ovulaatio

Piikkkeejäääää!

10.2.2016

Tänään on kiertopäivä 10 ja kävin jälleen follikkeliultrassa. Tämä kierto on toinen, jossa on mukana lääkeapua. Otin viime viikolla Letrozolia kiertopäivinä 2-6. Ja tänään kuvioihin otettiin follikkeliultratuloksen myötä vielä vähän ylimääräistä apua. Edellistä isommalla Letrozol-annoksella oli tarkoitus yrittää saada aikaan kaksi munarakkulaa, jotta inseminaation onnistumistodennäköisyys paranisi. No, eipä auttanut. Vasemmalla möllötti yksi 16 mm kokoinen johtorakkula. Oli siellä (vasemmalla) ilmeisesti myös muutama pienempi munarakkula, ja näistä isoin oli 11-12 mm kokoinen. Limakalvo oli sentään hieno (6,6 mm ja kolmikerroksinen). Greippimehu vai Letrozol, ken tietää!

Johtorakkulan ja aiempien munarakkuloiden koon suhteen epätasaisten kiertojen perusteella lääkäri arvioi, että ovulaation osuminen lauantaille (kiertopäivä 13) on erittäin todennäköistä. Mainitsin lääkärille, että emme ole Marikin kanssa ihan varmoja Pregnylin käytöstä. Kysyin myös, miksi sen käyttömenetelmissä tuntuu olevan isojakin eroja. Inseminaation yhteydessä, vuorokautta aiemmin, jopa 36 tuntia aiemmin. Se on kuulemma hyvin tapaus- ja potilaskohtaista, tietenkin. Milloin opimme olemaan lukematta blogeja ja palstoja kuin piru raamattua ja luottamaan siihen, että lääkärit osaa asiansa? Yksi vaihtoehto olisi edelleen jatkaa luonnollisella kierrolla ja ottaa riski, että inseminaatio jää lauantaiovulaation vuoksi välistä.

Lääkäri mietti ja pohti ja lopulta ehdotti, että minulle pistettäisiin pieni annos (75 IU) Menopur-hormoniyhdistelmää tänään (keskiviikkona), pistäisin huomenna töiden jälkeen (klo 17) Pregnylin, ja inseminaatio tehtäisiin perjantaina klo 14. Menopurilla pyrittäisiin vauhdittamaan pienemmän munarakkulan kypsymistä ja Pregnylillä ne irrotettaisiin munasarjasta. Hetken miettimisen jälkeen suostuin tähän suunnitelmaan. Tuleepa kokeiltua jotain uutta tässäkin kierrossa uuden luovuttajan lisäksi. Yhden lauantaiovulaation syksyllä kokeneena väärän päivän ovulaatio tuntui inhottavammalta kuin lääkkeiden pistäminen. Ja säästyypä kalliit Clearbluet tulevaisuuteen.

Lääkärikäynnin jälkeen hoitaja neuvoi minulle lääkkeiden sekoittamisen ja pistämisen perusteet ja lopuksi pistin itse Menopurin mahamakkaraan (noin klo 12.45). Kauhusta jäykkänä työnsin neulan ihoon silmät kiinni. Nipisti, mutta ei sattunut. Nyt kuvittelen, miten sisälläni kasvaa hormonihirmu, vaikka hoitaja vakuutti, ettei Menopurista tule kummempia oireita. Pregnyl on sitten eri asia.

Niin ja ennen ultraääntä kävin verikokeessa. Minulta tarkistetaan varmuuden vuoksi kilpirauhasarvot ja samalla katsotaan myös perusverenkuva. En pidä neuloista ollenkaan, joten tämä päivä oli hyvää siedätysterapiaa. Verikoetulokset saadaan todennäköisesti perjantaina.

Marikilla olisi työvuoro perjantaina inseminaation aikaan, mutta hän sai sen vaihdettua, että pääsemme yhdessä klinikalle. Josko meilläkin nyt onnistuisi. On sentään yhdeksän kuukautta siitä, kun Marikki varasi meille ensikäyntiajan, inseminaatio tehdään ystävänpäiväviikonloppuna ja raskaustestin ajankohta melkein osuu meidän olympiadin välein juhlittavaan kihlapäivään. Symboliikkaa kerrakseen.

Kolmas kerta toden sanoo?

19.12.2015

Ovulaatio tuli kuin pyydettynä torstai-iltana (tavalliseen tapaan testattuna se olisi paljastanut perjantaiaamuna). En ole aiemmin testannut ovulaatiota illalla, mutta mahdollinen Pregnyl-piikki perjantaiaamuna ei jättänyt minua rauhaan, joten tein testin jo illalla sen jälkeen, kun vasemmalla puolella alkoi tuntua nipistelyä. Onnistuinko tunnistamaan ovulaationippailut?!

Piipahdin siis eilen lounastunnilla klinikalla. Marikki ei päässyt tällä kertaa mukaan työvuorojen takia. Olihan se outoa mennä yksin inseminaatioon, mutta onneksi pääsimme yrittämään vielä kerran tälle vuodelle. Aamulla klinikalle soittaessani vapaat ajat olivat lähes kiven alla. Klinikkalla oli enemmän kuhinaa kuin olen koskaan aiemmin nähnyt. Asiakkaita, hoitajia ja lääkäreitä tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Perjantait ovat kuulemma heille aina kiireisiä (ymmärrettävää) ja varmasti myös lähestyvä joulu lisäsi kiirettä. Tietääpä muistaa jatkossa, jos vielä pitää käydä hoidoissa, että perjantaille pitää varata aika hyvissä ajoin.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka meillä oli viimeksikin. Hän tuntuu tässä vaiheessa melkein enemmän omalta lääkäriltä kuin ensikäyntilääkäri. Hän on tehnyt kaksi kolmesta inseminaatiosta ja myös yhden follikkeliultran kolmesta.

Vasemmalla puolella kypsynyt munarakkula ei ollut vielä eilen inseminaatiossa puhjennut. Se oli reilut 20 mm halkaisijaltaan. Limakalvon paksuudeksi mitattiin nyt 9 mm ja ensimmäisen kerran inseminaation suorittanut lääkäri mainitsi, että limakalvo oli alkanut tiivistymään reunoilta (?), mikä on ilmeisesti hyvä asia. Lääkärin mukaan tilanne oli follikkelin ja limakalvon suhteen niin hyvä, että hän ei nähnyt syytä pistää Pregnyliä tällä kertaa. Se siis jää odottamaan jääkaapin oveen. Onneksi siinä on päiväystä reilusti vuoden 2018 puolelle asti.

Sperma oli tälläkin kertaa taas erittäin hyvälaatuista ollakseen MOT5:sta. Millilitrassa oli 53 miljoonaa siittiötä eli oljessa soluja oli 26,5 miljonaa. Näistä 42 % olivat eteenpäin uivia eli käytetyssä oljessa oli 11,1 miljoonaa eteenpäin kulkevaa siittiötä. Tämä oli ensimmäinen inseminaatio, joka päästiin tekemään vasemmalta puolelta irtoavalle munasolulle ja ensimmäinen kerta, kun kierrossa oli mukana lääkeavustusta (Letrozol 3 päivänä). Toiveemme ovat jälleen korkealla. Ainakin meillä on (jälleen) hyvät mahdollisuudet onnistua.

Vielä muutama työpäivä ja sitten edessä on rento joululoma. Raskaustilanne selviää ennen kuin palaan töihin ensi vuoden puolella. Hurjaa.

Joulukuun follikkeliultra

16.12.2015

Ovulaatiotestaus alkoi hoitajan ohjeen mukaan jo maanantaina. Ehdin töiden vuoksi vasta tänään klinikalle follikkeliultraan. Kierron alussa otetut kolme letrozolia eivät olleet lisänneet kypsyvien rakkuloiden määrää. Vasemmalta puolelta löytyi yksi 18,9 mm kokoinen rakkula. Limakalvo oli 10,9 mm paksuinen.

Edelliset kaksi epäonnistunutta yritystä on tehty, kun oikea puoli on kypsyttänyt munasolun. Toivomme siis, että vasemmalla puolella olisi pätevämpiä soluja. Ainakaan kalvon paksuudesta homma ei jää kiinni.

Sovimme lääkärin kanssa, että inseminaatio tehdään joka tapauksessa ennen viikonloppua. Jos testi ei näytä positiivista huomenna tai perjantaina, perjantaina otetaan inseminaation yhteydessä Pregnyl-piikki, johon sain jo reseptin.

Nyt käytämme viimeisen syksyllä tilaamamme oljen. Olemme uuden vuoden myötä useiden kysymysten äärellä, mikäli tämäkään kerta ei tuota toivottua tulosta. Vaihdammeko luovuttajaa? Pidämmekö kuukauden tauon? Otammeko enemmän lääkitystä käyttöön?

Piinapäivät alkakoon!

19.11.2015

Tänään on kiertopäivä 19 ja aamulla Clearbluen näyttöön vihdoin piirtyi hymynaama. Viime kerralla menimme LH-huippua seuraavana päivänä inseminaatioon, joten halusimme tällä kertaa kokeilla erilaista ajoitusta. Kävimme siis tänään iltapäivällä klinikalla. Viimeksi munarakkula oli inseminaatiota tehdessä jo puhjennut. Tällä kertaa noin 19-20 mm kokoinen munarakkula oli vielä puhkeamatta. Limakalvon paksuuttaa lääkäri ei sanonut ääneen, mutta kehui hyväksi. Kaikin puolin mahdollisuudet onnistua pitäisi olla erinomaiset ja ajoituksen suhteen viime kertaista paremmat.

Sukusolut olivat tällä kertaa hieman huonompaa laatua. Siittiöitä oli 32 miljoonaa millilitrassa eli 16 miljoonaa oljessa. Eteenpäin liikkuvia siittiöitä oli vain 28%, mutta silti olkeen niitä mahtui 4,5 miljoonaa, joka on lääkärin mukaan riittävästi, sillä miljoona riittäisi. Tämän kertainen olki oli siis lähempänä MOT5-tasoa, jota sen pitikin olla.

Raskaustestin lääkäri määräsi tekemään lauantaina 5.12., mutta todennäköisesti teemme ensimmäisen jo torstaina samalla viikolla. Kuukautiseni ehtivät todennäköisesti alkaa ennen lauantaita, jos ovat alkaakseen.

Inseminaation teki sama lääkäri, joka suoritti viime viikon follikkeliultran. Sekä tämä lääkäri että meidän ”hoitava lääkäri” ovat mukavia, joten jos  joudumme vielä kokeilemaan tulevissa kierroissa, ei haittaa, vaikka hoitava lääkäri ei olisi aina saatavilla.

Ensimmäisen yrityksen yltiöpositiivisuus on kaikonnut, vaikka olemmekin toiveikkaita onnistumisen suhteen. Hoitopöydällä pötkötellessäni teimme ennakkosuunnitelmat seuraavaan kiertoon siltä varalta, että tällä kertaa ei tärppää. Sain kolme Letrozol-pilleriä, jotka otan ensi kierron toisena, neljäntenä ja kuudentena päivänä.

Nyt yritämme pysyä positiivisina ja luottavaisina piinapäivien ajan. Mielenkiinnolla odotan, saanko tällä kertaa samanlaisia haamuoireita kuin ensimmäisen yrityksen jälkeen.

Negatiivinen

18.11.2015

On kiertopäivä 18 ja ovulaatiotesti näyttää yhä vain negatiivista. Alkaa epäilyttää, pääsemmekö tässä kierrossa yrittämään ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että joko tulee superpitkä kierto ja ovulaatio osuu taas viikonlopulle, tai ovulaatio on jäänyt huomaamatta kokonaan. Onhan tässä tietenkin vielä kaksi päivää ennen viikonloppua, toivottavasti testiin tulisi hymynaama jompana kumpana aamuna. Harmittaa sekin, että jos kierto nyt on kovin pitkä, siirtyy seuraava ovulaatio todennäköisesti viikonlopulle, mikä tarkoittaa ettemme pääse varmaan joulukuussa klinikalle jos tässä kuussa ei tärppää tai emme pääse edes yrittämään.

Poistin edellisen, luovuttajaa koskevan kirjoituksemme. On hankala löytää raja, kuinka paljon haluamme jakaa julkisesti blogissa, vaikkemme omilla nimillämme täällä esiinnykään. Hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, ettemme halua kirjoittaa luovuttajaan liittyvistä asioista blogissa sen syvällisemmin kuin mitä olisimme valmiita kertomaan esimerkiksi työkavereillemme kahvipöydässä. Anteeksi siis pieni editointi!

Olen nähnyt koko viime yön stressiunia ovulaatiosta! Näin unta että Minttu oli testannut yhtenä aamuna ainakin kymmenellä eri testillä, ja olimme jo käyneet tekemässä inseminaation niiden perusteella, kunnes pääsimme kotiin ja jostain syystä tarkistimme kaikki testit uudelleen, ja niissä lukikin isolla että ne olivat virheellisiä. Toisessa unessa äitini tuli ilmoittamatta omilla avaimillaan kotiimme juuri sillä hetkellä, kun Minttu oli aamulla menossa testaamaan ovulaatiota, ja minä yritin parhaani mukaan keksiä selitystä siihen miksi meillä tarvitaan ovulaatiotikkuja jostain muusta kuin ilmeisestä syystä.