nimet

Nimijuhla

7.2.2017

Aika kulkee nyt kyllä ihan luvattoman hurjaa vauhtia. Ajattelin kirjoittaa blogiin siitä, että vauva on tänään jo kymmenen viikkoa vanha, kunnes huomasin, että emme ole kirjoittaneet vielä mitään vauvan nimijuhlastakaan, josta on jo puolisentoista viikkoa aikaa. Eli aloitetaas sillä, ja palataan kymppiviikkoispäivitykseen vaikka loppuviikosta.

Vauva sai virallisesti nimensä jo vuodenvaihteessa, kun lähetimme nimipaperit maistraattiin. Tuntui tavallaan vähän hassultakin salailla vauvan nimeä lähipiiriltä, kun sitä kuitenkin ehdimme käyttää neuvolassa ja muissa virallisemmissa yhteyksissä useamman viikon ajan ennen juhlaa, ja nimellä varustettu Kela-korttikin oli ehtinyt tulla postissa jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Onnistuimme kuitenkin olemaan lipsauttamatta nimeä kenellekään lähipiriissä, ja nimen paljastaminen nimijuhlassa teki tilaisuudesta kyllä jotenkin erityisemmän ja juhlavamman. Itse seremonia oli hyvin lyhyt ja ytimekäs, ja koostui kummien esittelystä, muutamasta kauniista lastenrunosta sekä nimen kertomisesta vieraille. Juhlaväkeä oli paikalla reilut kolmekymmentä henkeä ja tunnelma oli oikein mukava ja välitön.

Kuten jo aiemmin taisin mainita, sai vauva lopulta juuri sen etunimen, josta olimme puhuneet niin pitkään kuin olimme vauvasta haaveilleet. Nimi sopii pikkuisellemme todella hyvin ja on mielestämme kovin kaunis. Toiseksi nimeksi valitsimme lopulta nimen, joka oli aiemmissa keskusteluissamme ollut aivan eri etunimen perässä. Tämä toinen nimiyhdistelmä oli keskusteluissamme ollut mahdollisen tulevan pikkuveljen nimi, mutta yhtäkkiä tuo toinen nimi sopikin paremmin vauvalle valitsemamme nimen perään ja alkuperäinen ehdokas toiseksi nimeksi hylättiin.

Mietimme kauan, haluammeko julkaista nimen blogissa. Periaatteessa meillä ei ole mitään nimen julkistamista vastaan, mutta lopulta päädyimme siihen, ettei etunimeä käytetä blogissa. Pääsyynä on se, etten halua blogimme löytyvän jos joku googlaa lapsen nimen tulevaisuudessa. Itse nimi siis ei ole suuri salaisuus, mutta en halua, että blogi on lapsen nimen hakutuloksissa, koska blogi on kuitenkin loppujen lopuksi meidän, hänen äitiensä blogi, eikä lapsen. (Jos joku vakkarilukijoista on kiinnostunut vauvan etunimestä, voimme laittaa tiedon vaikka sähköpostilla!)

Vauva on kulkenut blogissa ilman sen kummempaa nimimerkkiä, mutta ajattelimme nyt, että pelkästä vauvasta kirjoittaminen käy tylsäksi. Aluksi päätimme, että kutsumme vauvaa blogissa toisella nimellään, mutta päädyimmekin nyt kutsumaan tätä nimimerkillä Pakkasen Poika (jatkaen lastenkirjateemaamme, nimen inspiraationa iki-ihana Aino ja Pakkasen Poika).

Edit 8.3.2017 Vauvan nimimerkki blogissa muutettu

rv 37+6

Sateenkaariperhe

Millä nimellä äitejä kutsutaan?

Marikki

20.11.2016

Koko vauvahaaveen ja -projektin aikana on yksi asia mietityttänyt minua ylitse muiden: millä nimellä äitejä kutsutaan? Jos olisimme englanninkielisiä, olisi kaikki niin helppoa. Olisimme kumpikin virallisissa yhteyksissä Mother, mutta kummallekin löytyisi arkikäyttöön ja lapsen suuhun sopivampi nimitys useiden eri vaihtoehtojen joukosta: Mom, Mommy, Mama, etc. Suomeksi sama ei onnistu. Suomen kielessä yksi on ylitse muiden: Äiti. Äiti on virallisissa papereissa ja yhteyksissä käytetty nimitys, mutta yhtälailla sanaa käyttää juuri puhumaan oppinut pieni lapsi. Onhan Äidilläkin lempinimiä, on Äiskää, Mutsia ja muita, mutta eivät ne ole aivan sama asia. Niillä ei tunnu olevan aivan sitä samaa painoarvoa, sitä virallisuutta, identiteettiä ja toisaalta läheisyydestä ja tunnesiteestä kertovaa kaikua. Ei ainakaan omaan korvaani.

Mutta millä nimityksellä äitejä kutsutaan perheessä, jossa on kaksi äitiä? Voiko kumpaakin äitiä kutsua arjessa Äidiksi? Olisiko se käytännön tasolla hämmentävää meille tai lapselle? ”Äiti laittaa sinulle iltapalan, sitten Äiti lukee iltasadun.” Olisiko lapsen vaikea ymmärtää kumpaa Äitiä milloinkin tarkoitetaan? Lipsahtaisiko tämä siihen, että käyttäisimme Minttu-äiti ja Marikki-äiti -nimityksiä? Tiedän, että joissain perheissä Etunimi-äiti toimii oikein hyvin ja tuntuu sopivalta, mutta mielestäni se tuntuu liian pitkältä arkikäyttöön. Pudottaisiko lapsi jossain vaiheessa äiti-liitteen lopusta ja kutsuisi meitä pelkillä etunimillä? Vai jätetäänkö Äiti kokonaan viralliseen käyttöön ja ollaan arjen puheessa vaikka Äiskä ja Mamma (voi kun jompi kumpi meistä olisikin ruotsinkielistä sukua, ja Mamma tuntuisi sopivalta vaihtoehdolta)? Vai onko toinen Äiti ja toinen Äiskä? Mutta kumpi on kumpi?

Minulle on jostain syystä todella tärkeää, että lapsi kutsuu minua Äidiksi. Tiedän, että kaikille tuo nimitys ei ole ollenkaan tärkeä, ja jollekin toiselle joku toinen nimitys tuntuu heti oikealta. Mutta minä haluan olla Äiti. En Etunimi-äiti, en Äiskä, en mitään muuta. Mutta olisiko hullua, että minua kutsuttaisiin Äidiksi, ja Minttua, joka on synnyttänyt vauvan ja joka on vielä tässä vaiheessa (siihen asti kunnes adoptio astuu voimaan) oikeasti lapsen ainoa virallinen äiti, kutsuttaisiin jollain muulla nimityksellä? Mintulla ei ole yhtä voimakasta tarvetta tulla kutsutuksi Äidiksi (vaikka tämä tietenkin täysillä kokee olevansa lapsen äiti), ja tämä onkin ollut alustavissa keskusteluissa valmis luopumaan Äiti-nimityksestä arjessa ja ottamaan itselleen jonkin toisen kutsumanimen. En kuitenkaan halua, että oma toiveeni ja tarpeeni Äitinä olosta olisi jollain tapaa Mintulta pois ja murehdin sitä, että Minttu myöhemmin huomaisi katuvansa päätöstä. Toisaalta murehdin myös sitä, että lähipiiri käyttäisi Mintusta kuitenkin tuota nimeä, jolloin ehkä päätyisimme kuitenkin lopulta Etunimi-äiti -tilanteeseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nimitysasiat on ratkaistu muissa kahden äidin perheissä, tai kuinka vauvaa odottavat tai vauvasta haaveilevat pariskunnat ovat pohtineet asiaa? Olisi todella kiva kuulla muiden kokemuksia niin käytännöstä kuin siitäkin, minkälaisia tunteita nimitykset herättivät teillä. Onnistuuko Äiti ja Äiti -yhdistelmä käytännössä? Tai se, että toista äitiä kutsutaan aina Äidiksi, toista välillä Äidiksi, välillä Äiskäksi tai Etunimi-äiskäksi eri yhteyksissä? Murehdinko nimityksistä aivaan liikaa ja turhaan?

rv 32+1

Sekalaiset

Nimitrendit

Marikki

11.10.2016

Kuten aiemmassa nimiä käsittelevässä kirjoituksessa mainitsin, löytyisi kauniita tyttöjen nimiä vaikka kuinka, mutta poikien nimien joukosta ei vain yksinkertaisesti löydy montaa suosikkia. Meillä on oikeastaan vain ihan muutama pojan nimi, joista olemme edes keskustelleet tosissamme. Lyhyen listan kärkipaikkaa pitää nimi, joka on ollut suosikkimme aikalailla nimikeskustelujen alusta asti. Löysimme nimen muutama vuosi sitten, kun yritimme jollain pitkällä automatkalla miettiä Seelalle sopivaa veljen nimeä. Seela putosi jossain vaiheessa suosikkilistaltamme pois, mutta tuolle pojan nimelle ei ole käynyt samalla tavalla, vaan se on yhä ehdoton suosikkimme. Keksimme nyt loppukesästä nimen jatkoksi täydellisen toisen nimen, mikä on saanut meidät ihastumaan nimeen entisestään. Olimme miettineet yhdistelmää jossain vaiheessa aiemminkin, mutta sen jostain syystä silloin hylänneet. Tällä kertaa asiaa makusteltuamme olimmekin sitä mieltä, että nimet sopivat yhteen aivan täydellisesti, ja nimipohdinta oli pojan nimen osalta sillä selvä.

Paitsi että… Olen huomannut, että valitsemamme etunimi on nyt todella suosittu ja voi hyvinkin olla, että siitä on tulossa (tai se on jo) trendinimi. Nimi kuulosti korviimme vielä noin kolmisen vuotta sitten hyvinkin tuoreelta ja harvinaiselta, mutta viime aikoina olen bongannut nimeä usein niin paikallisen seurakuntalehden kastettujen listalta kuin sosiaalisesta mediastakin. Nimi sopii hyvin useampaankin vallalla olevaan nimitrendiin, joten ei ihmekään, että se kasvattaa vauhdilla suosiotaan.

Meillä on Mintun kanssa kummallakin ikäluokassamme hyvin yleiset etunimet, eikä asia ole koskaan vaivannut meitä. Itseasiassa minusta oli ala-asteella todella hienoa, että minulla ja yhdellä ystävälläni oli sama etunimi. Jostain syystä silti hieman karsastan ajatusta, että lapsellamme olisi todella suosittu etunimi. Olisin varmaankin valmis luopumaan vakavastakin nimi-ihastuksesta vain siksi, että se löytyisi edellisvuoden nimitilastossa kahdenkymmenen suosituimman nimen joukosta. Onkin varmasti hyvä asia, että tämän vuoden nimitilastoja ei ehditä julkaista siihen mennessä kun vauvan nimestä täytyy päättää. Toisaalta jos nimi on kasvattanut huomattavasti suosiotaan, voisin yrittää myös ajatella, että onpa ihana että niin monet muutkin ovat huomanneet nimen kauneuden!

Nimitilastoja lukiessa on hyvä myös muistaa, että nykypäivänä tilastojen kärkisijoiltakaan löytyvät nimet eivät ole samalla tavalla yleisiä kuin menneiden vuosien Jennit ja Jarit olivat. Viime vuoden suosituimmat etunimet olivat Venla ja Leo ja niiden kummankin osuus kaikista annetuista etunimistä oli alle 1,50%. On siis hyvin epätodennäköistä, että Leon luokalla olisi kolme muuta Leoa tai että naapurustossa asuisi koko joukko pikku-Venloja.

Nimitilastoja enemmän nimen valinnassa taitaa kuitenkin lopulta painaa se, löytyykö lähipiiristä samannimisiä ihmisiä (tai eläimiä!). Pudotimme varhaisessa vaiheessa nimiehdokkaiden listalta pois ihanan nimen, koska perheenjäseneni puolison sisarella (joka puolestaan on sattumalta minun etunimikaimani!) on samanniminen poika. Näemme tätä lasta perheineen muutaman kerran vuodessa perhejuhlissa, mutta muuten emme ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Saman nimen käyttäminen tuntuisi kuitenkin hassulta, joten nimi putosi heti kättelyssä pois pohdinnoista, vaikka vieläkin joskus kaipailen hieman sen perään. Tänä syksynä saimme aivan sattumalta tietää, että kihlasormustemme mallin nimi on juurikin tuo pojannimi! Se sai meidät harkitsemaan nimen käyttämistä uudestaan siinä tapauksessa, että saisimme kaksi poikaa. Ehdimme jo hieman suunnitella, että antaisimme ensimmäiselle pojalle nykyisen nimisuosikkimme ja tämän pikkuveljelle tuon lähipiirissä jo käytössä olevan nimen. Nimet käyvät todella hyvin yhteen ja sopisivat hyvin veljesten nimiksi. Tosin ne alkavat samalla kirjaimella, enkä kamalasti pidä käytännöstä, että perheen lasten nimet alkavat samalla kirjaimella… Siinä siis seuraava nimenvalintaongelma! Kuten ehkä huomaatte, teen nimen valinnasta paljon vaikeampaa, kuin sen tarvisi olla!

Vielä trendinimistä puheenollen… Silmäilin paikallisen seurakuntalehden kahden satunnaisen kesänumeron kastettujen listat läpi ja mielenkiinnosta listasin ylös suosituimmat nimet (mukaanluettuna kaikki etunimet). Näiltä listoilta löytyi kuusi Eetua. Viisiä Helmiä. Viisi Väinöä. Yhdeksän Onnia. Kuusi Ilonaa. Yksitoista Auroraa. Viisi Enniä. Viisi Islaa. Yhdeksän Oliviaa. Viisi Eemiä. Neljä Hildaa. Kuusi Oliveria. Kolme Aadaa. Kolme Aavaa. Neljä Hillaa. Kaksi Taikaa. Neljä Eemeliä. Kolme Aatua. Kaksi Iivoa. Kolme Toivoa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mietityttääkö nimen yleisyys muita, ja ylipäänsä millaisia nimenvalintakriteereitä teillä on (ollut)? Ehkä suosikkinimi löytyy jopa yllä olevalta listalta? Yksi noista nimistä löytyy meidän lyhyeltä pojannimilistalta, vaikka tuskin lopulta päätyy etunimikäyttöön.

rv 22+0

Sekalaiset

Melkein Seela

Marikki

1.8.2016

Raija kirjoitteli omaan blogiinsa nimipohdinnoista, ja se innoitti minua kirjoittamaan ylös omia ajatuksia lapsen nimeämisestä. Nimiasioihin palataan blogissa varmasti vielä muutamaan otteeseen, sillä aihe on mielestäni kovin mielenkiintoinen.

Olen aina ollut kiinnostunut nimistä. Lapsena nimien miettiminen oli leikeissä se paras juttu, ja vieläkin (ja etenkin nyt) viihdytän itseäni lukemalla nimifoorumia, selailemalla nimikirjoja sekä seuraamalla sivusilmällä nimitrendejä ja -tilastoja. Liekö syy tässä, että olemme puhuneet lasten nimistä oikeastaan jo kauemmin kuin puhuimme tosissamme lapsen hankinnasta.

Meillä on onneksi Mintun kanssa hyvin samansuuntainen nimimaku, mutta joitain eroavaisuuksiakin on. Minulla on meistä kahdesta ehdottomasti laajempi nimimaku ja paljon nimi-ihastuksia, joista jotkut ovat hetkellisiä ja toiset taas pysyvämpää sorttia. Pidän monenlaisista ja erityylisistä nimistä, kun taas Minttu on paljon valikoivampi. Mintun suosikkinimilista on lyhyt, eikä sille ole helppo päästä. Onneksi ne nimet jotka listalle ovat päässeet ovat pääasiassa nimiä joista minäkin pidän, muutama on jopa minun ehdottamani.

Mintun lähisuvussa on ollut tapana antaa lapsille toiseksi nimeksi suvusta tuleva nimi, esimerkiksi isovanhemman tai vanhemman toinen nimi. Minun perheessäni ei ole ollut yhtä vahvaa perinnettä, enkä haluaisi tulevalle lapsellemmekaan suoraan suvusta tulevaa nimeä. Ymmärrän että suvussa kulkeva nimi voi olla hyvin merkityksellinen ja muistuttaa esimerkiksi rakkaasta isovanhemmasta, mutta en koe perinnettä omakseni. Onneksi Minttukaan ei ole hirveän kiintynyt perinteeseen, joten näillä näkymin lapsi ei saa nimeä suvusta.

Sen sijaan pidän erityisesti ajatuksesta, että lapsella olisi kaima joko kaunokirjallisuudessa tai jossain ihanassa lastenkirjassa, tai mikseipä vaikka jossain meille tärkeässä laulussa, elokuvassa tai tv-sarjassa! Pidin lapsena kovasti Astrid Lindgrenin Marikista, ja Marikki on tainnut olla siitä asti suosikkinimieni listalla. Minttu ei valitettavasti (taivuttelunkaan jälkeen) ihastunut ollenkaan ajatuksesta että lapsemme nimi olisi Marikki, joten tyydyin sitten valitsemaan sen nimimerkikseni tähän blogiin.

Valitettavasti aivan kaikki nimet eivät kuitenkaan ole käyttökelpoisia. Rakastan Tie Avonleaan -sarjaa, ja jos olisimme englanninkielisiä tai asuisimme ulkomailla, haluaisin antaa tyttärelleni toisen nimen sarjan suosikkihahmoni Felicityn mukaan. Felicity ei kuitenkaan aivan toimi täällä meilläpäin… Vaikka nimitrendit kansainvälistyvät on silti otettava huomioon tosiasiat kuten asuinpaikka, kielemme, murteemme ja lapsen sukunimi. Mintulla on aivan tavallinen suomalainen sukunimi, jota ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa erityisen kauniiksi tai runolliseksi, joten kovin hienostelevat tai liian kansainväliseltä kuulostavat nimet eivät sovi sen kanssa yhteen mitenkään. Meille on kummallekin myös tärkeää, että nimi on helposti kirjoitettavissa ja lausuttavissa.

Mitä nimiä olemme siis lapselle miettineet? Eihän niitä tietenkään tässä voi paljastaa! Sen voin sanoa, että jos olisimme saaneet lapsen 2-3 vuotta sitten, olisi tytön nimi ollut Seela. Nimi on todella kaunis ja pidämme siitä (ja samantyylisistä sekä -kuuloisista nimistä) vieläkin kovasti. Huomasimme kuitenkin jokin aika sitten, että nimi tuntuu nyt meistä jotenkin ”kuluneelta”. Ehdimme pyöritellä nimeä keskusteluissamme muutaman vuoden aikana niin paljon, että siitä on jo tavallaan kadonnut se jokin erityinen hohto ja hassulla tavalla tuntuu kuin nimi olisi jo käytetty. Kaiken lisäksi nimi on aika suosittu ja sitä kuulee täälläpäin todella paljon esimerkiksi kaupassa käydessä, joten nimi on nyt lopullisesti pudotettu suosikkinimien listalta.

Syy siihen, miksi kaikki yllämainitut esimerkkinimet ovat tyttöjen nimiä on hyvin yksinkertainen… Kauniita tytön nimiä on niin paljon enemmän kuin pojannimiä! Onneksi olemme löytäneet vihdoin muutaman kivan pojannimen joista kumpikin pidämme. Poikien nimistä koostuva ehdokaslista on silti yhä harmittavan lyhyt.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia valintakriteereitä teillä on ollut lapsen nimen suhteen ja onko nimi löytynyt helposti? Onko nimimaku muuttunut ajan saatossa vai pitääkö joku lapsuuden tai nuoruuden nimisuosikki yhä pintansa? Entä miten hyvin nimimaut menevät yksiin puolison kanssa?