Hedelmöityshoidot

Vuosipäivä

14.3.2017

Huomasimme tänään ihan sattumalta, että on viidennen klinikkainssin vuosipäivä! Tasan vuosi sitten Pakkasen Poika sai alkunsa! Miten hurjalta se tuntuukaan, ja miten paljon yhdessä vuodessa on ehtinyt tapahtua. Tavallaan tuo aika tuntuu nyt jo hyvin kaukaiselta, toisaalta muistissa on hyvin viidennen yrityskerran tunnelmat. Olimme tehneet neljä tuloksetonta inseminaatiota suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja yrittäminen alkoi tuntua jo hiukan raskaalta. Suunnittelimmekin, että siirtyisimme viidennen yrityksen jälkeen järeämpiin hoitomuotoihin. Viides yrityskerta piti meidät loppuun asti jännityksessä, sillä emme olleet ollenkaan varmoja, voitaisiinko inseminaatiota edes tehdä liian suuren follikkelimäärän ja mahdollisesti lauantaille osuvan ovulaation takia. Lopulta kuitenkin pääsimme yrittämään ja nyt vuotta myöhemmin olemme 15-viikkoisen poikavauvan äitejä!

Näin jälkikäteen ajateltuna taipaleemme vanhemmiksi oli aika helppo, ja olimme hyvin onnekkaita, kun raskaus alkoi noinkin nopeasti. Tottakai tuloksettomien yrityskertojen aiheuttamat pettymykset tuntuivat aina pahalta, mutta emme ehtineet lannistua niiden alle tai kadottaa toivoamme. Osaltaan tähän vaikutti varmasti intensiivinen yritystahtimme. Teimme kaikki viisi inssiä puolen vuoden sisällä, joten vaikka pettymyksiä tulikin, pääsi niistä aika nopeasti yli, kun ajatukset piti suunnata aina kohti seuraavaa yrityskertaa ja uutta mahdollisuutta, eikä stressin aiheille ja peloille voinut antaa valtaa. Meillä oli myös sinänsä onnekas tilanne, että vaikka rahanmeno hirvittikin, olimme säästäneet rahaa projektia varten niin, ettei yrittämisestä tarvinnut pitää taukoja taloudellisista syistä.

Yritystaipaleemme ei pettymyksistä huolimatta ollut kokemuksena huono. Päinvastoin, tuo aika lähensi meitä entisestään ja toi mukanaan monenlaisia uusia kokemuksia ja yhteisiä ihania muistoja. Juttelimme paljon yritysten ja pettymysten aiheuttamista tunnelmista, pettymyksistä ja huolista, sekä haaveilimme ja suunnittelimme yhdessä tulevaa. Myös blogin kirjoittaminen auttoi, kun tunnelmia yritysten varrelta sai purettua tätäkin kautta.

Toki on joitain asioita, joita tekisimme nyt jälkiviisaampina erilailla, mutta sekään ei oikeastaan harmita. Emme voi olla kuin onnellisia, että saimme suloisen Pakkasen Pojan perheeseemme! Kun toivottavasti tulevaisuudessa aloitamme yritysprosessin uudestaan, voimme hyödyntää epäonnistuineista yrityskerroista oppimaamme.

rv 4+5

Piinapäivien oireet

2.4.2016

Nyt kun ensimmäinen plussa on saatu, pitää kirjata ylös myös tässä aiempiin yrityskertoihin nähden erilaiset piinapäivien oireet.

Piinapäivät sujuivat tällä kertaa aika helposti. Piinapäivien alussa olin useamman päivän työreissussa, mikä sai ajan kulumaan nopeasti eikä tuntemusten kuulosteluun ja testituloksen jännittämiseen ollut juuri aikaa tai energiaa. Toisen piinaviikon (ja vielä plussan jälkeenkin) olin talvilomalla, jolloin ulkoilin ja rentouduin oikein kunnolla. Marikkikaan ei hermoillut lähestyvää testipäivää niin kovasti, vaan unohti välillä koko piinapäivien vieton. Siihen vaikuttaa varmasti se, ettei hän pystynyt järjestämään töistä vapaata ja päässyt mukaan inseminaatioon tällä kertaa. Tietenkin pari viimeistä päivää ennen päättämäämme testipäivää (dpo 12) tuntuivat matelevan.

En kokenut aiemmista kierroista tuttuja nippailun tai kuplinnan tuntemuksia tässä kierrossa ollenkaan ja mietimmekin ihan piinapäivien alussa, että tuleeko tällä kerralla mitään oireita. Toisaalta se lisäsi luottamusta siihen, että nyt tapahtuu jotain uutta ja erilaista. Viidentenä päivänä inseminaatiosta aloin tuntea pientä kuukautiskipumaista jomottelua alavatsassa, ja kipu onkin oikeastaan jatkunut aaltoilevana siitä asti. Piinapäivien puolivälissä kipu voimistui ja muuttui ajoittain sykkivämmäksi. Sen jälkeen alkoi tuntua myös viiltävämäpiä hetkellisiä kipuja. Niitä tulee edelleen satunnaisesti. Voisivatko nämä olla repeilykipuja? Ylipäänsä erilaiset piinapäivien aikana ja nyt ilmenevät jomotukset eivät olleet samanlaisia kuin kuukautisia enteilevät pakotukset. Tarkemmin kun kipuja makustelee niin osa niistä tuntuu tavallaan samalla tavalla polttavalta kuin kuivat limakalvot nenässä.

Kipuiluoireet alkoivat useampaa päivää aiemmin kuin kuukautisia enteilevät jomotukset tavallisesti alkavat, joten olimme kohtuullisen luottavaisia, että kyse olisi tällä kertaa oikeasti kiinnittymis- ja alkuraskausoireista eikä vain kuvitelluista haamuoireista. Hetkeäkään kivut eivät (ole) olleet sietämättömiä enkä edes harkinnut särkylääkettä. Mikrotettua viljapussia olen käyttänyt muutamana päivänä.

Viikko inseminaation jälkeen rintani kipeytyivät ja ovat olleet siitä asti enemmän tai vähemmän kipeät ja turvonneen tuntuiset. Eilen olisin voinut vaikka löydä vetoa, että rintani ovat isommat kuin ennen. Tavallisesti kuukautiskierrossani on vain muutamia päiviä, kun rintani ovat arat eivätkä ne koskaan tunnu ”täydeltä”. Myös virtsaamisen tarve on lisääntynyt ja heräänkin nyt (vähintään) kerran yössä käymään vessassa. Normaalisti vessassa käynti yöllä on vain satunnaista. Minulla on myös koko ajan jano, joten juon vettä normaalia enemmän, mikä osaltaan ruokkii vessassa käyntien määrää.

Piinapäivien toisella viikolla mittasin lämpöni muutamana iltana, koska poskissa tuntui pientä kuumotusta. Lämpöni oli normaalia korkeammalla (36,8-36,9), mutta en osaa sanoa, liittyikö se orastavaan raskauteen vai ei. Muita flunssaoireita ei ollut havaittavissa. Nyt plussan jälkeen olen mitannut lämmön muutamana päivänä ja se on edelleen koholla (36,9-37,2), mutta edelleenkään en tunne flunssaoireita. Jos kohonnut lämpötila on raskausoire, tämä on ensimmäinen kevättalvi moneen vuoteen, kun en ole sairastunut flunssaan!

Erityisesti piinapäivien toisella viikolla olin normaalia itkuherkempi ja kyynelehdin ihan turhistakin syistä. Pääsiäisen myötä tuo oire hävisi – ainakin toistaiseksi. Jo lääkityksen aikana ihoni oli tosi huonossa kunnossa, näppyinen ja ärtynyt. Tämän viikon aikana se on ollut jo parempi. Liekö ärsyyntymisen syynä Letrozol/Menopur, itse tuotetut hormonit tai talven aiheuttama kuivuminen, mutta onneksi iho on menossa parempaan suuntaan.

Piinapäivien aikana en tuntenut väsymystä tai pahoinvointia eikä näitä oireita ole näkynyt myöskään ensimmäisen viikon aikana positiivisen raskaustestin jälkeen. Tilanne voi ainakin väsymyksen osalta olla eri ensi viikosta alkaen, kun palaan normaaliin työrytmiin. Toivon säästyväni pahemmilta pahoinvoinneilta, sillä minulla on muutenkin taipumusta migreeniin ja päänsärkyyn. Marikki tosin on muutamaan kertaan leikillään toivonut, että aamupahoinvointi tulisi kylään, jotta raskaus alkaisi tuntua todellisemmalta.

Tunnelmia maaliskuun vuoristoradalta

29.3.2016

Päätimme helmikuun epäonnistumisen jälkeen, että kokeilemme vielä yhtä (viidettä) inseminaatiota ja siirrymme sen jälkeen järeisiin aseisiin eli IVF:ään. Halusimme toimia tällä kertaa hieman eri tavalla emmekä raportoineet kiertoa blogiin. Kierto oli yhtä vuoristorataa, joten nyt jälkikäteen raportoimista riittää.

Lääkitys

Vuoto alkoi lauantaina 27.2. Edellisen inseminaatiokäynnin yhteydessä lääkärin kanssa laatimamme suunnitelman mukaan sunnuntaille oli merkitty ensimmäinen Letrozol. Epäilys lääkityksen riittävyydestä (5 x Letrozol ja 2 x 75 IU Menopur) oli kuitenkin hiipinyt talouteemme. Lähes samalla annostuksella kun ei helmikuussa saatu aikaan kuin yksi follikkeli. Halusimme tällä kertaa välttää yhden munarakkulan inseminaation. Se on todettu toimimattomaksi neljä kertaa. Sovin siis maanantaina lääkärin kanssa Letrozol-annostuksen nostosta (1-2-2-2-1, +60%), tavoitteenamme saada aikaan useampi rakkula kuin aiemmilla kierroilla. Olimme puhuneet Marikin kanssa, että jos follikkeleja kasvaa liikaa (yli kolme), jätetään yrityskerta välistä. Tämä sopi myös lääkärille. Follikkeliultra sovittiin viikon päähän.

Menopurin ja pistovälineiden hankkimisessa oli pientä säätöä, kun farmaseutti luki reseptin väärin ja jouduin käymään apteekissa pariin otteeseen. Neulojakin piti hakea kahdesta apteekista, että sain oikeat (sekoitukseen 18G ja pistämiseen 26/27G). Jälkikäteen nämä vastoinkäymiset tuntuvat pieniltä, mutta silloin olin hermoromahduksen partaalla (vaikka en vielä edes ollut hormonihuuruissa!). Kannattaa muuten muistaa Menopuria pistäessä, että sekoituksen jälkeen tyhjiö voi imaista osan lääkkeestä takaisin pulloon neulaa pullosta ulos vetäessä! Ilmiön takia jouduin pistämään Menopuria kahdesti ensimmäisenä päivänä.

Lääkeannostuksen noston jälkeen erityisesti Marikki alkoi epäillä, että teimme sittenkin virheen ja munasarjani pullistelisivat folleista viikon päästä ultrassa. Yritimme kuitenkin muistuttaa itseämme, että otimme lisälääkkeitä pyytämällä tietoisen riskin siitä, että follikkeleita voisi olla liikaa ja inseminaatio jouduttaisiin perumaan.

Follikkeliultra

Ultran lähestyessä jännitimme, montako follia saimme aikaiseksi nostetulla lääkeannoksella. Yhden, kaksi, kolme, liikaa? Folliultrassa lääkäri laski neljään. Oikealta puolelta löytyi yksi 16-millinen ja aktiivisemmalta vasemmalta puolelta 16-, 15- ja 14-milliset follikkelit. Ajattelin heti, että inseminaatio pitäisi unohtaa tässä kierrossa koska follikkeleita oli liikaa eikä toiveissamme ole kolmoset! Lääkäri pohti ja pyöritteli ja antoi vielä yhden oljenkorren. Ehdotus oli, että testaamme ovulaatiota seuraavasta päivästä alkaen ja kunhan testi on positiivinen, tehdään uusi follikkeliultra. Jos epätodenäköinen tapahtuu ja yksi tai kaksi pienintä rakkulaa näivettyy, voidaan inseminaatio tehdä samana tai seuraavana päivänä. Jos taas kaikki neljä jatkavat iloista kasvuaan, voimme päättää, jätämmekö inseminaation seuraavaan kiertoon, vai haluammeko, että pienimmät rakkulat tyhjennetään inseminaation yhteydessä.

Yht’äkkinen ajatus minipunktiosta ei kuulostanut houkuttelevalta. Oljenkorsi piti kuitenkin katsoa loppuun asti, joten aloitin ovulaatiotestauksen tiistaiaamuna. Puhuimme Marikin kanssa mahdollisista ovulaatiopäivän vaihtoehdoista. Marikki oli sitä mieltä, että minun pitäisi tehdä lopullinen päätös, koska kyse on minun vartalostani. Päätökseni oli, että mikäli munasarjani jatkaisivat kaikkien neljän rakkulan kasvattamista, jättäisimme kierron ja punktion väliin.

Toinen follikkeliultra

Ovulaatiotestit näyttivät negatiivista tiistaina ja keskiviikkona, vaikka alavatsassa oli ollut havaittavissa kivistelyä. Kuvittelin, kuinka vasemmalla puolella asustelevat follikkelit pullistelivat liitoksissaan. Kierto alkoi tässä kohtaa tuntua henkisesti aiempaa huomattavasti raskaammalta. Tapahtumia oli ollut niin sanotusti riittävästi. Mahdolliset inseminaatiopäivät alkoivat käydä vähiin lähestyvän viikonlopun ja seuraavan viikon tiistaina alkavan kolmipäiväisen työmatkan takia. Clearbluen ovulaatiotestitkin olivat loppumassa maanantaina!

Ovulaatiotesti oli vielä torstainakin (kp 13) negatiivinen. Mielenrauhan vuoksi halusimme kuitenkin käydä tarkistamassa follikkeleiden lukumäärän ultrassa. Klinikalla lääkäri hieroi käsiään yhteen ja naurahti ”aletaankos laskemaan rakkuloita”. Hyvä (tai huono) uutinen oli, että kaikki follikkelit olivat kasvaneet huomattavasti hitaammin kuin odotettiin. Oikeanpuoleinen johtofollikkeli oli nyt 19 mm. Vasemmalla isoin follikkeli oli kasvanut reiluun 18 millimetriin. Hyvä uutinen oli, että vasemmanpuoleiset pienemmät kaverit olivat edelleen 14-15 mm kokoisia tai ehkä aavistuksen jopa pienempiä kuin aiemmassa ultrassa.

Suunnittelimme lääkärin kanssa seuraavat askelmerkit. Varasimme perjantaille vielä yhden ultra-ajan positiivisen ovulaatiotestin varalta. Lääkäri tarkistaisi ensin ultralla, mitä pienimmille follikkeleille kuuluu. Jos inseminaatio voitaisiin tehdä, sperma sulatettaisiin ja lähetettäisiin matkaan. Jos pikkufollit olisivat kirineet kasvussa, jätettäisiin inseminaatio välistä. Tässä kierrossa Pregnyliä ei voitaisi käyttää, koska se irrottaisi kaikki munarakkulat – myös ne pienet – joten odottaisimme luonnollista LH-huippua.

Ovulaatiotesti oli perjantainakin negatiivinen, joten peruin varatun ajan. Jännitysnäytelmä ei kuitenkaan vielä ollut ohi. Osuuko ovulaatio lauantaille? Jos plussa tulee sunnuntaina, onko maanantaina jo liian myöhäistä tehdä inseminaatio? Tuleehan LH-huippu viimeistään maanantaina (kp 17)? Syksyllä yhdessä luonnonkierrossa LH-huippu oli vasta kiertopäivänä 19. Huh. Tunnelma tiivistetysti: jos tässä vielä päästään yrittämään niin on ainakin huolella tehty!

Lauantaiaamu alkoi pienimuotoisella juhlinnalla, kun ovulaatiotesti oli edelleen negatiivinen! Ja lopulta sunnuntaiaamuna Clearbluen näyttöön ilmestyi hymynaama. Sunnuntai-iltana tunsin pientä juilimista vasemmalla puolella.

Inseminaatio

Klinikalla oli maanantaina sairastapauksen vuoksi miehitysvajaus, mutta sain aamupäivälle ultra-ajan ja tutustuin klinikan kolmanteen lääkäriin. Menin klinikalle yksin kuten kaikkina kertoina tässä kierrossa, koska Marikki ei ole päässyt työvuorojen takia mukaan.

Follikkelitilanne näytti hyvältä. Oikealla ainokainen parisenttinen rakkula oli puhkeamaisillaan. Sen muoto oli selvästi muuta kuin ympyrä. Vasemmalla kaksi pientä follikkelia olivat edelleen pieniä (13-14 mm). Isoin oli jo puhjennut ja siitä oli jäljellä vain keltarauhanen. Lääkäri arvioi, että rakkula oli puhjennut edellisenä illalla (noin 12 h sitten), joten sekin voisi potentiaalisesti hedelmöittyä. Labraan lähti käsky sulattaa sperma ja minä siirryin hetkeksi odotusaulaan. Puoli tuntia myöhemmin olin taas pöydällä. Sperma oli jälleen hyvänlaatuista, vaikka ei niin priimaa kuin viimeksi. Oljessa oli 19 miljoonaa siittiötä, joista 66% liikkui eteenpäin (A 10%, B 56%), joten 12,5 miljoonaa (A 1,9M, B 10,6M) pätevää siimahäntää lähti matkaan. Let the 2ww begin!

Tällä kertaa inseminaatio ei tuntunut fyysisesti juuri ollenkaan. Liekö sopiva yhdistelmä minun rentoutta, pienempää levitintä, erilaisia lääkärin otteita ja hieman erilaista asentoa pöydällä. Kaikilla aiemmilla kerroilla on inseminaatio aiheuttanut jonkin asteista ikävää tunnetta tai jopa kipua. Olen puskenut sisulla toimituksen läpi, mutta nyt tiedän jatkossa pyytää gynekologia käyttämään pienempiä välineitä.

Pöydällä maatessani keskustelin lääkärin kanssa lyhyesti IVF:stä. Kysyin muun muassa lääkärin arviota punktiopäivästä. Kuulemma, koska minulla on vilkkaat munasarjat, punktio osuu todennäköisesti kiertopäiville 12-14. Huhtikuun kiertoon meillä ei ole sovittuna jatkoaskeleita. Raskaustesti ja mahdolliset uuden kierron alkupäivät osuvat pääsiäisen pyhille, joten jos emme ennen pääsiäistä keskustele vielä erikseen oman lääkärin kanssa, jää huhtikuu IVF:n osalta välistä. Myös toukokuu jää välistä, sillä kierron pysyessä tasaisena olisin ulkomaan työmatkalla heti punktion jälkeen. No, tehdään sitten juhannusvauva, jos tämäkin kerta epäonnistuu. Pessimismi nosti päätään ennen kuin inseminaatiosta oli kulunut edes 12 tuntia.

Täytyy vielä sanoa, että olemme saaneet tähän mennessä Oulun klinikalla huippuystävällistä ja kivaa palvelua. Hyvän palvelun lisäksi oma lääkärimme ei ole laskuttanut yhdestäkään puhelinneuvonnasta emmekä joutuneet maksamaan toisesta ultrakäynnistä mitään. Tämän kierron kustannukset eivät siis käytännössä olleet edellistä korkeammat, vaikka käyntejä oli enemmän.

Kuva: 55Laney69 (Flickr, CC BY-NC 2.0)

Ei vieläkään

27.2.2016

Otsikko sen kertookin. Testasimme perjantaiaamuna oikein kahden raskaustestin voimalla, mutta tulos oli vanha tuttu negatiivinen. Pettymys oli kyllä aikamoinen, etenkin kun kaiken ajoituksesta sukusoluihin piti olla nyt kohdallaan. Mietimme vielä eilen että testaisimme varmuuden vuoksi lauantaina uudestaan, mutta tämä aamu toi tullessaan Mintun kuukautiset, joten tulos on harvinaisen selvä.

Pregnylistä ei tullut kamalasti fyysisiä oireita, mutta jälkikäteen ajateltuna Minttu miettii, että hormoneilla saattoi olla vaikutusta henkisesti ja ne auheuttivat Mintussa varman olon siitä, että nyt onnistaisi. Ei siis ihmekään, että tämä negatiivinen tulos on tuntunut Mintusta paljon vaikeammalta kuin aiempien yritysten tulokset, ja nämä pari päivää ovat menneet Mintulla aika surullisissa tunnelmissa.

Negatiivinen tulos tuntui myös minusta todella pahalta. Minusta tuntuu, että jokaisella kerralla pettymys on aina edellisiä kertoja raskaampi ja vaikeampi, mutta toisaalta tuntuu myös kuin pääsisin pettymyksen yli aina vähän nopeammin. Ehkä se johtuu vain siitä, että pettymyksiä alkaa olla takana jo useampia ja olen tavallaan ehtinyt jo tottua niihin?

Emme tiedä vielä mitä seuraavaksi. Kannattaako jatkaa enää inseminaatioilla, kun kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta silti ei tunnu tärppäävän? Vai pitäisikö siirtyä jo IVF:ään? Siinä hirvittää rahanmeno sekä tietenkin hoitojen rankkuus ja lääkemäärät. Kannattaisiko pitää taas yksi taukokuukausi, ja miettiä vaihtoehtoja rauhassa? Minttu varasi soittoajan lääkärille maanantaille, mutta todennäköisesti teemme päätöksen jatkosta jo ennen sitä, niin että Minttu voi sitten tehdä uuden hoitosuunnitelman lääkärin kanssa.

Emme ole lannistuneita, mutta kieltämättä toiveikkuuskin alkaa hieman karista tässä matkan ja pettymysten varrella. Emme kumpikaan ajatelleet etukäteen, että raskaaksi tulo onnistuisi kuin taikaiskusta, mutta toisaalta emme tainneet olla varautuneita siihenkään, että kuuluisimme niihin pareihin, joille raskaaksi tuleminen olisi pidempi ja raskaampi prosessi. Minttu oli miettinyt eilen negatiivisen tuloksen jälkeen, että nyt voi ehkä ajatella, että käymme hedelmöityshoitojen sijasta lapsettomuushoidoissa. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta se tuntuu tavallaan aika isolta muutokselta.

Ps. Kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista edelliseen postaukseen!

Oireilua

23.2.2016

Tämä 2ww on tuntunut kestävän pienen ikuisuuden. Aivan kuin inseminaatiosta olisi jo ainakin kaksi kuukautta! Päivittelimme tässä juuri yhtenä päivänä, että miten aika onkin kulunut tällä kerralla niin järkyttävän hitaasti, paljon hitaammin kuin aiemmilla kerroilla. Oireita on ollut vähänlaisesti niin kuin aiemmissakin yrityksissä, mutta jotain pieniä eroavaisuuksiakin on ollut. Ehkä Pregnyl on sittenkin saattanut aiheuttaa jotain oireita?

Parina päivänä Mintulla oli sellainen olo kuin lämpö olisi ollut nousussa, ja hän on ollut tavallista väsyneempi ja nukkunut jopa päiväunet, mikä on Mintulle epätavallista. Alavatsassa on tuntunut ajoittain kivistelyä, jomottelua ja paineen tunnetta, muttei joka päivä. Jostain syystä on ollut myös enemmän ilmavaivoja kuin normaalisti! (Hah!) Muita oireita ei ole ollut. Mintulla siis… En tiedä onko mahdollista että Mintun pistämä Pregnyl voisi vaikuttaa myös minun hormoneihini? Olen kyllä aika herkkä reagoimaan kaikkeen, mutta meneekö tämä jo liioittelun puolelle? Olen ollut etenkin piinapäivien alkupuolen aivan järkyttävän väsynyt, ja nyt kun omat kuukautiset lähestyvät olen kärsinyt aika jomottavista alavatsakivuista ja rintojen kipeytymisestä, vaikka en normaalisti saa juurikaan fyysisiä oireita ennen kuukautisten alkua. Pari yötä sitten näin unta että olin raskaana ja synnytin ostoskeskuksessa!

Mintulla on ollut piinapäivien alusta asti enemmän tai vähemmän sellainen olo että tällä kertaa saattaisi onnistaa, tosin aivan nyt viimeisen vuorokauden aikana olo onkin ollut ristiriitaisempi ja epävarmempi. Minä taas olin aluksi hyvin voimakkaasti siinä uskossa, ettei meitä onnista. Jossain piinapäivien puolivälin seutuvilla huomasin yhtäkkiä että Minttu näyttää jotenkin erilaiselta – en tiedä onko siihen syypäänä mahdollinen alkava raskaus vaiko pelkkä Pregnyl, enkä oikein edes osaa selittää asiaa, mutta se antoi minullekin vähän toivoa tähän odottamiseen.

Testipäivän lähestyminen jännittää todella kovasti. Pelottaa, kuinka suuri pettymys tulee olemaan jos raskaustestin tulos on taas negatiivinen. Ei auta vaikka negatiiviseen tulokseen ja pettymykseen kuinka yrittäisi varautua ennalta. Tekisi melkein mieli jättää testaamatta, mutta toisaalta testi on kuitenkin loppujen lopuksi helpompi tapa saada tieto negatiivisesta tuloksesta kuin kuukautisten alkaminen. Alustava testipäivä on perjantaina, ja olemmekin nyt pohtineet milloin testi kannattaisi tehdä. Testataanko heti aikaisin aamusta? Mutta kuinka vaikea on lähteä töihin heti sen jälkeen jos tulos ei ole toivottu? Pitäisikö testata vasta illalla tai jättää testi suosiolla viikonlopulle? Entä jos kuukautiset ehtivät alkaa perjantaina päivän aikana ja huonot uutiset tulevat sitten yllätyksenä kesken työpäivän? Normaalikierrossa Mintun kuukautisten olisi määrä alkaa vasta ensi maanantaina tai tiistaina, mutta emme tiedä miten irrotuspiikki vaikuttaa kiertoon.