Olemme tienneet raskaudesta kaksi viikkoa. Ruokavalion ja ravinteiden osalta olen/olemme valmistautuneet raskauteen melko hyvin jo etukäteen. Olen syönyt tavallisen ruokavalion tukena ravintolisiä (foolihapollista B-vitamiinivalmistetta, C-vitamiinin ja sinkin yhdistelmää ja D-vitamiinia) sekä tulevaa raskautta että omaa terveyttäni silmällä pitäen jo reilusti yli vuoden. Reilu kuukausi sitten aloin ottamaan aamulla myös probioottikapselin. Plussan jälkeen otin repertuaariin mukaan myös kalsiumlisän ja kalaöljyn. Näitä olen ajoittain syönyt jo aiemmin, mutta nyt oli hyvä syy ostaa niitä taas.

Viime syksynä ennen ensimmäistä inseminaatiota etsiskelin tietoa raskaudenaikaisista ruokasuosituksista (pääasiassa kielloista), joita olen noudattanut päällisin puolin aina piinapäivien ajan, ja nyt plussan jälkeen säntillisesti. Ennen kuin lähdimme hedelmöityshoitoihin minulla oli tavallaan vääristyneen vaikea kuva raskaudenaikaisista ruoka-ainekielloista. Eihän tuossa listassa (Eviran ja THL:n ruokasuositukset lapsiperheille, 2016, pdf) ole oikeastaan mitään hankalaa! Lähes kaikkea voi syödä, jos se on käynyt uunissa tai se on muuten kypsennetty.

Olen aina juonut teetä melko paljon, joten aloitin sen vähentämisen jo vuodenvaihteessa, jotta plussan kohdalle osuessa pudotus 3-4 kupin päiväannokseen ei olisi niin kova. Vähennys oli yllättävän helppoa. En ehkä ollutkaan niin koukussa kuin aina kuvittelin! Pyrin nyt pysymään maksimissaan kolmessa päiväannoksessa, joista ainakin yksi on vihreää. Yhtenä päivänä join neljännenkin kupillisen mutta senkin vihreänä. Minttuteet unohdan nyt hetkeksi ennen kuin saan vahvistuksen luetaanko se yrttiteeksi. Muita yrttiteitä en ole koskaan juonut ja rooiboskaan ei maistu, joten isoja myönnytyksiä ei tarvitse kuumien juomien osalta tehdä.

Karkit ovat aina olleet minulle ykkösherkku ja syön niitä säännöllisesti ja viikottain. Raskauden myötä olen päättänyt vähentää karkkien syöntiä, koska en halua marinoida tulevaa lastamme sokeriliemessä tai altistaa alkiota/sikiötä ihan turhille lisäaineille. Leivonnaiset ja satunnainen jäätelö olkoot nyt minun sokeriherkkujani. Kieltämättä olen puolivahingossa vähentänyt karkkien määrää jo parin kuukauden ajan eikä minun yllättäen tee edes mieli ostaa irtokarkkeja, suklaata tai lakritsia.

Mutta se salmiakki. Oi se ihana suolainen salmiakki, jota en erityisesti nyt saa syödä (THL:n 22.1.2016 julkaistut uudistetut ravintosuositukset). Viimeisimpien piinapäivien aikana Ruotsista ostetut, nyt keittiön alalaatikossa lymyävät ”pingviinisalmiakit” kiusaavat minua niin niin paljon. Positiivisen raskaustestin jälkeen söin pieniä määriä salmiakkia muutamana päivänä, mutta sitten iski moraalinen krapula. En halua ottaa turhia riskejä herkutteluni vuoksi, joten en ole syönyt muruakaan salmiakkia viikkoon. Tutkimuksissa on todettu, että salmiakkia ja lakritsia raskausaikana syöneiden äitien raskaudet ovat olleet keskimäärin lyhyempiä, heidän lapsensa ovat saaneet keskimääräistä hieman huonompia tuloksia älykkyystesteissä, ja heidän lapsilla on todettu muita enemmän keskittymishäiriötä. Suosituksissa noudatetaan varovaisuusperiaatetta, joten salmiakki ja lakritsi ovat ”käyttöä ei suositella” -osastossa, vaikka täyttä varmuutta pohjimmaisista aiheuttajista ei ole. Suositusten mukaan olisi edelleen sallittua syödä muutama makeinen satunnaisesti, mutta parempi pitäytyä nollalinjassa. Lupaan kuitenkin olla ajamasta itseäni hermoromahduksen partaalle, jos jonain päivänä raskauden aikana syön vahingossa salmiakkia tai lakritsia.

Kuudennen viikon lopulla, kun yksikään raskausajan himotus ei ole vielä iskenyt päälle, on helppoa ja idealistista pauhata omista päätöksistä. Joten katsotaan tilannetta sitten uudestaan, kun on aika perua puheita.