sosiaalinen äiti

rv 37+6

Millä nimellä äitejä kutsutaan?

20.11.2016

Koko vauvahaaveen ja -projektin aikana on yksi asia mietityttänyt minua ylitse muiden: millä nimellä äitejä kutsutaan? Jos olisimme englanninkielisiä, olisi kaikki niin helppoa. Olisimme kumpikin virallisissa yhteyksissä Mother, mutta kummallekin löytyisi arkikäyttöön ja lapsen suuhun sopivampi nimitys useiden eri vaihtoehtojen joukosta: Mom, Mommy, Mama, etc. Suomeksi sama ei onnistu. Suomen kielessä yksi on ylitse muiden: Äiti. Äiti on virallisissa papereissa ja yhteyksissä käytetty nimitys, mutta yhtälailla sanaa käyttää juuri puhumaan oppinut pieni lapsi. Onhan Äidilläkin lempinimiä, on Äiskää, Mutsia ja muita, mutta eivät ne ole aivan sama asia. Niillä ei tunnu olevan aivan sitä samaa painoarvoa, sitä virallisuutta, identiteettiä ja toisaalta läheisyydestä ja tunnesiteestä kertovaa kaikua. Ei ainakaan omaan korvaani.

Mutta millä nimityksellä äitejä kutsutaan perheessä, jossa on kaksi äitiä? Voiko kumpaakin äitiä kutsua arjessa Äidiksi? Olisiko se käytännön tasolla hämmentävää meille tai lapselle? ”Äiti laittaa sinulle iltapalan, sitten Äiti lukee iltasadun.” Olisiko lapsen vaikea ymmärtää kumpaa Äitiä milloinkin tarkoitetaan? Lipsahtaisiko tämä siihen, että käyttäisimme Minttu-äiti ja Marikki-äiti -nimityksiä? Tiedän, että joissain perheissä Etunimi-äiti toimii oikein hyvin ja tuntuu sopivalta, mutta mielestäni se tuntuu liian pitkältä arkikäyttöön. Pudottaisiko lapsi jossain vaiheessa äiti-liitteen lopusta ja kutsuisi meitä pelkillä etunimillä? Vai jätetäänkö Äiti kokonaan viralliseen käyttöön ja ollaan arjen puheessa vaikka Äiskä ja Mamma (voi kun jompi kumpi meistä olisikin ruotsinkielistä sukua, ja Mamma tuntuisi sopivalta vaihtoehdolta)? Vai onko toinen Äiti ja toinen Äiskä? Mutta kumpi on kumpi?

Minulle on jostain syystä todella tärkeää, että lapsi kutsuu minua Äidiksi. Tiedän, että kaikille tuo nimitys ei ole ollenkaan tärkeä, ja jollekin toiselle joku toinen nimitys tuntuu heti oikealta. Mutta minä haluan olla Äiti. En Etunimi-äiti, en Äiskä, en mitään muuta. Mutta olisiko hullua, että minua kutsuttaisiin Äidiksi, ja Minttua, joka on synnyttänyt vauvan ja joka on vielä tässä vaiheessa (siihen asti kunnes adoptio astuu voimaan) oikeasti lapsen ainoa virallinen äiti, kutsuttaisiin jollain muulla nimityksellä? Mintulla ei ole yhtä voimakasta tarvetta tulla kutsutuksi Äidiksi (vaikka tämä tietenkin täysillä kokee olevansa lapsen äiti), ja tämä onkin ollut alustavissa keskusteluissa valmis luopumaan Äiti-nimityksestä arjessa ja ottamaan itselleen jonkin toisen kutsumanimen. En kuitenkaan halua, että oma toiveeni ja tarpeeni Äitinä olosta olisi jollain tapaa Mintulta pois ja murehdin sitä, että Minttu myöhemmin huomaisi katuvansa päätöstä. Toisaalta murehdin myös sitä, että lähipiiri käyttäisi Mintusta kuitenkin tuota nimeä, jolloin ehkä päätyisimme kuitenkin lopulta Etunimi-äiti -tilanteeseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nimitysasiat on ratkaistu muissa kahden äidin perheissä, tai kuinka vauvaa odottavat tai vauvasta haaveilevat pariskunnat ovat pohtineet asiaa? Olisi todella kiva kuulla muiden kokemuksia niin käytännöstä kuin siitäkin, minkälaisia tunteita nimitykset herättivät teillä. Onnistuuko Äiti ja Äiti -yhdistelmä käytännössä? Tai se, että toista äitiä kutsutaan aina Äidiksi, toista välillä Äidiksi, välillä Äiskäksi tai Etunimi-äiskäksi eri yhteyksissä? Murehdinko nimityksistä aivaan liikaa ja turhaan?

Äitiyslaki

28.11.2015

Tänään klo 0.00 alkoi Äitiyslain kannatusilmoitusten keräys. Aamuun mennessä allekirjoituksia oli kerätty jo 200 kappaletta, mutta matka tavoitteeseen seuraavan kuuden kuukauden aikana on pitkä. Lain eduskunnan käsittelyyn saattamiseksi lakiehdotuksen tulee kerätä puolen vuoden aikana vähintään 50 000 allekirjoitusta.

Äitiyslaki-kansalaisaloite lyhykäisyydessään:

  • Parantaa naisparien lasten oikeudellista asemaa. Mahdollistaa toisen äidin vanhemmuuden varmistamisen jo äitiysneuvolassa ennen lapsen syntymää.
  • Tähtää lasten väliseen tasa-arvoon: isät voivat tunnustaa isyytensä neuvolassa jo vuodenvaihteesta alkaen.
  • YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen.

Kansalaisaloite ehdottaa lakiuudistusta, jotta hedelmöityshoitojen kautta alkunsa saaneen naisparin lapsen sosiaalinen äiti pystyisi tunnustamaan vanhemmuuden äitiysneuvolassa. Näin lapsella olisi syntymästä lähtien kaksi vanhempaa eikä perheen tarvitsisi käydä läpi vaivalloista adoptioprosessia.

Äitiyslaki (infograafi)

Kansalaisaloitteen viralliset sivut: aitiyslaki.fi

Kansalaisaloitteen Facebook-sivu: facebook.com/aitiyslaki

Kuva: Äitiyslaki

Kumpi synnyttää?

20.8.2015

Kun naispari alkaa hankkimaan lasta, ihan ensimmäisiä päätöksiä on, kummasta tulee synnyttävä äiti. Parista riippuen päätös voi olla mitä tahansa itsestään selvän tai erittäin hankalan väliltä. Jotkut parit joutuvat vaihtamaan suunnitelmia lennosta, jos raskaaksi tuleminen ei onnistukaan. Ja monessa kahden äidin perheessä kumpikin äiti on jossain vaiheessa raskaana ja raskauksien vuorojärjestys määräytyy esimeriksi iän perusteella.

Meille valinta ei ollut itsenstään selvä. Aloitimme miettimään vaihtoehtoja pari vuotta sitten, kun aloimme tosissamme haaveilemaan perheestä. Käytimme monta kävelylenkkiä ja ajomatkaa asiaa pohtien. Kävimme läpi kaikki erilaiset yhdistelmät, joita kahdesta naisesta ja luovutetusta sukusoluista voi saada. Kävimme läpi kummankin pelot ja huolenaiheet eri vaihtoehtoihin liittyen.

Päätös olisi ollut helpompi, jos jommalla kummalla olisi ollut palava himo olla raskaana. Marikki on aina nähnyt itsensä äidin roolissa, mutta hän ei kuitenkaan ollut varma, haluaako kokea raskauden. Minä en puolestaan koskaan ole nähnyt itseäni äitinä, vaikka lapsena nukeilla leikinkin. Minun perhehaaveet heräsivät vasta, kun olimme alkaneet seurustella. Pohdittuamme vaihtoehtoja joka puolelta, päädyimme lopulta siihen, että minä olisin meistä se, joka olisi raskaana ja synnyttäisi. Päätös tehtiin lopulta järjellä eikä niinkään tunteella. Olen perusterveempi ja kaksi vuotta nuorempi, joten toivottavasti raskaaksi tuleminen ja raskausaika olisivat minulle helpompia. Ja mikä tärkeintä, minulla ei ole sukurasitteena vakavia sairauksia.

Näillä mennään ainakin aluksi. Katsotaan ajan kuluessa ja yrityskertojen myötä, pitääkö suunnitelmaa vaihtaa.