut ovulaatiota illalla, mutta mahdollinen Pregnyl-piikki perjantaiaamuna ei jättänyt minua rauhaan, joten tein testin jo illalla sen jälkeen, kun vasemmalla puolella alkoi tuntua nipistelyä. Onnistuinko tunnistamaan ovulaationippailut?!

Piipahdin siis eilen lounastunnilla klinikalla. Marikki ei päässyt tällä kertaa mukaan työvuorojen takia. Olihan se outoa mennä yksin inseminaatioon, mutta onneksi pääsimme yrittämään vielä kerran tälle vuodelle. Aamulla klinikalle soittaessani vapaat ajat olivat lähes kiven alla. Klinikkalla oli enemmän kuhinaa kuin olen koskaan aiemmin nähnyt. Asiakkaita, hoitajia ja lääkäreitä tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Perjantait ovat kuulemma heille aina kiireisiä (ymmärrettävää) ja varmasti myös lähestyvä joulu lisäsi kiirettä. Tietääpä muistaa jatkossa, jos vielä pitää käydä hoidoissa, että perjantaille pitää varata aika hyvissä ajoin.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka meillä oli viimeksikin. Hän tuntuu tässä vaiheessa melkein enemmän omalta lääkäriltä kuin ensikäyntilääkäri. Hän on tehnyt kaksi kolmesta inseminaatiosta ja myös yhden follikkeliultran kolmesta.

Vasemmalla puolella kypsynyt munarakkula ei ollut vielä eilen inseminaatiossa puhjennut. Se oli reilut 20 mm halkaisijaltaan. Limakalvon paksuudeksi mitattiin nyt 9 mm ja ensimmäisen kerran inseminaation suorittanut lääkäri mainitsi, että limakalvo oli alkanut tiivistymään reunoilta (?), mikä on ilmeisesti hyvä asia. Lääkärin mukaan tilanne oli follikkelin ja limakalvon suhteen niin hyvä, että hän ei nähnyt syytä pistää Pregnyliä tällä kertaa. Se siis jää odottamaan jääkaapin oveen. Onneksi siinä on päiväystä reilusti vuoden 2018 puolelle asti.

Sperma oli tälläkin kertaa taas erittäin hyvälaatuista ollakseen MOT5:sta. Millilitrassa oli 53 miljoonaa siittiötä eli oljessa soluja oli 26,5 miljonaa. Näistä 42 % olivat eteenpäin uivia eli käytetyssä oljessa oli 11,1 miljoonaa eteenpäin kulkevaa siittiötä. Tämä oli ensimmäinen inseminaatio, joka päästiin tekemään vasemmalta puolelta irtoavalle munasolulle ja ensimmäinen kerta, kun kierrossa oli mukana lääkeavustusta (Letrozol 3 päivänä). Toiveemme ovat jälleen korkealla. Ainakin meillä on (jälleen) hyvät mahdollisuudet onnistua.

Vielä muutama työpäivä ja sitten edessä on rento joululoma. Raskaustilanne selviää ennen kuin palaan töihin ensi vuoden puolella. Hurjaa.

Hedelmöityshoidot

Piinapäivät alkakoon!

Minttu

19.11.2015

Tänään on kiertopäivä 19 ja aamulla Clearbluen näyttöön vihdoin piirtyi hymynaama. Viime kerralla menimme LH-huippua seuraavana päivänä inseminaatioon, joten halusimme tällä kertaa kokeilla erilaista ajoitusta. Kävimme siis tänään iltapäivällä klinikalla. Viimeksi munarakkula oli inseminaatiota tehdessä jo puhjennut. Tällä kertaa noin 19-20 mm kokoinen munarakkula oli vielä puhkeamatta. Limakalvon paksuuttaa lääkäri ei sanonut ääneen, mutta kehui hyväksi. Kaikin puolin mahdollisuudet onnistua pitäisi olla erinomaiset ja ajoituksen suhteen viime kertaista paremmat.

Sukusolut olivat tällä kertaa hieman huonompaa laatua. Siittiöitä oli 32 miljoonaa millilitrassa eli 16 miljoonaa oljessa. Eteenpäin liikkuvia siittiöitä oli vain 28%, mutta silti olkeen niitä mahtui 4,5 miljoonaa, joka on lääkärin mukaan riittävästi, sillä miljoona riittäisi. Tämän kertainen olki oli siis lähempänä MOT5-tasoa, jota sen pitikin olla.

Raskaustestin lääkäri määräsi tekemään lauantaina 5.12., mutta todennäköisesti teemme ensimmäisen jo torstaina samalla viikolla. Kuukautiseni ehtivät todennäköisesti alkaa ennen lauantaita, jos ovat alkaakseen.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka suoritti viime viikon follikkeliultran. Sekä tämä lääkäri että meidän ”hoitava lääkäri” ovat mukavia, joten jos joudumme vielä kokeilemaan tulevissa kierroissa, ei haittaa, vaikka hoitava lääkäri ei olisi aina saatavilla.

Ensimmäisen yrityksen yltiöpositiivisuus on kaikonnut, vaikka olemmekin toiveikkaita onnistumisen suhteen. Hoitopöydällä pötkötellessäni teimme ennakkosuunnitelmat seuraavaan kiertoon siltä varalta, että tällä kertaa ei tärppää. Sain kolme Letrozol-pilleriä, jotka otan ensi kierron toisena, neljäntenä ja kuudentena päivänä.

Nyt yritämme pysyä positiivisina ja luottavaisina piinapäivien ajan. Mielenkiinnolla odotan, saanko tällä kertaa samanlaisia haamuoireita kuin ensimmäisen yrityksen jälkeen.

Hedelmöityshoidot

Ensimmäinen inseminaatio

Minttu

19.10.2015

Eilisaamuna (sunnuntaina) Clearbluen ovulaatiotestiin piirtyi kierron ensimmäinen hymynaama. Siksi otimme heti kahdeksalta tänä aamuna yhteyttä Väestöliiton klinikkaan ja saimme inseminaatioajan lounastauoksi. Olin töissä kuin tulisilla hiilillä siihen asti, kun lähdin hakemaan Marikkia matkalla klinikalle. Jännitin inseminaatiota enemmän kuin aiempia käyntejä, enkä osannut olla tilanteessa täysin rento, mutta toimenpide kävi nopeasti. Marikki oli mukana ja piti kädestä.

Odotin, että inseminaation jälkeen laitetaan heti housut jalkaan ja lähdetään, mutta sainkin makoilla penkissä kymmenisen minuuttia. Samalla kävimme läpi lääkärin kanssa seuraavat vaiheet ja saimme myös siemennestetutkimuksen tulokset. Sukusolut olivat erittäin hyvää laatua. MOT5-sperma (0,5 ml) sisälsi 19,5 miljoonaa siittiötä (39 miljoonaa millilitrassa). 58 prosenttia (eli yli 11 miljoonaa käytetyssä oljessa) olivat eteenpäin uivia. Lääkäri arvioi ultraäänen perusteella, että munarakkula oli puhjennut (oikealta puolelta) aiemmin aamulla, ja että limakalvo oli 9,5-10,5 mm paksu. Inseminaatio meni lääkärin mukaan teknisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Olosuhteiden pitäisi siis olla kunnossa. Nyt se on enää tuurista kiinni.

Kun pääsimme autolle, pötköttelin vielä hetken auton takapenkillä jalat kattoa kohti. (Tuli melkein mieleen The L Word ja If These Walls Could Talk 2…) Nyt edessä on ensimmäistä kertaa se kuuluisa kahden viikon odotus. Ensimmäisen puolikkaan päivän perusteella odottelu ei tule olemaan helppoa. Puhuimme Marikin kanssa, että vaikka minulle on ominaista olla realistipessimisti ja Marikki odottaa muuten vain pahinta, yritämme olla tämän asian suhteen mahdollisimman optimistisia ja toiveikkaita, sillä petymme joka tapauksessa, mikäli raskaus ei tärppää. Kuvan mallin mukaisesti siis iloa ja hymyä elämään ja mahdollisimman rentoa odottelua.