klinikalla

Vuosipäivä

14.3.2017

Huomasimme tänään ihan sattumalta, että on viidennen klinikkainssin vuosipäivä! Tasan vuosi sitten Pakkasen Poika sai alkunsa! Miten hurjalta se tuntuukaan, ja miten paljon yhdessä vuodessa on ehtinyt tapahtua. Tavallaan tuo aika tuntuu nyt jo hyvin kaukaiselta, toisaalta muistissa on hyvin viidennen yrityskerran tunnelmat. Olimme tehneet neljä tuloksetonta inseminaatiota suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja yrittäminen alkoi tuntua jo hiukan raskaalta. Suunnittelimmekin, että siirtyisimme viidennen yrityksen jälkeen järeämpiin hoitomuotoihin. Viides yrityskerta piti meidät loppuun asti jännityksessä, sillä emme olleet ollenkaan varmoja, voitaisiinko inseminaatiota edes tehdä liian suuren follikkelimäärän ja mahdollisesti lauantaille osuvan ovulaation takia. Lopulta kuitenkin pääsimme yrittämään ja nyt vuotta myöhemmin olemme 15-viikkoisen poikavauvan äitejä!

Näin jälkikäteen ajateltuna taipaleemme vanhemmiksi oli aika helppo, ja olimme hyvin onnekkaita, kun raskaus alkoi noinkin nopeasti. Tottakai tuloksettomien yrityskertojen aiheuttamat pettymykset tuntuivat aina pahalta, mutta emme ehtineet lannistua niiden alle tai kadottaa toivoamme. Osaltaan tähän vaikutti varmasti intensiivinen yritystahtimme. Teimme kaikki viisi inssiä puolen vuoden sisällä, joten vaikka pettymyksiä tulikin, pääsi niistä aika nopeasti yli, kun ajatukset piti suunnata aina kohti seuraavaa yrityskertaa ja uutta mahdollisuutta, eikä stressin aiheille ja peloille voinut antaa valtaa. Meillä oli myös sinänsä onnekas tilanne, että vaikka rahanmeno hirvittikin, olimme säästäneet rahaa projektia varten niin, ettei yrittämisestä tarvinnut pitää taukoja taloudellisista syistä.

Yritystaipaleemme ei pettymyksistä huolimatta ollut kokemuksena huono. Päinvastoin, tuo aika lähensi meitä entisestään ja toi mukanaan monenlaisia uusia kokemuksia ja yhteisiä ihania muistoja. Juttelimme paljon yritysten ja pettymysten aiheuttamista tunnelmista, pettymyksistä ja huolista, sekä haaveilimme ja suunnittelimme yhdessä tulevaa. Myös blogin kirjoittaminen auttoi, kun tunnelmia yritysten varrelta sai purettua tätäkin kautta.

Toki on joitain asioita, joita tekisimme nyt jälkiviisaampina erilailla, mutta sekään ei oikeastaan harmita. Emme voi olla kuin onnellisia, että saimme suloisen Pakkasen Pojan perheeseemme! Kun toivottavasti tulevaisuudessa aloitamme yritysprosessin uudestaan, voimme hyödyntää epäonnistuineista yrityskerroista oppimaamme.

rv 7+1

Varhaisraskauden ultra

19.4.2016

Eilen oli vihdoin varhaisraskauden ultran aika. Kävimme ultrassa klinikalla oman lääkärimme luona, ja oli mukava nähdä hänet vielä näin plussan jälkeenkin ja käydä lyhyesti läpi kuulumisia. Lääkäri kyseli hieman Mintun voinnista ja antoi meille lomakkeita neuvolaa ja klinikkaa varten täytettäviksi. Ennen tutkimusta lääkäri laski eiliselle raskausviikoksi 7+0 hedelmöittymisajankohdan mukaan ja lasketuksi ajaksi itsenäisyyspäivän. Olimme itse laskeneet aiemmin raskausviikot Mintun kuukautisten perusteella, joten olimme olleet laskuissa kaksi päivää edellä. Korjasimme nyt nuo uudet raskausviikot myös tänne blogiin.

Meitä kumpaakin jännitti tietenkin ennen tutkimusta, tosin Minttua taisi jännittää eniten se, kuinka monta alkioita kohdusta löytyisi, kun mahdollisuus monikkoraskauteen oli kuitenkin olemassa. Minua huoletti enemmän se, että jos saisimmekin huonoja uutisia. Huolet eivät onneksi olleet aiheellisia, sillä ultrassa näkyi yksi pieni alkio, jonka sydän pumppasi vinhaa vauhtia. Alkiolla oli mittaa 9,7 mm, mikä vastasi lääkärin mukaan raskausviikkoja, ja kaikki muukin näytti kuulemma oikein hyvältä.

Kohdusta löytyi myös noin 2,5 cm pituinen mahdollinen verenpurkauma. Lääkäri ei ollut siitä huolissaan, mutta otti varmuuden vuoksi siitäkin kuvan neuvolaan vietäväksi. Lääkäri arveli, että se olisi saattanut syntyä mahdollisesti tilanteessa, jossa toinenkin hedelmöittynyt munasolu olisi yrittänyt kiinnittyä kohdun limakalvoon, mutta ei olisi lähtenyt kehittymään. Verenvuodon tai voimakkaiden kipujen ilmetessä lääkäri neuvoi meitä ottamaan heti yhteyttä lääkäriin tai neuvolaan, mutta oli sitä mieltä että asiasta ei kannata huolestua, ja että todennäköisimmin tuota mahdollista verenpurkaumaa ei enää näkyisi seuraavassa ultrassa.

Ultrassa kävi taas vähän samalla lailla kuin positiivisen raskaustestin kanssa. Emme vuodattaneet liikuttuneina onnenkyyneliä, vaan päällimmäisenä tunteena oli hiljainen huojennus siitä, että kaikki oli kuten tässä vaiheessa pitääkin. Positiivisesta raskaustestistä on nyt kolmisen viikkoa, ja tuntuu että vasta totuttelemme uutiseen. Se on vielä meidän (ja teidän!) oma salaisuutemme josta emme ole kertoneet muille, ja josta puhumme vähän varovasti keskenämme. Käytämme sitten jos kaikki menee hyvin -alkuisia lauseita puhuessamme tulevasta, mutta vähän kuin itseltämme salaa kuitenkin haaveilemme jo siitä kun Mintun maha alkaa kasvaa tai kun saamme alkaa sisustaa lastenhuonetta, itsenäisyyspäivän saapumisesta nyt puhumattakaan.

Tunnelmia maaliskuun vuoristoradalta

29.3.2016

Päätimme helmikuun epäonnistumisen jälkeen, että kokeilemme vielä yhtä (viidettä) inseminaatiota ja siirrymme sen jälkeen järeisiin aseisiin eli IVF:ään. Halusimme toimia tällä kertaa hieman eri tavalla emmekä raportoineet kiertoa blogiin. Kierto oli yhtä vuoristorataa, joten nyt jälkikäteen raportoimista riittää.

Lääkitys

Vuoto alkoi lauantaina 27.2. Edellisen inseminaatiokäynnin yhteydessä lääkärin kanssa laatimamme suunnitelman mukaan sunnuntaille oli merkitty ensimmäinen Letrozol. Epäilys lääkityksen riittävyydestä (5 x Letrozol ja 2 x 75 IU Menopur) oli kuitenkin hiipinyt talouteemme. Lähes samalla annostuksella kun ei helmikuussa saatu aikaan kuin yksi follikkeli. Halusimme tällä kertaa välttää yhden munarakkulan inseminaation. Se on todettu toimimattomaksi neljä kertaa. Sovin siis maanantaina lääkärin kanssa Letrozol-annostuksen nostosta (1-2-2-2-1, +60%), tavoitteenamme saada aikaan useampi rakkula kuin aiemmilla kierroilla. Olimme puhuneet Marikin kanssa, että jos follikkeleja kasvaa liikaa (yli kolme), jätetään yrityskerta välistä. Tämä sopi myös lääkärille. Follikkeliultra sovittiin viikon päähän.

Menopurin ja pistovälineiden hankkimisessa oli pientä säätöä, kun farmaseutti luki reseptin väärin ja jouduin käymään apteekissa pariin otteeseen. Neulojakin piti hakea kahdesta apteekista, että sain oikeat (sekoitukseen 18G ja pistämiseen 26/27G). Jälkikäteen nämä vastoinkäymiset tuntuvat pieniltä, mutta silloin olin hermoromahduksen partaalla (vaikka en vielä edes ollut hormonihuuruissa!). Kannattaa muuten muistaa Menopuria pistäessä, että sekoituksen jälkeen tyhjiö voi imaista osan lääkkeestä takaisin pulloon neulaa pullosta ulos vetäessä! Ilmiön takia jouduin pistämään Menopuria kahdesti ensimmäisenä päivänä.

Lääkeannostuksen noston jälkeen erityisesti Marikki alkoi epäillä, että teimme sittenkin virheen ja munasarjani pullistelisivat folleista viikon päästä ultrassa. Yritimme kuitenkin muistuttaa itseämme, että otimme lisälääkkeitä pyytämällä tietoisen riskin siitä, että follikkeleita voisi olla liikaa ja inseminaatio jouduttaisiin perumaan.

Follikkeliultra

Ultran lähestyessä jännitimme, montako follia saimme aikaiseksi nostetulla lääkeannoksella. Yhden, kaksi, kolme, liikaa? Folliultrassa lääkäri laski neljään. Oikealta puolelta löytyi yksi 16-millinen ja aktiivisemmalta vasemmalta puolelta 16-, 15- ja 14-milliset follikkelit. Ajattelin heti, että inseminaatio pitäisi unohtaa tässä kierrossa koska follikkeleita oli liikaa eikä toiveissamme ole kolmoset! Lääkäri pohti ja pyöritteli ja antoi vielä yhden oljenkorren. Ehdotus oli, että testaamme ovulaatiota seuraavasta päivästä alkaen ja kunhan testi on positiivinen, tehdään uusi follikkeliultra. Jos epätodenäköinen tapahtuu ja yksi tai kaksi pienintä rakkulaa näivettyy, voidaan inseminaatio tehdä samana tai seuraavana päivänä. Jos taas kaikki neljä jatkavat iloista kasvuaan, voimme päättää, jätämmekö inseminaation seuraavaan kiertoon, vai haluammeko, että pienimmät rakkulat tyhjennetään inseminaation yhteydessä.

Yht’äkkinen ajatus minipunktiosta ei kuulostanut houkuttelevalta. Oljenkorsi piti kuitenkin katsoa loppuun asti, joten aloitin ovulaatiotestauksen tiistaiaamuna. Puhuimme Marikin kanssa mahdollisista ovulaatiopäivän vaihtoehdoista. Marikki oli sitä mieltä, että minun pitäisi tehdä lopullinen päätös, koska kyse on minun vartalostani. Päätökseni oli, että mikäli munasarjani jatkaisivat kaikkien neljän rakkulan kasvattamista, jättäisimme kierron ja punktion väliin.

Toinen follikkeliultra

Ovulaatiotestit näyttivät negatiivista tiistaina ja keskiviikkona, vaikka alavatsassa oli ollut havaittavissa kivistelyä. Kuvittelin, kuinka vasemmalla puolella asustelevat follikkelit pullistelivat liitoksissaan. Kierto alkoi tässä kohtaa tuntua henkisesti aiempaa huomattavasti raskaammalta. Tapahtumia oli ollut niin sanotusti riittävästi. Mahdolliset inseminaatiopäivät alkoivat käydä vähiin lähestyvän viikonlopun ja seuraavan viikon tiistaina alkavan kolmipäiväisen työmatkan takia. Clearbluen ovulaatiotestitkin olivat loppumassa maanantaina!

Ovulaatiotesti oli vielä torstainakin (kp 13) negatiivinen. Mielenrauhan vuoksi halusimme kuitenkin käydä tarkistamassa follikkeleiden lukumäärän ultrassa. Klinikalla lääkäri hieroi käsiään yhteen ja naurahti ”aletaankos laskemaan rakkuloita”. Hyvä (tai huono) uutinen oli, että kaikki follikkelit olivat kasvaneet huomattavasti hitaammin kuin odotettiin. Oikeanpuoleinen johtofollikkeli oli nyt 19 mm. Vasemmalla isoin follikkeli oli kasvanut reiluun 18 millimetriin. Hyvä uutinen oli, että vasemmanpuoleiset pienemmät kaverit olivat edelleen 14-15 mm kokoisia tai ehkä aavistuksen jopa pienempiä kuin aiemmassa ultrassa.

Suunnittelimme lääkärin kanssa seuraavat askelmerkit. Varasimme perjantaille vielä yhden ultra-ajan positiivisen ovulaatiotestin varalta. Lääkäri tarkistaisi ensin ultralla, mitä pienimmille follikkeleille kuuluu. Jos inseminaatio voitaisiin tehdä, sperma sulatettaisiin ja lähetettäisiin matkaan. Jos pikkufollit olisivat kirineet kasvussa, jätettäisiin inseminaatio välistä. Tässä kierrossa Pregnyliä ei voitaisi käyttää, koska se irrottaisi kaikki munarakkulat – myös ne pienet – joten odottaisimme luonnollista LH-huippua.

Ovulaatiotesti oli perjantainakin negatiivinen, joten peruin varatun ajan. Jännitysnäytelmä ei kuitenkaan vielä ollut ohi. Osuuko ovulaatio lauantaille? Jos plussa tulee sunnuntaina, onko maanantaina jo liian myöhäistä tehdä inseminaatio? Tuleehan LH-huippu viimeistään maanantaina (kp 17)? Syksyllä yhdessä luonnonkierrossa LH-huippu oli vasta kiertopäivänä 19. Huh. Tunnelma tiivistetysti: jos tässä vielä päästään yrittämään niin on ainakin huolella tehty!

Lauantaiaamu alkoi pienimuotoisella juhlinnalla, kun ovulaatiotesti oli edelleen negatiivinen! Ja lopulta sunnuntaiaamuna Clearbluen näyttöön ilmestyi hymynaama. Sunnuntai-iltana tunsin pientä juilimista vasemmalla puolella.

Inseminaatio

Klinikalla oli maanantaina sairastapauksen vuoksi miehitysvajaus, mutta sain aamupäivälle ultra-ajan ja tutustuin klinikan kolmanteen lääkäriin. Menin klinikalle yksin kuten kaikkina kertoina tässä kierrossa, koska Marikki ei ole päässyt työvuorojen takia mukaan.

Follikkelitilanne näytti hyvältä. Oikealla ainokainen parisenttinen rakkula oli puhkeamaisillaan. Sen muoto oli selvästi muuta kuin ympyrä. Vasemmalla kaksi pientä follikkelia olivat edelleen pieniä (13-14 mm). Isoin oli jo puhjennut ja siitä oli jäljellä vain keltarauhanen. Lääkäri arvioi, että rakkula oli puhjennut edellisenä illalla (noin 12 h sitten), joten sekin voisi potentiaalisesti hedelmöittyä. Labraan lähti käsky sulattaa sperma ja minä siirryin hetkeksi odotusaulaan. Puoli tuntia myöhemmin olin taas pöydällä. Sperma oli jälleen hyvänlaatuista, vaikka ei niin priimaa kuin viimeksi. Oljessa oli 19 miljoonaa siittiötä, joista 66% liikkui eteenpäin (A 10%, B 56%), joten 12,5 miljoonaa (A 1,9M, B 10,6M) pätevää siimahäntää lähti matkaan. Let the 2ww begin!

Tällä kertaa inseminaatio ei tuntunut fyysisesti juuri ollenkaan. Liekö sopiva yhdistelmä minun rentoutta, pienempää levitintä, erilaisia lääkärin otteita ja hieman erilaista asentoa pöydällä. Kaikilla aiemmilla kerroilla on inseminaatio aiheuttanut jonkin asteista ikävää tunnetta tai jopa kipua. Olen puskenut sisulla toimituksen läpi, mutta nyt tiedän jatkossa pyytää gynekologia käyttämään pienempiä välineitä.

Pöydällä maatessani keskustelin lääkärin kanssa lyhyesti IVF:stä. Kysyin muun muassa lääkärin arviota punktiopäivästä. Kuulemma, koska minulla on vilkkaat munasarjat, punktio osuu todennäköisesti kiertopäiville 12-14. Huhtikuun kiertoon meillä ei ole sovittuna jatkoaskeleita. Raskaustesti ja mahdolliset uuden kierron alkupäivät osuvat pääsiäisen pyhille, joten jos emme ennen pääsiäistä keskustele vielä erikseen oman lääkärin kanssa, jää huhtikuu IVF:n osalta välistä. Myös toukokuu jää välistä, sillä kierron pysyessä tasaisena olisin ulkomaan työmatkalla heti punktion jälkeen. No, tehdään sitten juhannusvauva, jos tämäkin kerta epäonnistuu. Pessimismi nosti päätään ennen kuin inseminaatiosta oli kulunut edes 12 tuntia.

Täytyy vielä sanoa, että olemme saaneet tähän mennessä Oulun klinikalla huippuystävällistä ja kivaa palvelua. Hyvän palvelun lisäksi oma lääkärimme ei ole laskuttanut yhdestäkään puhelinneuvonnasta emmekä joutuneet maksamaan toisesta ultrakäynnistä mitään. Tämän kierron kustannukset eivät siis käytännössä olleet edellistä korkeammat, vaikka käyntejä oli enemmän.

Kuva: 55Laney69 (Flickr, CC BY-NC 2.0)

Neljäs kerta

12.2.2016

Minttu pisti eilen iltapäivällä Pregnyl-irrotuspiikin ja tänään kävimme klinikalla neljännessä inseminaatiossa. Toissapäivänä pistetty Menopur ei ollut valitettavasti vauhdittanut follikkeliultrassa nähtyjen pienten munarakkuloiden kasvua, vaan tämänpäiväisessä ultrassa näkyi yhä vain yksi johtofollikkeli. Se oli alkanut jo luhistumaan, eli munasolun irtoamisen kannalta ajoitus osui kai nappiin. Aiemmissa inseminaatioissa follikkeli oli jo puhjennut tai vielä pinkeän pyöreä, joten tällä kertaa ajoitus on siis ainakin hieman erilainen muihin yrityksiin verrattuna.

Uutta tässä yrityksessä on myös luovuttaja, ja toivommekin, että luovuttajan vaihto vaikuttaisi positiivisesti tulokseen. Lääkäri kertoi tänään heti tapaamisen aluksi, että labra oli kehunut sukusolujen laatua. Oljessa oli 38 miljoonaa siittiötä, joista 64% oli eteenpäin liikkuvia (A 20%, B 44%), mikä tarkoittaa, että eteenpäin liikkuvia oli yhteensä 24,3 miljoonaa (joista 7,6 miljoonaa A-liikkuvia). Edellisellä kerralla eteenpäin liikkuvia oli 11,1 miljoonaa, ja marraskuun yrityksessä vain 4,5 miljoonaa, joten ainakin sperman laadun puolesta mahdollisuudet onnistumiseen ovat olemassa.

Juttelimme inseminaation jälkeen lääkärin kanssa siitä, mitä meidän kannattaisi tehdä seuraavassa kierrossa, jos tämäkään yritys ei tuota tulosta. Olimme lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että seuraavaan kiertoon kannattaa laittaa voimakkaammat lääkkeet, koska pienemmillä annoksilla ei ole saatu syntymään kahta munarakkulaa. Eli seuraavassa kierrossa Minttu söisi saman annostuksen Letrozolia kuin tässäkin kierrossa (1 kpl kp 2-6) ja siihen lisäksi otettaisiin Menopuria 75 IU:ta kiertopäivinä 7 ja 8 jolloin ne toivottavasti ehtisivät vaikuttaa paremmin munasoluihin kuin tässä kierrossa. Mutta toivotaan että ensi kuussa ei tarvisi miettiä lääkeannostuksia ollenkaan, vaan raskaus vihdoin alkaisi nyt. Toisaalta mahdollinen negatiivinen tulos ei jotenkin nyt huoleta niin kovasti, kun tuntuu, että meillä on seuraavaan kiertoon jo uudet suunnitelmat valmiina.

Ihan pelkästä taloudellisesta näkökulmasta olisin kyllä jo todella valmis näkemään plussan raskaustestissä. Vielä noin viikko sitten minusta tuntui ettei tämä projekti ole niin kalliiksi tullut… Sitten tällä viikolla maksettaviksi tulivat uudet sukusolut, lääkkeet, follikkeliultra ja tämänpäiväinen inseminaatiokäynti, ja projektin hintalappu heilahtikin jo lähemmäs viittätuhatta. Ei lapsihaavetta voi tietenkään rahassa mitata, mutta kyllähän tuo rahanmeno hieman kauhistuttaa. Onneksi olemme säästäneet tätä varten, ettei maksuista tulee kamalaa lisästressiä.

Piikkkeejäääää!

10.2.2016

Tänään on kiertopäivä 10 ja kävin jälleen follikkeliultrassa. Tämä kierto on toinen, jossa on mukana lääkeapua. Otin viime viikolla Letrozolia kiertopäivinä 2-6. Ja tänään kuvioihin otettiin follikkeliultratuloksen myötä vielä vähän ylimääräistä apua. Edellistä isommalla Letrozol-annoksella oli tarkoitus yrittää saada aikaan kaksi munarakkulaa, jotta inseminaation onnistumistodennäköisyys paranisi. No, eipä auttanut. Vasemmalla möllötti yksi 16 mm kokoinen johtorakkula. Oli siellä (vasemmalla) ilmeisesti myös muutama pienempi munarakkula, ja näistä isoin oli 11-12 mm kokoinen. Limakalvo oli sentään hieno (6,6 mm ja kolmikerroksinen). Greippimehu vai Letrozol, ken tietää!

Johtorakkulan ja aiempien munarakkuloiden koon suhteen epätasaisten kiertojen perusteella lääkäri arvioi, että ovulaation osuminen lauantaille (kiertopäivä 13) on erittäin todennäköistä. Mainitsin lääkärille, että emme ole Marikin kanssa ihan varmoja Pregnylin käytöstä. Kysyin myös, miksi sen käyttömenetelmissä tuntuu olevan isojakin eroja. Inseminaation yhteydessä, vuorokautta aiemmin, jopa 36 tuntia aiemmin. Se on kuulemma hyvin tapaus- ja potilaskohtaista, tietenkin. Milloin opimme olemaan lukematta blogeja ja palstoja kuin piru raamattua ja luottamaan siihen, että lääkärit osaa asiansa? Yksi vaihtoehto olisi edelleen jatkaa luonnollisella kierrolla ja ottaa riski, että inseminaatio jää lauantaiovulaation vuoksi välistä.

Lääkäri mietti ja pohti ja lopulta ehdotti, että minulle pistettäisiin pieni annos (75 IU) Menopur-hormoniyhdistelmää tänään (keskiviikkona), pistäisin huomenna töiden jälkeen (klo 17) Pregnylin, ja inseminaatio tehtäisiin perjantaina klo 14. Menopurilla pyrittäisiin vauhdittamaan pienemmän munarakkulan kypsymistä ja Pregnylillä ne irrotettaisiin munasarjasta. Hetken miettimisen jälkeen suostuin tähän suunnitelmaan. Tuleepa kokeiltua jotain uutta tässäkin kierrossa uuden luovuttajan lisäksi. Yhden lauantaiovulaation syksyllä kokeneena väärän päivän ovulaatio tuntui inhottavammalta kuin lääkkeiden pistäminen. Ja säästyypä kalliit Clearbluet tulevaisuuteen.

Lääkärikäynnin jälkeen hoitaja neuvoi minulle lääkkeiden sekoittamisen ja pistämisen perusteet ja lopuksi pistin itse Menopurin mahamakkaraan (noin klo 12.45). Kauhusta jäykkänä työnsin neulan ihoon silmät kiinni. Nipisti, mutta ei sattunut. Nyt kuvittelen, miten sisälläni kasvaa hormonihirmu, vaikka hoitaja vakuutti, ettei Menopurista tule kummempia oireita. Pregnyl on sitten eri asia.

Niin ja ennen ultraääntä kävin verikokeessa. Minulta tarkistetaan varmuuden vuoksi kilpirauhasarvot ja samalla katsotaan myös perusverenkuva. En pidä neuloista ollenkaan, joten tämä päivä oli hyvää siedätysterapiaa. Verikoetulokset saadaan todennäköisesti perjantaina.

Marikilla olisi työvuoro perjantaina inseminaation aikaan, mutta hän sai sen vaihdettua, että pääsemme yhdessä klinikalle. Josko meilläkin nyt onnistuisi. On sentään yhdeksän kuukautta siitä, kun Marikki varasi meille ensikäyntiajan, inseminaatio tehdään ystävänpäiväviikonloppuna ja raskaustestin ajankohta melkein osuu meidän olympiadin välein juhlittavaan kihlapäivään. Symboliikkaa kerrakseen.